Yliopistojen täydentävä rahoitus vähenee

Kansainvälinen rahoitus sen sijaan on kasvanut, mutta sen osuus yliopistojen liikevaihdosta on edelleen pieni. Yliopistojen taloutta pitävät pinnalla sijoitustuotot.

Täydentävän rahoituksen osuus Suomen yliopistojen kokonaisliikevaihdosta laskee.

Viime vuonna yliopistot keräsivät täydentävää rahoitusta yhteensä noin miljardi euroa. Se on 27 miljoonaa euroa eli noin 2,7 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019. Täydentävän rahoituksen määrä ei ole kasvanut myöskään pidemmällä aikavälillä, vaan vuosina 2013–2020 sen absoluuttinen euromäärä laski prosentin verran.

Yliopistojen täydentävään rahoitukseen lasketaan kuuluvaksi valtion perusrahoituksen ulkopuolinen rahoitus esimerkiksi Suomen Akatemialta, Business Finlandilta, säätiöiltä tai yrityksiltä sekä kansainvälinen rahoitus esimerkiksi Euroopan unionilta. Täydentävässä rahoituksessa ovat myös mukana esimerkiksi yliopistojen liiketoiminnan tuotot ja lukukausimaksut, mutta eivät sijoitustuotot.

Laskelman yliopistojen rahoituksen kehittymisestä vuosina 2013–2020 laati Acatiimille Turun yliopiston laskentatoimen ja rahoituksen laitoksen yliopistonlehtori Antti Fredriksson. Vertailun alkupisteenä on vuosi 2013, koska siitä alkaen tiedot löytyvät Opetushallinnon Vipunen-tietokannasta.

Täydentävä rahoitus ei ole pystynyt korvaamaan valtion kutistunutta perusrahoitusta, joka viime vuonna oli vajaat 1,7 miljardia euroa.

Koronalisärahoituksesta huolimatta valtion perusrahoitus oli viime vuonna yli 50 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2013. Valtioneuvosto päätti viime vuonna korvata rahoitusvajetta pääomittamalla yliopistoja 33 miljoonalla eurolla vuonna 2020 ja 67 miljoonalla eurolla vuonna 2022.

— Pääomitus vain toimii toisin kuin perusrahoitus. Vain pääoman tuottoa voidaan käyttää toiminnan järjestämiseen, Antti Fredriksson sanoo.

Rahoitusvajeen vuoksi yliopistojen varsinaisen toiminnan tulokset ovat olleet pitkään negatiivisia. Vain sijoitustoiminnan tuotot ovat pitäneet yliopistot toimintakykyisinä. Tämä näkyy seuraavan aukeaman taulukossa, jossa kaikkien yliopistojen varsinaisen toiminnan tulos eli liikevoitto on miinuksella tai hyvin niukasti plussalla. Kun lasketaan tilikauden tulosta, mukaan otetaan myös sijoitus-, varainhankinta- ynnä muut tulot. Tällöin kaikki yliopistot pääsivät voitolle — myös Tampereen yliopisto, joka syyskuussa ilmoitti suurista yt-neuvotteluista.

Vuonna 2019 yliopistojen sijoitusomaisuuden tuotto oli poikkeuksellisen hyvä, keskimäärin 14,5 prosenttia. Viime vuonna tuotto oli keskimäärin yli 5 prosenttia, hyvä tulos sekin. Kaiken kaikkiaan yliopistojen rahoituksen voi kuitenkin katsoa vähentyneen, sanoo Oulun yliopiston talousjohtaja Pekka Riuttanen.

— Kustannusten nousua ei ole otettu mitenkään rahoituksessa huomioon. Ainoa mahdollisuutemme selviytyä ja kehittyä on ollut panostaa täydentävään rahoitukseen.

Vuonna 2020 ainoat täydentävän rahoituksen määrää edellisvuoteen verrattuna kasvattaneet yliopistot olivat Aalto-yliopisto, Oulun yliopisto ja Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto (LUT).

LUTissa täydentävän rahoituksen osuus yliopiston liikevaihdosta oli myös kaikkien yliopistojen korkein, 47 prosenttia. Kaikkien yliopistojen keskiarvo oli hieman yli 37 prosenttia.

Talousjohtaja Minna Sutelan mukaan suuri täydentävän rahoituksen osuus johtuu läheisistä suhteista elinkeinoelämään.

— Meillä on tehty pitkäjänteistä työtä elinkeinoelämän kanssa sekä tutkimuksessa että muuten.

Oulun yliopiston saaman täydentävän rahoituksen euromäärä puolestaan kasvoi yliopistoista eniten vuosina 2013–2020, 27 prosenttia. Viime vuonna sen kokonaismäärä oli noin sata miljoonaa euroa.

Oulun yliopistossa erityisen suuri merkitys on Suomen Akatemian rahoituksella, jonka osuus yliopiston täydentävästä rahoituksesta oli vuonna 2020 noin neljännes. Oulu on menestynyt talousjohtaja Riuttasen mukaan ennen kaikkea Akatemian suurissa tieto- ja sähkötekniikan profilaatiohankkeissa.

Täydentävä rahoitus on kuitenkin yleensä hankeluonteista ja edellyttää omaa rahoitusosuutta, mikä teettää paljon työtä ja luo epävarmuutta.

Oulun yliopistolla on tällä hetkellä noin tuhat käynnissä olevaa hanketta.

— Voi kuvitella, millaisen määrän ihmisiä se työllistää, että näihin hankkeisiin saadaan kestävä rahoitus. Lisäksi ihmiset ovat hankkeissa pätkätyösuhteissa, Riuttanen sanoo.

Rahoituksen kasvattaminen kotimaisin voimin on vaikeaa. Siihen tarvittaisiin Antti Fredrikssonin mukaan lisärahaa valtiolta joko suoraan yliopistoille tai Suomen Akatemian tai Business Finlandin kautta.

— Nyt rahoitus vain vuosittain jakautuu eri tavoin yliopistojen välillä, Fredriksson sanoo.

— Siten yliopistojen omat mahdollisuudet täydentävän rahoituksen kasvattamiseen liittyvät keskeisesti ulkomaisen rahoituksen hakuihin.

Kansainvälisen rahoituksen kuten EU-rahoituksen määrä onkin tasaisesti kasvanut. Viime vuonna yliopistot keräsivät kansainvälistä rahaa yhteensä 144 miljoonaa euroa. Se on noin neljänneksen eli 28 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2013.

Yliopistojen liikevaihdosta kansainvälisen rahoituksen osuus oli kuitenkin viime vuonna vain noin prosenttiyksikön korkeampi kuin vuonna 2013.

— Kokonaisuutena kansainvälisen rahoituksen osuus yliopistojen liikevaihdosta on vain viiden prosentin luokkaa, joten sillä ei saada ihmeitä aikaan, Fredriksson huomauttaa.

Kansainvälisen rahoituksen osuus liikevaihdosta oli viime vuonna suurin Oulun yliopistossa, LUTissa ja Aalto-yliopistossa, pienin Taideyliopistossa.

Prosentuaalisesti kansainvälinen rahoitus on noussut eniten Lapin yliopistossa, jossa sen euromäärä yli kolminkertaistui 2013–2020. Tutkimusvararehtori Osmo Rätti tosin huomauttaa, että vuonna 2013 Lapin yliopiston kansainvälisessä rahoituksessa oli poikkeuksellinen notkahdus.

Kasvu oli voimakasta myös LUT-yliopistossa, missä kansainvälinen rahoitus kasvoi 145 prosenttia vuosina 2013–2020.

Turun yliopiston kansainvälisen rahoituksen määrä puolestaan oli viime vuonna 15 prosenttia pienempi kuin 2013.

— Ongelma on tiedostettu, eikä siihen ole yhtä yksittäistä syytä, sanoo tutkimuksesta vastaava vararehtori Kalle-Antti Suominen.

Yksi syy on hänen mukaansa se, että Turussa on ollut teknillinen tiedekunta vasta tämän vuoden alusta. Kansainvälinen rahoitus suuntautuu leimallisesti tekniikan alalle.

Kansainvälisen rahoituksen lisäämiseksi Turun yliopisto on kehittänyt kannustimia, kuten tukirahoitusta hankkeiden hakemiseen ja toteuttamiseen, ja yliopisto suunnittelee myös grant writer -hankeasiantuntijoiden rekrytointia.

Lapin yliopisto on tutkimusvararehtori Osmo Rätin mukaan tietoisesti ja pitkäjänteisesti pyrkinyt kasvattamaan kansainvälistä rahoitusta, ja onnistumisia on ollut varsinkin arktisia teemoja käsittelevässä tutkimusrahoituksessa.

— Etenkin EU:n puiteohjelmapuolella meillä on ollut viime vuosina onnistumisia. Kyse on myös jonkinlaisesta lumipalloefektistä: kun on osoittauduttu luotettavaksi kumppaniksi, se tuottaa lisää partneripyyntöjä.

Rätin mukaan kansainvälisen rahoituksen saamista tukee yliopiston muutama vuosi sitten perustama tukipalveluyksikkö, joka muun muassa auttaa tutkijoita hankehakemusten tekemisessä.

— Tukipalvelut auttavat teknisissä asioissa, ja tutkijat voivat enemmän keskittyä substanssiin. Aiemmat onnistumiset ja asiantuntija-avun olemassaolo madaltavat tutkijoiden kynnystä lähteä uusiin tutkimushankkeisiin.

Kansainvälinen rahoitus ei ole hokkus pokkus -temppu rahoitusongelmien ratkaisemiksi, vaan se on voimakkaasti kilpailtua ja keskimäärin myös voimakkaasti suunnattua ja ohjattua.

— Kansainvälinen rahoitus ei tee autuaaksi, ja siitäkin käydään kovaa kilpailua. Kansainvälinen rahoitus ei tee kotimaista rahoitusta tarpeettomaksi, Rätti sanoo.

Kotimaisesta täydentävästä rahoituksesta Business Finlandin yliopistoille antama rahoitus on laskenut dramaattisesti. Vuonna 2013 yliopistot saivat Business Finlandilta 130 miljoonaa euroa, mutta viime vuonna enää alle puolet tästä, noin 62 miljoonaa.

Suurin syy laskuun ovat leikkaukset Business Finlandin omassa rahoituksessa.

Suomen Akatemian yliopistoille jakama rahoitus taas kasvoi reilut 16 prosenttia vuosina 2013–2020 viime vuoden noin 314 miljoonaan euroon.

Tulevien vuosien uhkana ovat Akatemia-rahoituksen isot leikkaukset lähinnä Veikkauksen rahapelituottojen vähenemisen vuoksi. Tätä pidetään yliopistoissa erityisen huolestuttavana.

— Eniten vaivaavat Akatemiaan kohdistuvat leikkaukset, koska kyseessä on nimenomaan perustutkimuksen rahoittaminen, Lapin yliopiston Osmo Rätti sanoo.

— Tarvittaisiin lisää pitkäjänteistä, strategista rahaa, millä pystyisi rakentamaan kestävää tutkimusta pidemmälle aikavälille, sanoo myös Oulun yliopiston Pekka Riuttanen.

---