Asiaa kansanedustajille

Säännöllisin väliajoin demokratian graniittilinnoitukseen astelee tutkijoita kertomaan kansanedustajille tiedoistaan eri valiokunnissa. Mutta mitä siellä oikeasti tapahtuu?

Puhumaan ei pääse ilmoittautumalla. Jotkut asiantuntijat kutsutaan viran puolesta paikalle. Joskus taas kansanedustaja haluaa juuri tietyn ihmisen puhumaan. Jos kansanedustaja ehdottaa kuultavaksi jotakuta, valiokunta käytännössä aina kutsuu tämän, kertoo ympäristövaliokunnan sihteeri, valiokuntaneuvos Marja Ekroos. Ekroos tekee valiokunnan aikataulut ja pyörittää sen arkea.

Asiantuntijakuultavat ovat lähtökohtaisesti tohtoreita. Osa tutkijoista tulee paikalle instituutionsa lähettäminä – sellaisen kuin VATT, VTT, Luonnonvarakeskus (Luke) tai Suomen ympäristökeskus.

Kieltäytymiset ovat harvinaisia. Jos asiantuntija ei tule valiokuntaan eikä kirjoita lausuntoa, syynä on yleensä ainoastaan kiire. Lausunnosta on maksettu lokakuusta alkaen 780 euroa tohtoreille ja 710 euroa muille. Instituutiotaan edustavat asiantuntijat eivät saa palkkiota, eikä eduskunnassa puhumisesta makseta.

Kirjallisen lausunnon tekemiseen on aikaa yleensä noin viikko. Kun Luonnonvarakeskus saa lausuntopyynnön, siellä katsotaan, kenellä on asiantuntemusta ja aikaa tehdä lausunto. Maatalouden ilmastoasioissa se on usein tutkimusprofessori Kristiina Regina.

Hän on käynyt eduskunnassa puhumassa jo 23 kertaa, ensi kerran vuonna 2008. Ensimmäiseksi pitää kuitenkin kirjoittaa lausunto. Siinä kommentoidaan usein kirjallista dokumenttia, kuten esitystä ilmastolaiksi.

— Minulla on sellainen tekniikka, että poimin otsikoiksi ne asiat, joihin on sanottavaa. Sitten sanon alussa, että Luke lausuu näihin asiakohtiin.

Pituus on yleensä sivun tai kaksi, Regina sanoo, sillä kansanedustajat eivät ehdi lukea kovin pitkiä tekstejä.

Tutkimusprofessori Reginan eduskunnalle kirjoittamat lausunnot ovat Luonnonvarakeskuksen virallisia lausuntoja. Tilanne on siis erilainen kuin esimerkiksi yliopistojen professoreilla: heidän lausuntonsa eivät ole yliopistojen lausuntoja. Kaksi professoria saman laitoksen samalta käytävältä voisi periaatteessa antaa hyvin erilaiset lausunnot.

Regina sanoo, ettei linjausten kirjoittaminen ole vaikeaa, koska samat teemat pyörivät lausunnosta toiseen. Tyypillisesti niissä arvioidaan sitä, seuraako jostain asiasta päästövähennyksiä vai ei tai miten Suomen ilmastotavoitteet saataisiin toteutettua. Regina on tehnyt jo pitkään töitä Suomen päästötilastoinnin kanssa.

Yksi teema toistuu vuodesta toiseen.

— Useimpiin lausuntoihin päätyy jotain turvepelloista. Turvepellot ovat kymmenen prosenttia peltojen pinta-alasta mutta aiheuttavat 60 prosenttia maatalouden päästöistä.

Lausunnoissa korostuu tiede, ei politiikka. Niissä kerrotaan mikä olisi vaikuttava toimenpide – ei niinkään, mitä hallituksen tulisi tehdä. Mutta toisaalta, Regina sanoo, lausuntojen taustalta kuuluu, että Luke kannattaa vaikuttavia toimenpiteitä ja haluaa pienentää päästöjä.

Asiantuntijatietoa tarvitaan enemmän EU-asioissa kuin kotimaisessa lainsäädännössä, Ekroos kertoo. Kun hallituksen esitys tulee valiokuntaan, siitä on jo valmiiksi tehty mittavat pohjatyöt. EU-asioissa tietoa on vähemmän.

Kun asiantuntija saapuu eduskuntatalolle, hän ei pääsekään astelemaan sisään komeiden pylväiden välistä kuten vielä kymmenen vuotta sitten. Nykyään taloon kävellään erillisestä sisäänkäynnistä pääportaiden vasemmalta puolelta.

Ensimmäisenä on vuorossa henkilöllisyyden todistaminen ja turvatarkastus. Sitten jätetään päällysvaatteet eteiseen. Sen jälkeen asiantuntija etsii oikean valiokuntahuoneen. Ympäristövaliokunta, kuten suurin osa valiokunnista, kokoontuu neljännessä kerroksessa. Kun huone löytyy, asiantuntija odottaa käytävällä, kunnes sihteeri kutsuu sisään.

Asiantuntija istahtaa valiokunnan sohvalle odottamaan omaa vuoroaan. Viereen istuvat muut samassa asiakohdassa esiintyvät ihmiset. Kaikki näkevät toistensa esitykset. Ympäristövaliokunnassa ministeriöiden edustajat puhuvat yleensä ensimmäisinä. Sen jälkeen tulevat tutkimuslaitokset ja keskusvirastot ja niiden jälkeen intressitahot. Yliopistojen tutkijat ovat usein viimeisinä.

Oma puheenvuoro pidetään seisaaltaan pöydän päässä. Samalla voi heijastaa seinälle dioja. Kun kaikki ovat esiintyneet, saavat kansanedustajat esittää kysymyksiä. Kysymyksiä voidaan ottaa toistakymmentäkin yhdellä kertaa, ja sitten kukin vastaa niihin kysymyksiin, joihin on sanottavaa. Muistiinpanovälineet auttavat tässä kohti suuresti.

Tutkijoille esitettävien kysymysten kuuluisi olla tietopohjaisia, Ekroos sanoo, eikä kysymyksiä heidän poliittisista mielipiteistään. Näin lähes aina onkin. Kysymyksistä voi usein kuulla, onko kysyjä hallituksen vai opposition edustaja. Hallituspuoluelaiset tietävät yleensä valmiiksi enemmän, oppositiolaiset saattavat etsiskellä ammuksia hallitusta vastaan. Kristiina Regina kertoo saaneensa usein nimenomaan tarkentavia kysymyksiä.

Joskus käy niinkin, että asiantuntija on jostain asiasta eri linjoilla jonkun toisen kokouksessa kuullun henkilön kanssa. Sen voi tuoda ihan hyvin esiin, Ekroos sanoo.

— Paineisessa tilanteessa voi tuntua siltä, että uskallanko tai onko tämä sopivaa. Mutta asiantuntijoiden välinen keskustelu on yleensä kaikkein antoisinta ja mielenkiintoisinta. Ei tarvitse olla oikaisuja tai erimielisyyksiä vaan eri näkökulmia ja painotuksia.

Myöhemmin kansanedustajat keskustelevat vapaasti. Sitä eivät kuitenkaan ole kuulemassa muut kuin valiokunnan jäsenet ja valiokunnan sihteeristö.

Valiokunnan edessä aikaa on tyypillisesti vain kymmenen minuuttia. Regina suosittelee esitykseen selkeitä nostoja ja graafien käyttöä. Pidemmät ja vaikeammat asiat voi laittaa liitteisiin tai linkkeihin.

Ekroos korostaa, että valiokunnassa esiinnytään tutkijoina.

— Kansanedustajat haluavat kuulla tutkimusnäkökulmia eivätkä henkilökohtaisia kantoja. Niitä he saavat pyytämättä enemmän kuin toivovatkaan.

Vaikka joillain valiokunnan jäsenillä voi olla todella hyvät tiedot, kannattaa muistaa, että valiokunnassa puhutaan maallikoillle, Ekroos sanoo.

Kirjalliset lausunnot tulevat kansanedustajien luettaviksi yleensä edellisenä iltana. Osa ehtii lukea, osa ei.

Yleisin ja ikävin yllätys asiantuntijoille on aikataulupaine, Ekroos kertoo. Jos kuulemisten aloittaminen venyy, aikaa voi jäädä todella vähän. Jossain valiokunnassa – ei siis ympäristövaliokunnassa – on käynyt niinkin, että asiantuntija on odotellut tunnin käytävällä ja lähetetty sitten kotiin, kun kokous onkin venynyt.

Marja Ekroos on usein varoittanut asiantuntijoita kokousten vanhanaikaisuudesta. Eduskunta on yksi viimeisistä teitittelyn linnakkeista Suomessa, ja se koskee myös valiokuntien asiantuntijakuulemisia. Meininki on muodollista ja asiallista. Puheenjohtaja jakaa puheenvuorot. Jokainen puhuu vuorollaan. Puheenjohtajien tapa jakaa puheaikaa voi vaihdella valiokunnasta toiseen.

Muodollisuus koskee myös pukeutumista. Regina jättää kotiin kumisaappaat, joissa hän on kävellyt usein ministeriöihin hoitamaan asioita, ja laittaa jalkaan sirommat kengät.

Perusasiallinen työpukeutuminen, kuuluu Ekroosin ohjeistus. Hän muistuttaa, että muodollisuus ja jäykkyys tarjoavat suojaa asiantuntijalle. Ne rajoittavat sitä, mitä kansanedustajat voivat ottaa esille ja mihin sävyyn.

— Politiikassa on joskus tunteitakin pelissä ja keskustelu voi olla tunteikasta.

Jos eduskunnassa on parhaillaan käynnissä kova vääntö, se voi heijastua myös kysymyksiin.

Vuoden 2020 keväällä valiokuntakokouksia alettiin ensimmäistä kertaa järjestää etänä. Se on sopinut hyvin Kristiina Reginalle, joka asuu Hämeenlinnassa ja jonka työpiste on Jokioisissa, Forssan vieressä.

— Joskus on tuntunut vaivalloiselta, kun pitää pienenkin asian takia lähteä sadan kilometrin päähän kertomaan, onko tämä hyvä vai huono asia – kun se tavallaan lukee jo lausunnossa.

Etäkokouksissa videota ei ole pidetty päällä. Osallistujat näkyvät vain niminä ruudulla. Diaesitykset saa toki esiin. Regina sanoo, ettei ole kaivannut katsekontaktia, koska ei ole varsinaisesti lobbaamassa mitään vaan kertomassa neutraalisti faktoja.

Etäily on tullut jäädäkseen, Ekroos arvioi. Hän uskoo, että tulevaisuudessa tullaan järjestämään kokouksia, joissa osa ihmisistä istuu valiokuntahuoneessa ja osa puhuu etänä.

Epäilemättä videoyhteys tulee tasa-arvoistamaan valiokunta-asiantuntijuutta. Kauempana vaikuttavia asiantuntijoita kuullaan todennäköisesti lähivuosina paljon useammin.

Marja Ekroos on tehnyt ympäristövaliokunnan sihteerin töitä kahdeksantoista vuotta. Hän kertoo, että sinä aikana kansanedustajien koulutustaso on noussut, mikä näkyy valiokuntien työssä.

— Se on tuonut uudenlaista syvyyttä.

Tutkijoita kuunnellaan enemmän kuin kahdeksantoista vuotta sitten. Ympäristövaliokunnassa he ovat ennen muuta luonnontieteilijöitä. Voi olla, että politiikan tutkijoiden kuuleminen olisi erilaista, Ekroos pohtii.

Asiantuntijakuulemiset eivät ole julkisia kuten eivät valiokunnan kokoukset muutenkaan. Lausunnot ovat. Aina välillä nousee esiin kysymys, pitäisikö valiokuntien kokouksista tehdä julkisempia. Euroopan unionin valiokuntien asiantuntijakuulemisia voi katsoa internetitse vielä jälkeenpäinkin.

Ekroos näkee arvoa nykysysteemissä. Kun kansanedustaja puhuu julkisesti, hän puhuu aina äänestäjille ja pyrkii vakuuttamaan ihmisiä omasta erinomaisuudestaan, Ekroos muistuttaa. Sitä varten ovat täysistuntokeskustelut. Valiokunnissa ei tarvitse keskittyä niin paljon poliittisiin eroihin vaan niissä voidaan viilata asioita.

Kun kamerat ovat poissa, poliitikotkin voivat tehdä tietopohjaisempaa työtä.

---