6/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    – Tieto- ja viestintätekniikka on jo muuttanut opetuskulttuuria. Se on pakottanut opetushenkilöstön miettimään opettamista siltä kannalta, miten yksilö saadaan oppimaan eikä siltä kannalta, miten minä opetan, Hanne Koli pohtii.

     

    Verkko on enemmän kuin luokka

    Verkko-ohjaus on kuuma sana oppilaitoksissa, yrityksissä ja valtion laitoksissa. Henkilökuntaa on 90-luvulta lähtien koulutettu joka puolella Suomea verkon hyödyntämiseen. Suomi satsaa miljoonia alan koulutukseen ollakseen maailman johtava tietoyhteiskunta.

    Siihen nähden on kummallista, miten hitaasti verkko-ohjaus on kuitenkin kasvanut. Ohjaustavatkaan eivät ole kehittyneet reilussa 10 vuodessa juuri mihinkään. Organisaatiokonsultti, opettajankouluttaja ja tuotesuunnittelija Hanne Koli lähti pohtimaan, miksi.

    – Vanhasta opetustavasta ei osata siirtyä verkko- ohjaukseen, vaan ohjaus tapahtuu ikään kuin opettaja voisi samalla osaamisella opettaa luokassa ja verkossa. Ajankäyttö ei tällöin ole tehokasta, opettaja uupuu, opiskelijat turhautuvat ja verkkokurssista jää kaikille huonoja kokemuksia, Koli summaa.

    Kun oppiminen tapahtuu verkon kautta, etukäteissuunnittelu on kaiken A ja O. Auttaakseen verkko-ohjauksen suunnittelijoita tässä suunnittelutyössä Hanne Koli on kirjoittanut Verkkoohjauksen käsikirjan.

    Hanne Koli tietää, kuinka verkko-ohjaus pitäisi suunnitella. Hän koordinoi Ammatillisen opettajakorkeakoulun HAMK:n kuuluisan kokonaan verkon kautta käytävän opettajakoulutuksen, joka käynnistyy tänä syksynä neljättä kertaa. Tällä hetkellä Koli keskittyy jakamaan osaamistaan yritysmaailmassa, minkä HAMK:n hyviä verkko-ohjauskokemuksia koskevalta väitöskirjaltaan ennättää.

    ’Mehän tultiin tänne turhaan’

    – Vuonna 2003 noin 70 prosenttia kaikista verkkokurssin Suomessa aloittaneista jätti Tilastokeskuksen mukaan opinnot kesken, Hanne Koli tietää.

    Verkossa on helppo turhautua. Puutteellisesti suunnitellulla verkkokurssilla opiskelija ei tiedä tarkkaan, mitä häneltä odotetaan, eikä ohjaajalla ole tarpeeksi aikaa vastata yksittäisen opiskelijan kysymyksiin, jos kaikki opiskelijat ovat yhtä ymmällään. Palaute ja julkinen, alati päivittyvä etenemisaikataulu ovat oppimisen kannalta elintärkeitä useimmille verkko-ohjauksen piirissä oleville.

    – Jos opiskelija ei ymmärrä, mitähän tässä pitikään tehdä, hän helposti sanoo turhautuneena “joo, mä ymmärsin” vaikkei ymmärtänytkään ja siirtää asian mielestään. Opiskelijalla on elämässään muutakin pohdittavaa, Koli muistuttaa.

    Moni verkko-ohjaaja unohtaa, että verkossa kannattaa käyttää selkeää kieltä, suorastaan rautalankaa. Kuvien ja symbolien voimaa ei pidä aliarvioida, sillä ne auttavat opiskelijaa hahmottamaan nopeasti, mikä nettisivulla on tärkeää ja mikä vähemmän olennaista.

    Verkko-ohjaajan tulee myös tuntea käyttämänsä välineet ja ohjelmat. Hän osaa ohjata opiskelijansa pieniin ja suuriin ryhmäkeskusteluihin, hän kykenee hyödyntämään ääntä ja videokuvaa niin suorana lähetyksenä kuin tallenteinakin.

    – Teknologia nostaa emootiot pintaan. Ihmiset tulevat tosi vihaisiksi ja kärsimättömiksi, kun tekniikka ei pelaa, Koli muistuttaa.

    Teknologiaan keskittyminen on kuitenkin toinen ansakuoppa, joka verkko-ohjaajan tulee osata kiertää. Onnistunut verkkokurssi suunnitellaan pedagogian, ei tekniikan ehdoilla.

    Viesti opettajalta tuntuu henkilökohtaiselta

    – Tieto- ja viestintätekniikka on jo muuttanut opetuskulttuuria. Se on pakottanut opetushenkilöstön miettimään opettamista siltä kannalta, miten yksilö saadaan oppimaan eikä siltä kannalta, miten minä opetan, Hanne Koli pohtii.

    Kun verkko-ohjaaja ravistaa itsensä irti luokkahuoneluutumista, hän löytää verkon suurimman mahdollisuuden: intensiivisyyden. Oppilaita ei sidota ajallisesti paikkaan, jossa enemmistö oppilaista voi turhautua opettajan keskittyessä yksilöllisiin ongelmiin.

    Verkko-kokoontumiset ovat parhaimmillaan lyhyitä ja niin intensiivisiä, että opiskelijat jaksavat olla läsnä. Yli 100 opiskelijaa voi kokea samanaikaisesti, että heidät huomioidaan yksilöinä, vaikka ohjaajia olisi vain kaksi. Taitava ohjaaja inspiroi oppilaansa hakemaan innokkaasti uutta tietoa ja palauttaa oppilaissa heränneet ajatukset koko ryhmälle.

    Verkko-opiskelijat eivät välttämättä koskaan tapaa toisiaan kasvotusten. Toisaalta hyvä verkko- ohjaaja houkuttelee opiskelijansa auttamaan toisiaan, mikä onkin hyvin suunnitellulla virtuaalikeskustelufoorumilla helpompaa kuin missään muualla. Vertaisverkostosta voi tulla vahvempi kuin perinteisessä luokassa.

    HAMK:n opettajakoulutuksen ensimmäisessä ryhmässä yhtä vaille kaikki opiskelijat valmistuivat. Lukema on samaa luokkaa kuin Stockholm Collegen verkkokurssien valmistumisprosentti 97. Kun lukemaa vertaa suomalaisten ja kansainvälisten verkkokurssien korkeaan keskeyttämisprosessiin, on selvä, että etukäteissuunnittelulla ja ohjaajan kyvyillä on todellakin väliä.

    – Moni haluaa pitää verkko-ohjausympäristönsä salaisena, etteivät kilpailijat pääse tutustumaan niihin. Tämänkään vuoksi verkko-ohjaus ei ole päässyt kehittymään, kun ohjaajat eivät ole voineet oppia toisiltaan. Meillä HAMK:issa oppimisympäristöt ovat kuitenkin olleet avoimia kaikille, Hanne Koli kertoo.

    Siviilissä Hanne Koli on 54-vuotias aikuisen tyttären äiti, joka rakastaa marjastamista, sienestämistä ja korpimaisemia. Verkko-ohjauksen guru ei siis notku jatkuvasti verkossa!

    Teksti: Natalia Laurila

    Hanne Koli: Verkko-ohjauksen käsikirja. Finn Lectura 2008. ISBN 978-951-792-317-0.