6/07

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     

    Ylhäällä Kuopion yliopiston Oppimiskeskus ja alhaalla Joensuun yliopiston Aurora-rakennus

     
     
     
     
     
    Joensuun yliopiston hallitus päätti federaatiosta kokouksessaan 2.5.2007. Pöydän päässä rehtori Perttu Vartiainen.
     
     
    Joensuun ja Kuopion lehtoriyhdistysten aktiivit sekä Tuula Hirvonen ja Matti Lahtinen tutustumassa Valamon luostariin.
     

    Konsortio ja liittoyliopisto –
    henkilöstöä unohtamatta

    Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan on kirjattu, että Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun konsortio käynnistyy syksyllä 2008 ja uusi yliopisto on toiminnassa vuonna 2011. Kuopion ja Joensuun yliopistojen muodostaman liittoyliopiston toiminta alkaa viimeistään vuonna 2010.

    Kysyimme henkilöstöryhmien edustajilta, millaiselta valmistelutyö on näyttäytynyt yliopistoväen vinkkelistä katsottuna. Henkilöstön ääntä on prosessin eri vaiheissa kuultu melko hyvin. Entistä vahvempien kokonaisuuksien edut ymmärretään, mutta lisäbyrokratia pelottaa.

    Turusta tieteen huippukeskittymä?

    Turun yliopistokonsortion perusajatus – tehdä korkealaatuisen perustutkimuksen edellytyksiä vahvistamalla Turusta kansainvälisilläkin mittapuilla menestyvä tutkimusyhteisö – on hyvä. Turun yliopiston paikka on kansainvälisesti korkeatasoisten tutkimusintensiivisten yliopistojen joukossa, joiden toimintaedellytyksiä opetusministeriö tuoreessa KESU-luonnoksessaankin lupaa vahvistaa. Pelkällä hallinnollisella laatikkoleikillä tuskin voidaan paljoakaan vaikuttaa korkealaatuisen tutkimuksen edellytyksiin. Resurssien riittävyys onkin ehdoton edellytys uudistusten toteuttamiselle.

    Turun yliopistossa henkilöstö on ollut valmistelussa mukana hallituksen kautta, jossa on edustettuina kaikki tiedekunnat, keskeisimmät henkilöstöjärjestöt ja ylioppilaskunta. Yliopisto on päättänyt osallistua konsortion kehittämiseen 3–4 osahankkeen avulla siten, että konsortio aloittaa toimintansa elokuussa 2008. Suunniteltu konsortio saa kuitenkin sisältönsä vasta käynnistettävien osaprojektien työn tuloksena ja tätä työtä on nyt liian varhaista arvioida.

    Turun konsortiosuunnitelman johtoajatus on henkilöstön näkökulmasta järkevä: rakenteellisen kehittämisen tulee lähteä yliopiston perustehtävistä – kansainvälisesti korkeatasoisesta tutkimuksesta ja siihen perustuvasta korkeimmasta opetuksesta. Hallinto ei tutki eikä organisaatio anna ylintä opetusta, joten hallinnon tai sen rakenteiden kehittämisellä ei sellaisenaan voida taata korkealaatuista tutkimusta ja opetusta. Huonosti toimiva organisaatio voi kuitenkin haitata tutkimustyötä tai estää opetusyhteistyön yliopistojen rajojen yli. Pelkästään hierarkiaa uudelleenorganisoimalla ei voida tehdä paljoa tieteen edistämiseksi. Jos rakenteita kehittämällä Turkuun saadaan tutkimuksen ja opetuksen tarpeita nykyistä paremmin palveleva hallinto, on se tutkimus- ja opetushenkilöstöllekin hyväksi. Myös muut korkealaatuisen tutkimuksen tekemistä edesauttavat toimet ovat tervetulleita. Ilman riittäviä ja oikeinkohdennettuja resursseja merkittävää kehitystä tuskin kuitenkaan tapahtuu. Myös Markku Linnan työryhmän mukaan konsortion kehittäminen edellyttää merkittäviä lisäresursseja.

    Opetukseen suunnitellut innovaatiot – vaikkapa liiketoimintaosaamisen koulutuksen ja siihen liittyvien “innovation platformien” merkittävä laajentaminen – vaativat huomattavia lisäresursseja, eivätkä ne silti taida edistää kansainvälisesti korkeatasoisen tieteen tekemistä turkulaisissa yliopistoissa. On vaikea uskoa, että sivuaineopetusta tiedekuntien ja yliopistojen rajojen yli olisi tähän asti rajoitettu silkasta ilkeydestä. Näin ollen rajoitusten poistaminen saattaa sekin vaatia lisäresursseja. Toiset ehdotukset – vaikkapa nyt melkoisen tilkkutäkin muodostavien maisteriohjelmien kokoaminen yhtenäisen katto-organisaation alle – lienee toteutettavissa ilman lisävoimavaroja.

    Henkilöstön kannalta huonointa on kaavailut antaa päätösvalta pääosin yliopiston ulkopuolisista henkilöistä koostuville elimille. Linnan raportti kaavailee konsortiolle hallitusta, “jonka kokoonpanossa on huomattava yliopistojen ulkopuolinen edustus”. Tutkimuksen autonomia edellyttää sitä, että yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökuntaa ei voi jättää päätöksenteossa sivuraiteelle. Yliopiston sisäisellä demokratialla on keskeinen merkitys hyvän tutkimusympäristön kehittämisessä. Myös konsortiohallituksen ja yliopistojen “omien” hallitusten suhde vaatii huolellista harkintaa. Mitä tehdään sisäisellä hallituksella, jos nykyisten hallitusten tehtävät annetaan konsortiohallitukselle, kuten Linnan raportissa on kaavailtu?

    Tiukemmasta yhdistymisestä “uudeksi yliopistoksi” on tähän mennessä puhuttu vain konditionaalissa. Koska se on tarkoitus perustaa konsortiomallista saaduille kokemuksille, ei siitä voi tässä vaiheessa sanoa oikeastaan mitään.

    Minna Jokela
    Koordinaattori ja Turun yliopiston tieteentekijät ry:n puheenjohtaja

     

    Hääyötä odotellessa

    Turun yliopistoa ja Turun kauppakorkeakoulua ollaan ajamassa yhteen yliopistokonsortioksi, mahdollisesti pidemmällä tähtäimellä yhdeksi yliopistoksi.

    Kauppakorkeakoulun henkilökunnan näkökulmasta olo on vähän samanlainen kuin morsiamella, jonka vanhemmat ovat sopineet sulhasen vanhempien kanssa avioliitosta. Asiaanhan kuuluu, että nuorelta parilta – ainakaan morsiamelta – ei mielipidettä pahemmin kysellä. Hääyötä odotellessa tunteet ovat moninaisia: onko sulhanen kunnollinen, ja suunnitteleeko hän pitkä-aikaista, tasa-arvoista, kunniakasta ja rikasta avioliittoa, vai riittääkö sulhaselle vain hääyön akti, jonka jälkeen hän jo hylkääkin morsiamensa ja suuntaa mielenkiintonsa aivan muualle. Vai kiinnostaako sulhasta vain myötäjäiset?

    Onnistuneen järkiavioliiton elementit ovat toki kasassa. Eihän tässä tuiki tuntemattomia olla, vaan pientä ja vähän suurempaakin teerenpeliä on toki käyty jo vuosikymmeniä, samalla paikkakunnalla kun on kasvettu. Taitavasti sovitellen osapuolten ominaisuudet täydentävät hienosti toisiaan. Ympäristön keskeiset päättäjät ovat liitolle jo siunauksensa antaneet, ja heiltä voi odottaa tukea jatkossakin.

    Epäsymmetriasta tässä avioliitossa tietenkin on kuitenkin myös kysymys. Morsian on selvästi heikompi astia. Epäonnistunut konsortio varmasti häiritsee yliopistonkin toimintaa marginaalisesti, mutta TuKKK:lle konsortio muodostuu helposti elämän- tai kuolemankysymykseksi. Sopivasti ja taitavasti junaillen TuKKK:n muodostama lisäarvo Turun yliopiston toimintaan voidaan paisuttaa hyvinkin suureksi, samalla kun kauppakorkeakoulun omaa osaamista ja merkittävyyttä voidaan edelleen kehittää.

    Tuottavuutta ja laatua ei tehdä rakenteissa, vaan päivittäisessä käytännön toiminnassa. Ei liene tiedossa mitään syytä, miksi itsenäisessä, pienessäkin, Turun kauppakorkeakoulussa ei voitaisi tehdä laadukasta ja tuottavaa opetus- ja tutkimustoimintaa, toisaalta mikään ei puhu sen puolesta, etteikö tämä onnistuisi suuremmassakin konsortiossa. Toiminnan laadun ja tuottavuuden ratkaisee lopulta päivittäinen ihmisten interaktio, siihen muodostuva yhteistyön henki ja siinä tehdyt pienet jatkuvat innovaatiot.

    Myötäjäiset uhkaavat kutistua

    Ihmisiä - myös tutkijoita ja opettajia sekä heidän muodostamiaan organisaatioita - kannustaa yleensä kaksi asiaa: raha ja saatu arvostus. Tieteellisen kunnianhimonkin turvin asioita tehdään pitkälle, mutta ei loputtomiin. Talouden ja arvostuksen suhteen tunnelmat ovat kahtiajakoiset. Avioliiton myötäjäiset uhkaavat kutistua olemattomiin, eikä sulhasehdokas näytä kovin varakkaalta, pikemminkin joskus vastahakoiselta maksajalta, joka kohtelee renkejään ja piikojaan toisinaan melko ylimalkaisesti. Arvostusta on kyllä saatu juhlapuheissa ja joskus käytännössäkin, mutta toisaalta sulhasen lähipiirissä tunnistetaan myös tahoja, jotka suhtautuvat morsiamen suloihin ja kykyihin vähintään epäilevästi. Nähtäväksi siis jää ottaako häijy anoppi vallan vai pannaanko hänet aisoihin. Toisaalta tuleva pari olisi yksimielisenä ja yhteen henkeen puhaltavana varsin edustava, ja sen mahdollisuudet niin merkittävään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, täysipainoiseen työuraan opetuksen ja tutkimuksen merkeissä, kuin kilvoitteluun paikasta auringosta esim. tutkimus- ja hankerahoituksen puitteissa näyttävät hyviltä, paljon paremmilta kuin erillisillä yksiköillä.

    Totuuden nimissä on mainittava ne kymmenet ellei sadatkin viestit ja lähetykset, jotka olen itsekin saanut osoitteella “University of Turku”, vaikka kaikkialle on kyllä ilmoitettu “Turku School of Economics”. Luulen että koulumme on täynnä kohtalotovereita tässä asiassa. Monelle ulkomaiselle luonnollinen ja ilmiselvä ajattelutapa näyttää olevan, että kaupungissa on vain yksi yliopisto. Konsortio tulee tulevaisuudessa säästämään monta väärinkäsitystä, ja ainakin paikallinen postitoimisto lienee tyytyväinen.

    Mielenkiinnolla odotamme myös Åbo Akademin asemoitumista tässä prosessissa. Ilman kielipoliittista dimensiota Åbo Akademi sopisi mainiosti osaksi tulevaisuudessa muodostuvaa uutta Turun yliopistoa.

    Jonkinlainen naimakauppa siis on tarjolla, nähtäväksi jää muodostuuko siitä avo- vai avioliitto. Vaihtoehdoksi ei taida käydä vanhaksi piiaksi jääminen: vähittäinen kuihtuminen ja pienillä tuloilla kituuttelu. Vai olisiko sittenkin niin, että modernina citysinkkuna oleminen olisi kuitenkin kaikille se paras vaihtoehto?

    Reima Suomi
    TuKKK:n Professoriliiton osaston puheenjohtaja

     

    Keino vahvistua mutta lisääntyykö byrokratia?

    Konsortiohankkeen tavoite on kahden menestyvän yliopiston toimintaedellytysten edelleen vahvistaminen. Strategisena tavoitteena on muodostaa yliopistojen työnjakoon perustuva, kansainvälisesti tunnettu tutkimuksen ja korkeakoulutuksen keskittymä. Tärkeänä pidetään mm. korkeaa tieteellistä laatua, sisäistä tehokkuutta ja tutkimusyliopiston profiiliin sopivaa tasapainoa tutkimuksen ja koulutuksen välillä.

    Konsortio-toimintamalli säilyttää kummankin yliopiston oman identiteetin, sisäisen hallituksen ja rehtorin. Konsortiolle valitaan yhteinen kansleri sekä hallitus, jonka kokoonpanossa on huomattava yliopistojen ulkopuolinen edustus. Konsortiohallituksen keskeisenä tehtävänä on käsitellä ja linjata konsortion strategista kehittämistä sekä hyväksyä siihen liittyvät pitkän aikavalin suunnitelmat.

    Tätä artikkelia kirjoitettaessa rehtorit ovat juuri nimeämässä konsortion valmisteluorganisaatiota. Valmisteluorganisaatiossa ovat mukana rehtorit ja henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden edustajat molemmista yliopistoista: lehtorien edustaja tulee kauppakorkeakoulusta ja professorien ja tieteentekijöiden edustajat yliopistosta.

    Johtoryhmän vastuulla on konsortion hallinnon ja rakenteiden kehittäminen. Konsortiohankkeelle nimetään vastuullinen projektipäällikkö, joka toimii myös johtoryhmän sihteerinä. Valmisteluvaiheessa kehittämistyö on jaettu kolmeen hankkeeseen (Tutkimuksen kehittämishanke, Opetuksen vahvistamisen kehityshanke ja Aluevaikuttavuus ja AMK-yhteistyöhanke) ja kunkin hankeryhmän puheenjohtaja on johtoryhmän jäsen. Turun kauppakorkeakoulussa rehtori Tapio Reponen on pitänyt periaatteena, että kaikki laitosjohtajat ovat jossakin hankeryhmässä ja mukana on kokenutta opetus- ja tutkimushenkilökuntaa. Lisäksi perustetaan asiantuntijatyöryhmiä. Turun kauppakorkeakoulussa hankkeen valmistelussa on pyritty ottamaan tasapuolisesti huomioon eri intressiryhmien edustus.

    Turun kauppakorkeakoulun henkilökunnalla on ollut mahdollisuus vastata Webropolilla konsortiokyselyyn ja samalla esittää konsortioon liittyviä kysymyksiä kesän aikana (20.6. – 15.8) Kyselyyn vastasi 94 henkilöä.

    Yleisesti voi kyselyn perusteella sanoa, että Turun kauppakorkeakoulussa konsortiohanke on hyväksytty ja vallalla on käsitys, että konsortio on meidän keinomme kehittyä ja vahvistua. Opetus- ja tutkimushenkilöstö kokee saavansa paljon uusia mahdollisuuksia. Uskotaan esimerkiksi monitieteellisyyden ja yhteistyömahdollisuuksien aitoon lisääntymiseen ja synergiaetuun. Tarve opetukseen ja tutkimukseen ei konsortiossa mihinkään häviä. Opettajaresurssien käyttö voisi tehostua ilman, että työn mielekkyys häviäisi, sillä opetusta pystytään antamaan ristiin yliopistojen välillä opettajan oma kompetenssi huomioon ottaen. Turun kauppakorkeakoululle on annettu vastuu liiketoimintaosaamisen opettamisesta ja siihen on myös luvattu lisää resursseja.

    Pelkoja kuitenkin on. Pelätään, että byrokratia lisääntyy, tosiasialliset resurssit vähenevät ja henkilöstön asema heikkenee. Ehkä eniten pelkoa on aiheuttanut epätietoisuus siitä, mitä konsortio konkreettisesti oikeastaan tarkoittaa. Myös pelkoa siitä, mitä juuri omalle työlle tapahtuu, esiintyy. On myös hyvä muistaa, että virkarakenneuudistus tuo omat muutoksensa – tapahtui konsortiohankkeessa mitä tahansa.

    Asta Manner
    Turun kauppakorkeakoulun lehtorit ry:n puheenjohtaja

     

    Itä-Suomi – kierroksella ohi

    Rakenteellisen kehittämisen, yliopistolain uudistamisen, vpj-kierrosten keskellä tuskin ennättää henkeä vetää. Joensuun ja Kuopion yliopistojen liittoyliopistohankkeessa ajalla ei tunnu olevan rajoja. Yliopistojen hallitukset ovat jo aiemmin päättäneet, että liittoyliopisto aloittaa toimintansa 1.1.2010 Itä-Suomen yliopisto nimisenä.

    Rakenneuudistuksen käytäntöjä ja vauhtia kuvaakin hyvin se, että kuopiolaiseen kielenkäyttöön ilmestyi kuluneena kesänä yliopiston johdon seminaarin jälkimainingeissa liittoyliopiston sijaan ilmaus fuusio. Nyt tavoitellaankin fuusiota, johon mielestäni olisi jo alunperinkin pitänyt pyrkiä.

    Joensuun ja Kuopion yliopistojen hankkeessa kolme tiedekuntaa pyrkii löytämään perustelut yhteisen tiedekunnan tai vastaavan perustamiselle. Alkuvaiheessa kauppatieteen tutkintoanto-oikeusongelmaan rakentunut federaatiokeskustelu on laajentunut yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden yhteistyön syventämiseen. Yhteisestä kauppatieteiden tiedekunnasta on juuri päätetty (käyntiin 2008), yhteiskuntatieteiden alalla kovin toisistaan oppiainerakenteeltaan poikkeavat tiedekunnat ovat saaneet kehoituksen yhtymiseen 1.1.2009, luonnontieteiden aikataulu on vielä avoin.

    Valmistautuminen nousemaan maamme yliopistojen joukossa 3-4 sijalle riippuen kriteereistä, edellyttää Itä-Suomen yliopistoilta voimakasta panostusta opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Siksi niin yhteiskuntatieteissä kuin luonnontieteissä kehittämiseen suunnataan opetusministeriön hankkeeseen antamia varoja. Näiden alojen kärkihankkeet on valittu ja esim. yhteiskuntatieteissä on palkattu opetuksen koordinointi- ja kehittämistehtäviin Antero Puhakka Joensuusta.

    Vaikka edellä mainitut pyrkimykset ovat sinänsä päälinjoiltaan hyväksyttävissä, menee Joensuun ja Kuopion yliopistojen rakenteellisessa kehittämisessä tehokkuuden tavoittelu tällä hetkellä monen muun keskeisen asian ohi. Liittoyliopistohanketta toteuttava johtoryhmä on rehtori- ja hallintojohtajakeskeinen, toistaiseksi ei hankkeelle ole vielä nimetty varsinaista ohjaus- ja seurantaryhmää - sitäkin useampia työryhmiä. Johtoryhmä toimii itsesäätöisesti, kylläkin kylliksi ripeästi ja tehokkaasti, mutta jatkossa tiedekuntien panos toivottavasti kasvaa.

    Yhteistä yliopistoa rakennetaan tilanteessa, jossa koko yliopistolaitos on olemassaoloaikansa haastavimmassa murroksessa. Suunnitteluprosessin mielekkyys joutuu koetteelle tiedostettaessa uuden yliopistolain esitetty voimaantuloaika 1.8.2009, eli ennen Itä-Suomen yliopiston toiminnan käynnistymistä vuoden 2010 alussa. Monet tämänhetken ongelmat saattavat tällöin viimeistään joutua uuteen valoon.

    Yliopiston muuttuminen liikelaitokseksi merkitsee varmuudella muutoksia - viimeistään silloin myös rakennemuutoksia. Tehokkuus ja talouden vaateet korostuvat. Tämä on henkilöstöjärjestöille haaste, johon pitäisi valmistautua, mutta miten? Tulevan ennustaminen on tunnetusti hankalaa ja erilaisten epävarmojen skenaarioiden varaan rakentaminen arveluttaa. Tämä kehityksen suunta olisi kuitenkin pysyttävä pitämään mielessä kun nykyisiä yliopistojen yhteistyömalleja arvioidaan ja ryhdytään toteuttamaan.

    Juhani Laurinkari
    Kuopion yliopiston Professoriliiton osaston puheenjohtaja

     

    Henkilöstö aidosti mukana rakentamassa uutta

    Itä-Suomen liittoyliopiston rakentaminen, johon Joensuun ja Kuopion yliopistot ovat hallitustensa päätöksillä sitoutuneet, on henkilöstön keskuudessa otettu varsin hyvin vastaan. Näin ainakin, jos voidaan päätellä siitä, miten vähän pääluottamusmieheen ollaan tähän mennessä oltu asian tiimoilta yhteydessä. Sinänsä uhkakuvia on helppo maalailla. Henkilöstön kannalta näitä voisivat olla esimerkiksi se, että kahden erilaisen toiminta- ja hallintokulttuurin yhteenliittymisessä molempien mallien huonot puolet nousisivat vallitseviksi toimintakäytännöiksi.

    Se, että uuden yliopiston pääkampukset sijaitsevat kahdella paikkakunnalla voi helposti herättää epäilyjä siitä, että henkilökuntaa heitellään kuin rukkasia aina sen mukaan mistä suunnasta hallinnossa sattuu milloinkin tuulemaan. Käytännön kannalta kampusten fyysinen etäisyys on asia, joka tulee hankaloittamaan etenkin opettajien työtä. Tähän liittyen ratkaisematta ovat kysymykset niin matka-ajoista, opetuksen virtuaalistamisesta, virkojen sijoituspaikoista jne. Oman lisänsä haasteisiin tuo myös henkilöstön edustuksellisuus erilaisissa hallintoelimissä. Kuopiossa on juuri valittu uudet tiedekuntaneuvostot, mutta uusien yhteisten tiedekuntien tulisi olla olemassa jo parin vuoden sisällä. Miten turvataan se, että molempien kampusten henkilökunta saa riittävällä tavalla edustajansa mukaan uusiin tiedekuntaneuvostoihin. Muutenkin edustuksellisuus ja mukanaolo yliopistoa koskevassa päätöksenteossa on keskeinen tekijä siinä, miten hyvin henkilöstö sitoutuu uuden yliopiston toimintaan.

    Ja tämä edustuksellisuushan on asia, joka ei viime aikaisten linjausten mukaan ole kovinkaan suuressa huudossa. Viime vuosien korkeakoulupoliittisten linjausten nojalla voisi helposti olettaa, että myös Itä-Suomessa olisi henkilöstö vihdoinkin palautettu siihen asemaan, johon se näyttäisi ministeriöiden näkemysten mukaan kuuluvan. Korkeakoulupoliittisissa linjauksissahan henkilöstö on vain riesa ja tuottamaton voimavara, joka toimii parhaiten silloin kun se tekee työnsä, eikä vaivaa pientä päätään turhaan laajemmilla asioilla. On parempi, että henkilöstö ja henkilöstöjärjestöt kiltisti jättävät asioiden pohtimisen korkeakoulutusta paremmin tunteville ministeriöiden virkamiehille.

    Muuhun johtopäätökseenhän on vaikea päätyä kun esimerkiksi tarkastellaan tämän lähes Suomen tieteen pelastajaksi mainitun “huippuyliopiston” johtoryhmää ja sen kokoonpanoa. Varsin paljon noita henkilöstön edustajia tuossa johtoryhmässä näyttääkin olevan. Laajemmassa mielessä samaa henkilöstön edustajien aliarvioimista on nähty myös eri ministeriöiden valmistelutyössä, jossa järjestöjä kyllä kuullaan, mutta ei kuunnella. (Loppukesästä ratkesi, että Innovaatioyliopiston ohjausryhmään saatiin lopulta myös henkilöstön edustus. JUKOa siellä edustaa Professoriliiton toiminnanjohtaja Jorma Virkkala ja Pardiaa YHL:n puheenjohtaja Kerttu Pellinen.)

    Tätä taustaa vasten onkin kenties suuri yllätys, että Joensuun ja Kuopion yliopistoissa valittiin toinen linja. Itä-Suomen liittoyliopistoa rakennettaessa molemmissa yliopistoissa nähtiin, että vain saamalla henkilöstö sitoutumaan suureen muutokseen, on se mahdollinen. Käytännöllisellä tasolla tämä tarkoittaa sitä, että henkilöstöjärjestöjen kautta henkilöstö on aktiivinen toimija liittoyliopistoa eteenpäin vietäessä. Kyse ei ole vain lakien edellyttämästä “kuulemisesta” vaan siitä, että henkilöstö on mukana luomassa uutta. Henkilöstöjärjestöt ovat laajapohjaisesti mukana liittoyliopistoprojektin ohjaus- ja seurantaryhmässä, jonka tehtävänä on koordinoida ja ohjata koko hankkeen etenemistä.

    Henkilöstöjärjestöt ovat keskeisessä asemassa myös uuden liittoyliopiston henkilöstöpolitiikan laatimisessa. On selvää, että liittoyliopisto voi menestyä ainoastaan, jos yliopistoissa työn tekevät henkilöt uskovat siihen, pelkkänä hallinnollisena rakenteena ei yhteisen yliopiston perustamistyöhön olisi mitään järkeä ryhtyä.

    Tällä hetkellä tilanne näyttää paikallistasolla varsin hyvältä. Kaavailut yliopistojen autonomian lisäämisestä ja siihen liittyvästä yliopistojen oikeusaseman muuttamisesta ovat kuitenkin henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien kannalta ongelmallisia niin Joensuun ja Kuopion kuin muidenkin yliopistojen henkilöstön osalta.

    Antero Puhakka
    Pääluottamusmies, JUKO

     

    Federaatioseminaari ajanhermolla

    Joensuun ja Kuopion yliopistojen hallitukset hyväksyivät 2. toukokuuta yliopistojen välillä tehtävän keskinäisen sopimuksen liittoyliopiston muodostamisesta 1.1.2010 alkaen. Tämän jälkeen Joensuun yliopiston hallitus (23.5.2007) ja Kuopion yliopiston hallitus (31.5.2007) ovat hyväksyneet Itä-Suomen liittoyliopiston käynnistämishankkeen projektisuunnitelman ja organisoitumisen ajalle 1.6.2007 – 31.12.2009. Valmistelutyö etenee professori Reijo Vihkon johtaman työryhmän linjausten mukaisesti. Päämääränä on yksi tehokas toiminnallinen kokonaisuus tutkimustyön, oppimisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen näkökulmista. Liittoyliopistolla tulee olemaan yhteinen hallitus ja hallintokeskus, joka muodostuu jäsenyliopistojen nykyisistä keskushallinnoista. Tehostuvan tutkimusyhteistyön lisäksi kaavaillaan yhteisiä tiedekuntia sekä opintojen tarjoamista entistä joustavimmin.

    Tietoa federaatiohankkeen etenemisestä on ollut henkilöstön saatavilla tiedotustilaisuuksissa sekä molempien yliopistojen intranetissä. Jäsenkunnassamme huolta ovat kuitenkin herättäneet sekä henkilöstön osallistumismahdollisuudet päätöksentekoon jatkossa että federaation mahdolliset vaikutukset omaan työhön, työpaikan sijaintiin sekä työmatkoihin.

    16 työryhmää vie hanketta eteenpäin

    Joensuun ja Kuopion yliopistojen lehtoriyhdistysten aktiivijäsenet kokoontuivat 30.-31.5. Valamon luostariin pohtimaan, miten yliopistojen federaatio tulee vaikuttamaan henkilöstön asemaan ja työhön. Seminaarin aloitti Yliopistonlehtorien liiton puheenjohtaja Tuula Hirvosen ajankohtaiskatsaus. Iltakoulussa pohdittiin, mitä tuleva federaatio todellisuudessa tarkoittaa sekä yliopistotasolla että henkilökohtaisella tasolla. Illan lopuksi tehtiin swot-analyysi federaation vaikutuksista lehtorien ja päätoimisten tuntiopettajien työhön. Keskustelu jatkui vilkkaana pitkälle iltaan. Luostarin vierasmajan pelkistetyt yhden hengen ’keljat’ antoivat mahdollisuuden myös omaan mietiskelemiseen.

    Toisena seminaaripäivänä yliopistojen hallintopäälliköt Petri Lintunen ja Päivi Nerg alustivat federaatiohankkeen etenemisestä ja henkilöstön asemasta. Projektin johtoryhmä koostuu Joensuun ja Kuopion yliopistojen rehtoreista ja hallintojohtajista. Projektin toteuttamisesta vastaa projektinjohtaja, akateeminen asiantuntija ja erikoissuunnittelija. Projektin ohjaus- ja seurantaryhmä koordinoi koko hankkeen etenemistä. Jäsenyliopistojen hallitukset vastaavat osaltaan rakenne-, strategia- ja johtosääntötyöstä ja keskeiset päätökset tehdään jäsenyliopistojen hallituksissa samansisältöisillä päätöksillä. Federaatiohankkeen läpiviemiseksi eri toimintatasoilla huolehtivat yhteensä 16 työryhmää.

    Heti seminaarin jälkeen järjestöiltä on pyydetty edustus ohjaus- ja seurantaryhmään sekä henkilöstön sitouttamisen kannalta keskeiseen henkilöstöpoliittiseen työryhmään. Eri henkilöstöjärjestöjen jäseniä tulee myös toimimaan asiantuntijoina useissa työryhmissä. Hallintopäälliköt painottivat, että haasteena muutosprosessissa on säilyttää entiset erilliset rakenteet toimivina ja yhtäaikaisesti luoda uusi yhteinen toimintamalli.

    Alustuksen jälkeen oli kysymysten ja kommenttien vuoro. Ratkaistavia asioita ovat koko henkilöstöpolitiikan ja esim. arviointiryhmätyöskentelyn yhtenäistäminen. Käytännön opetustyössä tulee sopia, kuinka pakollinen matka-aika sisällytetään työsuunnitelmiin silloin, kun opetusta edellytetään molemmilla kampuksilla, tai miten verkko-opetuksen yhteydessä tarpeellinen ohjaus ja lähiopetus järjestetään usealla paikkakunnalla. Kysymyksiin palataan lähiaikoina juuri perustetuissa alakohtaisissa työryhmissä. Jäsentemme valmius olla rakentamassa innovatiivista Itä-Suomen yliopistoa konkretisoitui kysymyksiin uudenlaisten tieteenalat ylittävien tutkimusyhteistyöverkkojen luomisesta. OAJ:n kehittämispäällikkö Matti Lahtinen korosti kommenttipuheenvuorossaan erityisesti koko henkilöstön jaksamista mittavan hankkeen toteuttamisessa.

    Ennen lounasta tutustuimme Valamon luostarin monipolvisiin vaiheisiin. Kiertokäynti antoi perspektiiviä nykypäivän ongelmiin. Lounaan jälkeen Matti Lahtinen kertoi lainsäädännön sekä tuoreen Valtioneuvoston periaatepäätöksen pohjalta henkilöstön asemasta muutostilanteissa. Keskustelussa nousi esiin myös viimeaikaiset esitykset virkasuhteiden muuttamisesta työsuhteiksi. Työsuhteeseen ei kuulu virkavastuuta.

    Kuinka pitkälle henkilöstö joustaa?

    Tilanteessa, jossa maamme yliopistot kilpailevat keskenään pienenevistä määrärahoista, yliopistojen sisällä oppiaineet taistelevat omasta siivustaan ja myös henkilöstöryhmät joutuvat jakamaan keskenään niukkuutta, federaatio koetaan myönteisenä mahdollisuutena vahvistaa omaa kotiyliopistoa. Se mikä on hyväksi kotiyliopistolle, on hyväksi myös sen opiskelijoille ja henkilöstölle.

    Samalla on kuitenkin syytä kysyä ääneen, kuinka pitkälle maamme yliopistot ja yliopistoväki suostuvat ja pystyvät joustamaan. Monet viime vuosina yliopistoissa toteutetut tai edelleen työn alla olevat mittavat uudistukset on pakon edessä jouduttu repimään enemmän tai vähemmän henkilöstön selkänahasta. Uhkana on, että työ, jonka tavoitteena on entistä laadukkaampi ja monipuolisempia opintopolkuja tarjoava yliopisto-opetus ja korkeatasoisempi kansainvälinen tutkimus johtaakin tilanteeseen, jossa uutta rakennettaessa ja siihen sopeuduttaessa, jää entistä vähemmän voimavaroja käytännön opetustyöhön, ohjaukseen ja tutkimusartikkelien tuottamiseen.

    Pahimmillaan parhaatkin tavoitteet päätyvät hölmöläisten peitonjatkamiseen, jossa peitto lyhenee ainakin saumavaran verran joka yrityksellä. Itä-Suomen yliopiston toteuttamisessa monet käytännön asiat vielä odottavat viisaita ja kauaskantoisia ratkaisuja.

    Joensuun ja Kuopion yliopistojen lehtoriyhdistykset haluavat omalta osaltaan olla rakentamassa Itä- Suomen yliopistoa, jossa panostaminen henkilöstöön luo edellytykset sille, että 1 + 1 on selvästi > 2.

    Eeva Kuusela
    puheenjohtaja, Joensuun yliopiston lehtorit

     

    Joensuun ja Kuopion yliopistoilla yhteiset kärkihankkeet

    Joensuun ja Kuopion yliopistot ovat sopineet Itä-Suomen tavoiteohjelma-alueella yhteistyössä toteutettavista kärkihankkeista. Yliopistot allekirjoittivat kärkihankesopimuksen 28. elokuuta. Sopimuksessa linjataan Joensuun ja Kuopion yliopistojen Itä-Suomen tavoiteohjelma-alueella yhteistyössä rakennerahastorahoituksella toteutettavat hankekokonaisuudet vuosina 2007–2013. Kärkihankesopimus on osa liittoyliopistoyhteistyötä, ja hankkeet sisältyvät Itä-Suomen yliopiston strategiaan. Tavoitteena on hankekokonaisuuksien kautta vaikuttaa myönteisesti Itä-Suomen alueen kehittymiseen.

    Hankekokonaisuuksiin sisältyy sekä yhteishankkeita että yliopistojen erikseen toteuttamia niiden omiin strategioihin perustuvia kärkihankkeita. Yhteishankkeet keskitetään yliopistojen vahvoille osaamisaloille ja niiden rajapinnoille. Erikseen toteutettavien hankkeiden koetaan laajemmin hyödyttävän liittoyliopistoyhteistyötä.

    Osaamisen vahvistamiseen liittyviä yhteisiä hankkeita ovat esimerkiksi lääkäreiden työperäisen maahanmuuton edistäminen, medialaskennan ja optisen teknologian kansainvälinen koulutus, Itä-Suomen pkyritysten liiketoimintaosaamisen, hyvinvointimatkailun ja Itä-Suomen opetushenkilöstön kehittämisverkoston hankkeet.