Hanna Kuusela ja 15-vuotias Mirri-kissa, jota on juuri pitänyt käyttää eläinlääkärissä kilpirauhasvaivojen ja hammassyöpymien takia.

Yliopisto yliopistolaisille

Hanna Kuusela on huolissaan yliopistodemokratian puolesta. Osasyy demokratian näivettymiseen on yliopistolaisissa itsessään, hän ajattelee.

Vielä muutama vuosi sitten kulttuurintutkija Hanna Kuusela ei ollut kuullutkaan käsitettä yliopiston johtosääntö. Yliopisto oli pyörinyt vakaasti ympärillä ilman hänen omaa panostaankin.

Kun fuusioituneen Tampereen yliopiston uuden johtosäännön luonnos julkaistiin helmikuussa 2018, Kuuselakin heräsi. Johtosääntö oli valmisteltu monen mielestä salassa, ja luonnokselle annettiin vain muutama päivä kommentointiaikaa. Jos yliopiston hallintorakenne järjestettäisiin sen mukaan, tamperelaisella yliopistoyhteisöllä olisi maan huonoimmat vaikutusmahdollisuudet oman yliopistonsa toimintaan, Kuusela totesi luonnokseen perehdyttyään.

Vain pari päivää myöhemmin hän seisoi Tampereen yliopiston ala-aulan leveillä portailla ja luetteli yliopistoyhteisön muutosvaatimuksia johtosääntöön. Yliopiston ammattiosastot olivat järjestäneet lyhyellä varoitusajalla suuren ulosmarssin.

— Johtosääntöluonnos oli niin pöyristyttävä, että siinä kohtaa päädyin ihmettelemään asiaa. Yksi asia johti toiseen, Kuusela kertoo.

Pian ulosmarssin jälkeen järjestettiin konsistorivaalit, ja niin Kuusela oli kohta itsekin osa yliopiston itsehallintoa. Liian pieni osa, hän ajattelee, sillä johtosääntö keskitti vallan rehtorille ja korkeakoulusäätiön hallitukselle, jossa yliopistoyhteisön jäsenille ei ole taattu lainkaan edustusta.

Kuusela kokee ajautuneensa yliopistovaikuttajaksi vahingossa, mutta ystävät ovat eri mieltä. Missä ikinä onkaan, hän tuntuu aina ajautuvan toiminnan ytimeen. Parikymppisenä hän oli oikeudenmukaista globalisaatiota ajaneen Attac-järjestön puheenjohtaja, vähän myöhemmin valpas freelance-toimittaja ja Nurmijärvellä asuessaan hän tuli vuonna 2012 valituksi kunnanvaltuustoon sitoutumattomana vihreiden listalta.

— Ehkä se on minulle tyypillistä, että kaipaan toiminnan yhteisöä, jossa viedään yhdessä asioita eteenpäin.

Kuusela väitteli Lontoon yliopistossa, mutta Britannia ei houkutellut jäämään. Suomeen vetivät perhesyyt, ja vastaavasti muut syyt työnsivät pois.

— Minun oli vaikea nähdä mielekästä roolia sellaisessa luokkayhteiskunnassa, ja ulkomaisena tutkijana yhteys ympäröivään yhteiskuntaan oli vaarassa jäädä ohueksi. Kaipasin orgaanista suhdetta yhteiskuntaan, jota tutkin.

Palattuaan Suomeen vuonna 2010 Kuuselalla oli monta tasaveroista roolia: hän oli tutkija, toimittaja, tietokirjailija ja pian poliitikkokin. Elanto tuli apurahoista ja freelancepalkkioista. Lisäksi oli Antikvariaatti Sofia Helsingissä. Kuuselan nuoruuden haaveena oli perustaa antikvariaatti, mutta tutkijan ura vei mennessään. Hänen äitinsä kuitenkin osti vuonna 2008 osuuden Sofiasta ja ryhtyi pyörittämään sitä. Osakkaina ovat edelleen myös Kuusela sekä hänen veljensä ja puolisonsa muutaman muun ohella.

— Luulen, että monille yliopistolaisille tekisi hyvää, että olisi henkinen varasuunnitelma yliopistouran rinnalla. Jos sitä ei ole, ura voi alkaa kuristaa aika lailla. Minulle Sofia oli pitkään henkinen plan b, ehkä edelleen, Kuusela sanoo.

Kirjat ovatkin Kuuselalle tärkeitä. Koti ja työhuone ovat niitä täynnä. E-kirjoja ja muuta ruudulta lukemista Kuusela vihaa. Siksi hän pitää onnettomana myös tavoitteita saada tutkijat avokonttoreihin. Mihin siellä pannaan kirjat?

— Minun omilla aloillani tutkimusta ei missään tapauksessa voi tehdä ilman kirjoja.

Hän myös puolustaa kiihkeästi monografiaa tutkimuksen muotona. Tieteellisten kirjojen ja monografioiden määrä on viime vuosina tippunut Suomessa vauhdilla.

— Artikkeleita on mahdollista tehtailla, monografioita ei. Monografia vaatii, että tietää, mitä oikeasti on sanomassa. Ihmistieteissä on ehdotonta pitää kiinni sen tarpeellisuudesta.

Hiljalleen tutkijan rooli on kasvanut muiden roolien kustannuksella. Kuuselalla on ollut vuodesta 2016 vakituinen työ Tampereen yliopistolla yliopistotutkijana; tutkimuksesta on tullut ammatti. Kuusela ei silti ajattele tutkimusta työnä. Se on hänelle ”identiteetti tai elämänsisältö”.

— Pidän tutkimustyötä todella mielekkäänä, ja yritän koko ajan pitää kiinni työn mielekkyydestä. Tämä on paradoksaalinen tilanne – yliopistotyötä haluaisi samaan aikaan suositella kaikille ja ei kenellekään.

Vuodesta 2019 lähtien Kuusela on tutkinut myös yliopistoa. Tuolloin aloitti Koneen Säätiön rahoituksella Kuuselan vetämä Kohti parempaa yliopistomaailmaa: strateginen johtaminen ja yliopistoyhteisön kokemukset Tampere3-fuusiossa -hanke.

Johtosääntöluonnoksen ja ulosmarssin jälkeen asia oli kytenyt mielessä, ja Kuusela oli tutustunut moniin ihmisiin, jotka olivat yliopistofuusiosta kiinnostuneita. Oli löytynyt taas yksi toiminnan yhteisö. Tuntui luontevalta käynnistää tutkimushanke.

Hanna Kuuselan ryhmä esitteli väliraporttinsa Kenen yliopisto? syyskuussa 2019. Se esimerkiksi kertoi, että 77 prosenttia kyselyyn vastanneista Tampereen yliopiston työntekijöistä halusi työntekijöiden edustuksen yliopiston hallitukseen. Kyselyyn vastasi 49 prosenttia yliopiston työntekijöistä.

Väliraportti keräsi kiitoksia mutta myös kovaa kritiikkiä. Kolme yliopiston tekniikan alan professoria esimerkiksi lähetti Tampereen yliopiston hallitukselle vertaisarvioksi nimetyn kirjelmän, jossa kritisoitiin tutkimuksen toteutusta ja ennen kaikkea Hanna Kuuselan roolia tutkimuksessa.

”Raportin päätutkija dosentti Hanna Kuusela on laajasti sosiaalisessa mediassa, luottamustehtävissään ja osoittamillaan valituksilla tuonut esiin näkemyksensä ja pyrkinyt julkisesti vaikuttamaan yliopistoyhteisöön kaikkien henkilöstökyselyssä esitettyjen kysymysten osalta jo ennen kyselyn toteutusta sekä toimiessaan Tampereen tutkijayhdistyksen luottamustehtävissä.”

Tutkimusryhmän muut jäsenet asettuivat puolustamaan Kuuselaa ja vastasivat kirjelmään ilman häntä. Kollegat muun muassa huomauttivat siitä, että kritisoidun kyselyn oli tehnyt Helsingin yliopiston tutkimusryhmä, jonka kanssa Kuuselan ryhmä teki yhteistyötä – eivät tamperelaiset itse.

Kuusela kertoo, että kritiikki on tuntunut välillä raskaalta ja asiattomaltakin, mutta kollegoiden tuki on auttanut.

— Aika paljon tässä hankkeessa on joutunut kovettamaan itseään, mutta olen ollut aina tieteellisen kritiikin puolustaja. Se täytyy kestää. Perättömät vihjaukset, ettemme noudata tutkimuseettisiä periaatteita, tekevät kuitenkin surulliseksi.

Hän ajattelee, että ihmistieteiden tutkijalla täytyy saada olla mielipide tutkimastaan aiheesta. Eihän politiikan tutkijakaan saisi muuten puolustaa demokratiaa. Kysymys tutkijan objektiivisuudesta on kuitenkin ollut ryhmässä koko ajan ”kiivaan sisäisen keskustelun kohteena”.

Hän kertoo ymmärtävänsä, miksi osa yliopistolaisistakin ajattelee, että yliopistoja hallitaan paremmin teknokraattisen ammattijohdon kuin demokratian avulla. Moni ei itse edes haluaisi mukaan hallintoon, sekin aika on pois tieteeltä.

— Tutkijana jossain määrin ymmärrän, mutta ihmisenä olen erittäin huolissani tästä kehityksestä.

Kuuselan mukaan yliopistodemokratia on päässyt viime vuosikymmeninä näivettymään yliopistolaisten oman toiminnan seurauksena, mistä yksi osoitus ovat sopuvaalit esimerkiksi tiedekuntaneuvostojen vaaleissa. Ehdokkaita on usein yhtä monta kuin paikkojakin. Jos paikoista pitäisi kilpailla, ihmiset joutuisivat muotoilemaan ajatuksensa yliopistosta julkisesti.

— En sano, etteivätkö sopuvaalit voisi joskus toimiakin, mutta jos sitä jatketaan vuodesta toiseen, jää olennainen osa demokratiaa pois.

Vaikka yliopistoyhteisön pitäisi Kuuselan mielestä saada itse päättää yliopistonsa suunnasta, hän ei halua, että yliopistolaiset vetäytyvät noursunluutorneihin muun yhteiskunnan yläpuolelle.

— Yliopistojen pitää olla hyvin kiinnostuneita yhteiskunnasta, mutta niiden täytyy pitää tiettyä etäisyyttä kulloiseenkin valtaan ja elinkeinoelämään voidakseen tarjota uusia ratkaisuja tai malleja, jotka ylittävät tämän hetken realiteetit. Tieteen pitää pystyä ylittämään kulloisenkin yhteiskunnan lyhyen tähtäimen tarpeet.

Hanna Kuusela myöntää puhuvansa yliopistosta synkkään sävyyn. Ehkä suora puhe kuitenkin kannustaa muita yliopistolaisia nousemaan yliopistoyhteisön tueksi. Ihan varma hän ei tästä ole.

— Välillä on pieni pelko, että minkä verran minun aktiivinen puheeni ja kirjoittamiseni passivoi muita, kun ajatellaan, että Hanna voi tämänkin hoitaa. Sen takia pohdin vakavasti, olenko seuraavissa konsistorivaaleissa ehdolla.

Pari viikkoa haastattelun jälkeen Tampereen yliopisto kertoi suurista tukipalveluita koskevista yt-neuvotteluista. Kuusela esittää toiveen, että ne näkyisivät jotenkin myös tässä jutussa.

— Jos olisin tiennyt niistä, olisin puhunut paljon vihaisemmin. Nyt realisoitui se, minkä takia olen koko ajan ollut huolissani. Jos hallitus koostuu ulkopuolisista, yt-päätökset menevät helpommin läpi eikä kritiikkiä osata käsitellä.

---