— Länsimainen yhteiskunta on rakennettu tieteelle. Suomessakin tarvitaan tieteen puolustamista, Antti Kurvinen sanoo. (Kuva: Katarina Koch / Valtioneuvoston kanslia)

Antti Kurvinen: Yliopistolakia ei avata

Kurvinen haluaa, että yliopistot toimivat kaikkialla Suomessa ja kantavat entistä enemmän vastuuta omasta toiminnastaan.

Antti Kurvisen (kesk.) kausi tiede- ja kulttuuriministerinä on alkanut osin epäkiitollisissa tunnelmissa, kun kritiikkiä on tullut muun muassa leikkaussuunnitelmista, joista hallituspuolueiden johtajat olivat päättäneet keväällä jo ennen Kurvisen ministerikautta.

”Olen sellaisella pohjalaisella, stoalaisella tyyneydellä ottanut [leikkaukset] vastaan. Sinänsä, jos puolueiden puheenjohtajat päättävät etsiä muita säästökohteita, se sopii minulle tiedeministerinä vallan mainiosti”, Kurvinen sanoi STT:n haastattelussa elokuussa. Kommenttiin tarttuivat esimerkiksi monet kollegat niin hallitus- kuin oppositiopuolueistakin.

Edellä mainitusta esimerkistä huolimatta Kurvinen on ollut tiedeasioissa aktiivisemmin esillä kuin edeltäjänsä Annika Saarikko ja Hanna Kosonen. Saarikon ajan ja mielenkiinnon tuntuivat vievän puoluejohtajan tehtävät, Kosonen taas piti muuten matalampaa profiilia kuin Kurvinen, jolla on ”reipas pohjalainen tyyli”, kuten ministeri itse usein toteaa. Hän ei myöskään niele hallituksen tiedeleikkauksista saamia moitteita:

— Tällä vaalikaudella on tehty satojen miljoonien lisäpanostuksia kivijalkaan, indeksikorotukset pyörivät ja perusrahoitukseen on tullut pysyviä lisäyksiä ja investointityyppisiä lisäsatsauksia. Kyllä hallitus kohtuullisesti koulutuslupauksen on täyttänyt. Kelkka on kääntynyt, kun vertaa kahteen edelliseen vaalikauteen, Kurvinen sanoo.

— Kuten Etelä-Pohjanmaalla sanotaan, itseään saa kehua jos se on totta.

Acatiimi tapasi tiede- ja kulttuuriministerinä toukokuun lopussa aloittaneen Kurvisen syyskuun viimeisellä viikolla. Mukana Teams-haastattelussa olivat Professoriliiton varapuheenjohtaja Eeva Moilanen, Tieteentekijöiden puheenjohtaja Maija S. Peltola ja Yliopistojen opetusalan liitto YLL:n puheenjohtaja Santeri Palviainen.

Kurvinen on puhunut alkusyksystä useissa haastatteluissa ”miniyliopistojen” luomisesta maakuntiin, joilla ei ole omaa yliopistoa. Pohjana toimisivat yliopistokeskukset. Samanlaisia visioita on pyöritellyt Annika Saarikko, joka viime marraskuussa keskustan puoluevaltuustossa heitti ilmoille ajatuksen kokonaan uudesta yliopistosta.

Tällä vuosituhannella yliopistot ovat kustannussyistä pikemminkin karsineet maakunnissa sijaitsevia yksiköitään, YLL:n puheenjohtaja Santeri Palviainen huomauttaa. Helsingin yliopisto siirsi kääntäjäkoulutuksensa Kouvolasta Helsinkiin, Itä-Suomen yliopisto luokanopettajakoulutuksen Savonlinnasta Joensuuhun, Tampereen yliopisto luokanopettajakoulutuksen Hämeenlinnasta Tampereelle ja Oulun yliopisto luokanopettajakoulutuksen Kajaanista Ouluun.

— Olisiko aluepoliittisista syistä perustettuihin keskuksiin käytetty rahoitus sitten muilta yliopistoilta pois, miten miniyliopistot olisi tarkoitus rahoittaa? Palviainen kysyy.

— Kyllähän kysymys on poliittisista valinnoista. Meidän korkeakoulupolitiikkamme on ollut äärettömän keskittävää, Kurvinen vastaa.

Kurviselle yliopistokeskuksissa kyse ei ole aluepolitiikasta vaan ”koulutuspolitiikasta ja osaamispolitiikasta”.

— Suurin osa Suomen vientiteollisuudesta on Uudenmaan ulkopuolella. Jos me haluamme pitää sen, me tarvitsemme enemmän osaamista pitkin Suomea. Nyt jo on tilanne, ettemme saa psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä Itä- ja Pohjois-Suomeen, hän sanoo.

— Me keskustalaiset ministerit emme usko keskittämiseen ja siihen, että Suomessa vain pari yliopistoa pärjää tai meillä ei voi olla kolmen suurimman kaupungin ulkopuolella hyvää korkeakoulutusta ja tutkimusta ja opetusta.

Yliopistokeskuksia tullaan Kurvisen mukaan kehittämään muuttamalla rahoituksen ”keskittäviä elementtejä”. Mitä nämä keskittävät elementit ovat ja miten niitä muutettaisiin? Kurvinen ei valota asiaa tarkemmin.

— Asiaa on arvioitava, kun rahoitusmallia seuraavan kerran päivitetään, hän vastaa sähköpostilla haastattelun jälkeen.

Yliopistojen nykyinen rahoitusmalli on voimassa vuoden 2024 loppuun. Uuden mallin valmistelu ehtii siis luultavasti käynnistyä Kurvisen ministerikaudella.

Nykyään opetus- ja kulttuuriministeriöllä on vahvasti tulosohjattu rahoitusmalli, jota yliopistojen omat sisäiset rahoitusmallit monessa yliopistossa uskollisesti seuraavat. Malli palkitsee etenkin tutkinnoista ja julkaisuista, mutta samalla yliopistoilta ja tutkijoilta vaaditaan monesta suunnasta vaikuttavuutta. Siihen ei kuitenkaan kannusta juuri muu kuin oma motivaatio, Tieteentekijöiden puheenjohtaja Maija S. Peltola pohtii.

— Rahoitusmalli ei tee paljon muuta kuin tasapäistää, ja [rahoitusmalleja uudistettaessa] vain justeerataan aina prosentti sinne, toinen tänne, vaikka samalla yliopistojen pitäisi profiloitua. Mikä on ministerin arvio rahoitusmallista? Peltola kysyy.

Kurvinen tunnustaa, että hänelle tuli yllätyksenä, miten tulosohjattua tieteen rahoitus Suomessa on. Professoriliiton tilaama ja Jussi Kivistön, Elias Pekkolan ja Emmi Kujalan viime keväänä tekemä selvitys kertoi, että 76 prosenttia OKM:n jakamasta rahoituksesta perustuu siihen, miten hyvin yliopistot saavuttavat ministeriön asettamia tavoitteita. Muissa Euroopan maissa tulosrahoitus on yleensä 10–50 prosenttia perusrahoituksesta.

Kurvisen mukaan rahoituksessa pitäisi löytää tasapaino, jossa yliopistoilla olisi ennustettava perusrahoitus, jonka avulla toteuttaa autonomisesti omia strategioitaan. Samalla tuloshakuisuutta saisi joissakin asioissa olla entistä enemmän.

— Tänäänkin minulla oli tapaaminen erään TKI-intensiivisen elinkeinoelämän haaran kanssa, ja hekin sanoivat, miten rahoitusmalleissa voisi paremmin huomioida sen, miten innovaatiot muuttuvat bisnekseksi ja miten innovaatioiden kaupallistaminen voisi näkyä rahoituksessa.

Tieteen rahoituksen suurin huoli kohdistuu tällä hetkellä rahapelituottoihin, joista on ohjattu vuosittain Suomen Akatemialle 70–80 miljoonaa euroa. Tuottoja pienentävät lähivuosina Veikkauksen markkinaosuuden pieneneminen ja pelihaittojen torjuntaan liittyvät toimet. Kurvisen mielestä reilumpaa ja läpinäkyvämpää olisi siirtää tieteen rahoitus kokonaan budjettiin.

— Pyrin tekemään tiedeministerinä kaikkeni, että ratkaisu löytyisi tällä vaalikaudella, ettei ajauduttaisi Suomen Akatemian suuriin leikkauksiin.

Tutkimusrahoitukseen liittyvä epävarmuus vaikuttaa myös tutkijanuran houkuttelevuuteen. Moni nuori ja vanhempikin tohtori lähtee ulkomaille tai jättää tieteen kokonaan, koska Suomessa on edelleen tarjolla enimmäkseen pätkätöitä. Niiden varaan on vaikea perustaa perhettä ja asuntolainaa.

Kurvinen kertoo tunnistavansa ongelman ”itsekin kolmekymppisenä ihmisenä”.

— Tiedeministerinä kannan suurta huolta siitä, että tutkijan kannalta pitäisi olla houkutteleva, vakaa näkymä jäädä tieteen pariin.

Hänen mukaansa parannettavaa on valtion tiedepolitiikassa ja rahoituksessakin, mutta ratkaisuja pitäisi hakea myös yliopisto- ja tiedekuntatasolla.

— Väitän, että yliopistoilla olisi miettimistä – enkä sano ettei olisi mietittykin – siinä, miten oltaisiin hyvä työnantaja. Kun meillä on tällainen demografinen tilanne, väärinpäin kääntynyt pyramidi, myös yliopistojen kuten kuntien ja valtionkin pitää miettiä, miten pidämme osaavan työvoiman.

Tutkijanuran vetovoimaisuutta auttaa Kurvisen mukaan kuitenkin se, että tohtoreille on imua muuallakin työmarkkinoilla. Mitä paremmin työnantajat eri sektoreilla ymmärtävät tohtorien arvon, sitä enemmän yliopistotkin joutuvat heistä kilpailemaan.

— Toinen näkökulma on se, että jos haluaa Suomessa onnellisen elämän, kouluttautuminen näyttää edelleen korreloivan kaikenlaisen hyvinvoinnin kanssa.

Antti Kurvinen kehuu olevansa 34 vuoteen ensimmäinen tiedeasioista vastaava ministeri, jolla on kokemusta yliopiston johtamisesta – avustajat olivat selvittäneet. Kurvinen on toiminut kaksi vuotta Lapin yliopiston hallituksessa opiskelijajäsenenä.

Yliopistojen autonomiasta puhuttaessa hän kuitenkin viittaa lähes poikkeuksetta yliopistojen taloudelliseen autonomiaan valtiosta.

— Minua innostaisi ajatus, että yliopistojen omaa riskiä ja vastuuta lisättäisiin. Yliopistot saisivat käyttää rahaa vapaasti, mutta vastuu olisi aika kova. Sitten pitää pärjätä omillaan ja kyetä tekemään valintoja, Kurvinen sanoo ja toteaa tämän olevan toistaiseksi visiointia.

Yliopistojen oma vastuu toistuu hänen puheissaan muutenkin usein: ”On muistettava, että autonomiaan kuuluu aina vastuu.”

Professoriliiton Eeva Moilanen pohtii, että yliopistot ja tutkimusryhmien johtajat kantavat vastuuta arjessaan jatkuvasti, niin rahoituksesta, tutkimuksesta kuin opiskelijoistakin.

Autonomiaan kuuluu talouden lisäksi kuitenkin myös yliopistodemokratia, Moilanen muistuttaa: yliopistolaisten mahdollisuus itse vaikuttaa yliopistonsa suuntaan. Nämä mahdollisuudet ovat kaventuneet etenkin säätiöyliopistoissa. Sekä Professoriliitto, Tieteentekijät että YLL ovat vaatineet yliopistolain avaamista. Yksi liittojen keskeisimmistä tavoitteista on saada yliopistojen johtosääntöjen hyväksyminen yliopistoyhteisöä edustaville elimille eli yliopistokollegiolle, konsistorille tai akateemisten asiain komitealle. Nykylain mukaan asiasta päättää yliopiston hallitus. Säätiöyliopistojen hallituksissa ei lain mukaan tarvitse olla yhtään yliopistoyhteisön edustajaa.

— Meille olisi hyvin tärkeä saada kantanne siihen, miten tulette tukemaan yliopistoautonomian vahvistamista, Moilanen toteaa.

— Hallituksella ei ole suunnitteilla yliopistolain avaamista, Kurvinen vastaa.

— Ministeriö on arvioinut, että myös lakia alemman asteen säädöksiä ja yliopistojen sisäisiä käytäntöjä muuttamalla näihin ongelmiin voisi osin löytyä ratkaisuja. Toki olen avoin keskusteluun ja suhtaudun yliopistojen autonomian takaamiseen hyvin vakavasti.

Laki ei ole hänen mukaansa täydellinen, mutta ainakaan tällä hallituskaudella siihen ei ehditä puuttua.

— Minulle on muodostunut keskusteluissa yliopistojen johdon kanssa mielikuva, että suurempi ongelma on raha. Jos et pysty päättämään omista rahoistasi, mihin satsataan, ei se ole aitoa autonomiaa.

Yliopistodemokratiaan Kurvinen ottaa kantaa vasta haastattelun jälkeen sähköpostitse.

— Lain mukaan yliopistojen hallituksissa pitää olla professorien, henkilöstön ja opiskelijoiden edustus. Säätiöyliopistoissa lainsäädännön vaatimukset ovat toisenlaiset. Pidän toivottavana ja tärkeänä, että yliopistoyhteisö on vahvasti edustettuna yliopistojen päätöksenteossa.

Antti Kurvisen (oik. ylh.) Teams-haastatteluun osallistuivat Maija S. Peltola (vas. ylh.), Eeva Moilanen, Santeri Palviainen ja Acatiimin päätoimittaja Tuomo Tamminen (pienessä kuvassa).

---