Kauttaaltaan vahvistuva yliopistolaitos?
Seuraavat kuukaudet ja
vuodet tulevat näkemään
merkittäviä muutoksia
Suomen yliopistoissa.
Keväällä toimintansa
aloittaneen hallituksen
hallitusohjelmassa mainitaan,
että yliopistoja
vahvistetaan kauttaaltaan
ja esitetään erityisesti
mm. Innovaatioyliopiston
perustaminen.
Eväät yliopistojen vahvistamiselle
uhkaavat
kuitenkin jäädä melko vaatimattomiksi ja tällä hetkellä
tulevaisuus näyttää tuovan pikemminkin uhkakuvia
kuin mahdollisuuksia.
Tiede- ja teknologianeuvosto esitti viime syksynä,
että yliopistojen toiminnan turvaaminen edellyttää
seuraavan neljän vuoden aikana vähintään 50 miljoonan
euron vuosittaista lisäpanostusta. Budjettiesitys
lupaa vuotuiseksi toimintarahaksi vain 20 miljoonaa
euroa. Omat varjonsa tulevaisuudelle tuo valtion tuottavuusohjelma,
jota edelleen suunnitellaan toteutettavaksi
myös yliopistoissa. Jos kaavailtu 11 miljoonan
vuosittainen leikkaus toteutuu sellaisenaan, putoaa
luvattu lisärahoitus käytännössä merkityksettömäksi.
Kun yhtälöön lisätään vielä uuden palvelukeskuksen
ainakin siirtymävaiheessa yliopistoille aiheuttamat
lisäkustannukset ja odotettavissa oleva tilakustannusten
nouseminen, alkaa yliopistojen rahallinen
vahvistaminen olla lähinnä miinusmerkkistä. Tuottavuusohjelman
yhtenä seurauksena on myös se, että
yliopistotutkijoille ja -opettajille siirtyy yhä enemmän
hallinnollisia ja byrokratian pyörittämiseen liittyviä
tehtäviä, jotka ovat luonnollisesti pois ydintoimintaan
käytettävissä olevasta ajasta. Tilastokeskuksen viime
vuonna julkaiseman laajan selvityksen perusteella jo
nyt hallinnollisten tehtävien osuus työajasta on kohtuuttoman
suuri.
Yliopistojen muuttumista tilivirastoista joko julkisoikeudellisiksi
laitoksiksi tai yksityisiksi säätiöiksi
valmistellaan vauhdilla ja asiaa käsittelevä lakiesitys
on tarkoitus antaa eduskunnalle jo keväällä 2009.
Vaikka taloudellisen aseman muuttuminen antaa periaatteessa
uusia mahdollisuuksia, on vaikea kuvitella,
että nämä muutokset sinällään toisivat lisärahoitusta.
Suunnitelmat lepäävät voimakkaasti yksityisten
lahjoitusten varassa. Niiden verovähennysoikeuden
laajentamisesta huolimatta ei ole itsestään selvää,
että esimerkiksi teollisuuden panostus kasvaisi merkittävästi.
Valtion määrärahat muuttuvat tässä yhteydessä
valtionavuksi. On pelättävissä, että julkisen rahan
määrä ei ainakaan kasva ja voi jopa pienentyä.
Monessa yhteydessä on lisäksi todettu, että tilivirastostatuksen
lakkaaminen aiheuttaa huomattavat
muutokset paitsi yliopistojen hallinnossa myös henkilöstön
palvelussuhteissa. Toistaiseksi ei kuitenkaan
ole tehty kattavaa tarkastelua suunnitelmien vaikutuksista
henkilöstön asemaan.
On siis suuri vaara, että vahvistumisen sijasta yliopistolta
tulee jatkossa puuttumaan riittävät rahalliset
resurssit tieteellisen toiminnan ylläpitämiseksi.
Kun samalla on kavennettu tutkijoiden keksintöoikeuksia
ja puhutaan vielä työajan kontrolloimisesta
ja seuraamisesta, viedään tutkijoilta ja opettajilta työmotivaatio,
joka on tärkein edellytys korkeatasoiselle
tieteelle. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että yliopistolaitos
maassamme on kauttaaltaan heikkenemässä.
Suomessa tehdään monella tieteenalalla kansainvälisesti
arvostettua tutkimusta - usein ollaan jopa
paljonpuhutulla huipulla. Nyt olisi syytä antaa tutkijoille
ja opettajille työrauha omistautua ydintehtäviinsä
ja riittävät toimintaresurssit. Vain siten voivat
maamme yliopistot vahvistua sekä kansallisesti että
kansainvälisesti.
Risto Laitinen
puheenjohtaja, Professoriliitto
|