— Olin suorastaan onnellinen, kun sain Kelalta positiivisen päätöksen. Että yhteiskunta haluaa satsata minuun yhä ja pitää minut työssä ja onnellisena muutenkin, professori Anne Juppo kertoo. Lenkkikaverina hänellä oli Aslan-koira.

Kiilassa kuntoon

Professorillakin on oikeus hyvinvointiin, Anne Juppo oivalsi vajaan vuoden mittaisessa Kiila-kuntoutuksessa.

Professorien odotetaan olevan energisiä ja innostavia ja puhkuvan eteenpäin vievää voimaa. Moni pitää tästä roolista kiinni, vaikka voimat olisivat ehtymässä. Omaa uupumista on vaikea myöntää itselleen saati sitten muille. Tästä tabusta teollisuusfarmasian professori Anne Juppo haluaisi eroon.

— Ei professorin välttämättä tarvitsisi olla se puhkuva voimanpesä, mutta koska tässä roolissa usein tarvitsee tuota ominaisuutta, on tärkeä pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan.

Juppo otti professorien työhyvinvoinnin esiin Professoriliiton valtuustossa jo joitakin vuosia sitten, ja järjestöpäällikkö Raija Pyykkö otti aiheesta kopin. Ensimmäinen professoreille tarkoitettu Kiila-kuntoutuskurssi alkoi vuonna 2019. Toinen kurssi loppui viime elokuussa, ja sille Juppo osallistui itsekin.

Kiila on Kelan vuonna 2016 käynnistämä kuntoutusmuoto, jota työnantaja voi hakea työntekijöilleen tai ammattiyhdistys jäsenilleen. Päätökset kursseille otettavista tekee Kela, ja kuntoutuksia järjestävät eri palveluntuottajat.

Kiila-kuntoutukseen pääsy ei kuitenkaan edellytä työnantajan tai liiton järjestämää kurssia, Kelan suunnittelija Leena Penttinen kertoo.

— Ei ole mikään este, jos työpaikka ei hae kurssia. Kiila-kuntoutus on lakisääteistä ja ammatillista kuntoutusta, ja työssä olevalla on subjektiivinen oikeus hakea Kiila-kuntoutukseen, jos hänellä on tarve kuntoutukseen.

Tällainen ”yksilö-Kiila” tapahtuu sekin ryhmissä. Ainoa ero on se, että ryhmä voi olla alakohtainen tai koostua eri alan ammattilaisista.

Professoriliitossa pidettiin kuitenkin tärkeänä, että kurssi on pelkästään professoreille, Raija Pyykkö kertoo.

— Pidimme etukäteen palveluntarjoajan kanssa palaverin, jossa liitto kertoi professorin ammatin kuormitustekijöistä ja erityispiirteistä. Halusimme tarjota vertaisryhmän, jossa voi keskustella omasta työstään.

Vertaistuen merkitys oli suuri, vahvistaa myös Anne Juppo.

— Professori on tehtävässään aika yksin. Harvoin on samassa yliopistossa toista saman oppiaineen professoria, vaan periaatteessa olet itsenäisesti vastuussa omasta oppiaineestasi. Siksi mahdollisuus vertaistukeen ja reflektointiin koettiin ryhmässämme todella tärkeäksi.

Juppo tunsi viiden hengen ryhmästään ennestään vain yhden kollegan, mutta joukko nivoutui pian tiiviiksi. Yhdeltä kollegaltaan Juppo otti käyttöön tavan pyhittää maanantain kaksi ensimmäistä tuntia työviikon suunnitteluun.

—En ota siihen enää palavereja. Näin sunnuntai säästyy perheelle ja vapaa-ajalle. Aiemmin käytin sen työviikon suunnitteluun.

Juppo hakeutui kuntoutukseen ennen kaikkea fyysisten syiden takia. Hän on ollut leikkaushoitoa vaatineessa tapaturmassa, josta toipuminen oli vielä kesken. Yksi kuntoutuksen aikana kuntoon saatu asia oli etäkonttorin työergonomia: nyt ovat työtuolit ja päätelasit kunnossa.

Jollakin toisella saattoi painottua enemmän henkinen hyvinvointi. Vajaan vuoden kestäneeseen kuntoutukseen kuului ryhmäjaksoja Ruissalon kylpylässä, mutta jokaiselle kuntoutujalle laadittiin myös henkilökohtainen kuntoutusohjelma.

Osa opeista oli toki valmiiksi tuttuja: syö terveellisesti, liiku enemmän, nuku riittävästi. Pieni patistelu ja henkilökohtainen ohjaus olivat kuitenkin paikallaan, Anne Juppo kertoo. Aivotyöhön liittyvistä asioista professorit olisivat kuulleet mielellään enemmänkin, mutta sosiaalitukien hakemisesta professorit eivät välttämättä olisi luentoja tarvinneet. Kokonaisuuteen Juppo kertoo olevansa erittäin tyytyväinen.

Professoriliitto tulee jatkossakin hakemaan professoreille Kiila-kursseja, Raija Pyykkö kertoo.

— Molemmilta kursseilta on tullut niin hyvää palautetta, että varmasti haetaan jossain vaiheessa taas uudestaan.

---