Työsuhteisilla parempi lakko-oikeus

Uuden yliopistolain myötä myös yliopistohenkilön lakko-oikeus muuttuu. Työsuhteisilla on virkasuhteisia laajempi lakkooikeus. Yksityisellä puolella työtaisteluna voidaan käyttää monia painostuskeinoja, kuten ylityökieltoa, työn jarrutusta, käsittelysaartoa, osittaisia ja toistuvia lakkoja jne. Työsopimussuhteissa on mahdollista järjestää painostusta mahdollisimman vähin uhrauksin, mutta samalla tehokkaasti.

Virkamiesten ja työntekijöiden oikeudellinen asema on yhä erilainen. Näin on yksilötasolla esimerkiksi vastuukysymyksissä ja irtisanomissuojassa, mutta myös kollektiivisesti on huomattava ero. Virkamiesten työtaisteluvapaus on suppea verrattuna työntekijöiden ja heidän järjestöjensä oikeuksiin. Ennen vuoden 1970 virkaehtosopimuslakeja virkamiehillä ei varsinaisesti ollut lainkaan työtaisteluvapautta, ja kaikenlainen työstä kieltäytyminen oli virkarikos. Siirtyminen virkaehtosopimusjärjestelmään toi virkamiehille tarkasti rajatun mahdollisuuden turvautua painostustoimiin.

Yhteistä kummallekin työntekijäryhmälle on, että voimassaolevaan virka- tai työehtosopimukseen ei saa kohdistaa mitään työtaistelutoimia. Sekä virkamiesten että työntekijöiden yhdistyksiä koskee ns. relatiivinen työrauhavelvollisuus. Ne eivät saa ryhtyä työtaisteluun sopimuksen muuttamiseksi tai tulkitsemiseksi tietyllä tavalla taikka siihen perustuvien vaatimusten ajamiseksi (passiivinen työrauhavelvollisuus). Lisäksi yhdistysten on valvottava, että niiden jäsenetkin pidättyvät työtaistelutoimista (aktiivinen työrauhavelvollisuus). Yhdistyksillä tarkoitetaan tässä sopimuksen allekirjoittajajärjestöjä ja niiden jäsenyhdistyksiä.

Tärkeimmät erot virkamiesten ja työntekijöiden asemassa työtaisteluja järjestettäessä liittyvät sekä keinoihin, tavoitteisiin että toimijoihin.

Työtaistelulajit

Valtion virkaehtosopimuslain (VEhtoL) 8 § on keskeinen lainkohta työtaisteluja järjestettäessä. Virkamiehiltä on kielletty kaikki muut työtaistelun lajit kuin lakko. Se tarkoittaa, että painostuksena voi käyttää vain omien virkatehtäviensä täydellistä lopettamista. Virkamies voi jäädä työpaikalleen tekemättä mitään virkatyötä, mutta työnantaja voi tietysti kieltää sen. Yksityisellä puolella työtaisteluna voidaan käyttää monia osittaisia painostuskeinoja, kuten ylityökieltoa, työn jarrutusta, käsittelysaartoa, osittaisia ja toistuvia lakkoja jne. Työsopimussuhteissa on mahdollista järjestää painostusta mahdollisimman vähin uhrauksin, mutta samalla tehokkaasti.

Virkamiehilläkin on kuitenkin oikeus myös hakusaarron julistamiseen, koska se ei merkitse virkavelvollisuuksien rikkomista. Virkatyö jatkuu, mutta avoimiin virkoihin ei tule hakemuksia. Joukkoirtisanoutuminen on kiellettyä työtaisteluna. Jos tarkoitus onkin jättää virka lopullisesti, vaikka yksissä tuumin, niin se ei ole työtaistelua. Lisäksi virkamiehet voivat painostustarkoituksessa kieltäytyä ottamasta vastaan sivutöitä. Myös osallistuminen viran ulkopuolella erilaisiin boikotteihin eli saartoihin on sallittua, kunhan se ei kohdistu virkaehtosopimukseen. Tosin esimerkiksi ostosaarto ei oikeastaan ole ollenkaan työtaistelutoimi, vaikka työtuomioistuimen käytännössä sekin on katsottu työehtosopimuksiin kohdistuvana kielletyksi painostukseksi.

Kielletyt aiheet

Virkamieslakolla voi vaatia vain sellaisia asioita, joista voidaan sopia virkaehtosopimuksella. VEhtoL 2 §:ssä mainittuja vaatimuksia ei saa tukea painostuksella. Niitä ovat kelpoisuusehdot, virkaylennysperusteet, virkamiesten velvollisuudet ja kurinpito. Lisäksi kiellettyjä kohteita ovat eläkkeet ja virkasuhdeasuntojen vuokrat. Työnantajan kannalta ne ovat lainsäädännön alaan kuuluvia kohteita eivätkä siis sovittavissa.

Tässä yhteydessä on huomattava ero yksityissektoriin myös siinä, että virkamiesten poliittiset lakot samoin kuin myötätuntolakot ovat kiellettyjä. Vaatimusten pitää olla sopimuksenvaraisia asioita. Tässä yhteydessä puhutaan virkamiesten pysyvästä työrauhavelvollisuudesta, joka koskee kaikkia virkamiehiä jäsenyydestä riippumatta.

Työsuhteisilla ei ole varsinaisesti laillisia rajoituksia edellä mainitun relatiivisen työrauhavelvollisuuden lisäksi. Kirjallisuudessa on esitetty yleisiä rajoituksia “hyvien tapojen” vastaisille työtaisteluille, mutta koko käsite on niin epämääräinen ja häilyvä, ettei siihen voi laillisesti vedota. Myös toisen työtaistelun tukeminen esimerkiksi lakolla tai käsittelysaarrolla, kuten maksuvälinesaarrolla, on sallittua. Vallitsevan käsityksen mukaan tuettavan työtaistelun pitää kuitenkin olla laillinen. Poliittiset lakot ovat usein vain lyhyitä mielenosoituksia, jotka kohdistuvat eduskuntaan, hallitukseen tai muihin viranomaisiin. Poliittisia työtaisteluja ei ole Suomessa lainsäädännöllä rajoitettu yksityisoikeudellisissa työsuhteissa.

Työtaistelun järjestäjät

Virkamiehet saavat osallistua vain virkamiesyhdistyksen päättämään lakkoon. Sen sijaan työntekijöillä on oikeus järjestää työtaisteluja itsenäisestikin. Usein puhutaan tässä yhteydessä villeistä lakoista. Suomessa ei ole mitään pakkojäsenyyttä ammattiyhdistyksissä eikä mitään lupajärjestelmää. Työtaisteluvapaus kuuluu jokaiselle, ja sen katsotaan vallitsevasti nauttivan perustuslain suojaa.

Yksittäisen virkamiehen asema lakon aikana poikkeaa työntekijän asemasta. Työehtosopimukseen sidottuja yhdistyksiä voidaan tuomita työtuomioistuimessa hyvityssakkoon, mutta yksittäistä työntekijää ei. Sen sijaan virkamies voidaan tuomita henkilökohtaiseen hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen rikkomisesta.

Virkamiehelläkään ei ole velvollisuutta tehdä lakossa olevan työtä, mutta hän on velvollinen tekemään suojelutyötä. Se tarkoittaa VEhtoL 11 § 2 mom. mukaan, että lakkoon kuulumaton virkamies voidaan velvoittaa omien tehtäviensä lisäksi hoitamaan tehtäviä, jotka ovat välttämättömiä hengen tai terveyden vaarantumisen estämiseksi ja sellaisen omaisuuden suojelemiseksi, joka työtaistelun johdosta vaarantuu. Myös lakossa oleva virkamies saa tehdä suojelutyötä.

Työriitojen sovittelu

Työriitojen sovittelusta annettu laki (TRiitaL) velvoittaa työnseisauksen osapuolet osallistumaan sovitteluun, mikä ei tarkoita pakkosovintoa. Aiottu työnseisaus voidaan työministeriön päätöksellä kieltää enintään 14 vuorokauden ajaksi, jos lakko (tai työnantajapuolen työsulku) kohdistuu yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin tai vahingoittaa yleistä etua. Virkamieslakkoa voidaan lisäksi lykätä vielä seitsemällä vuorokaudella erityisistä syistä. Ministeriön tulkinta on ollut varsin lavea. Yhteiskuntavaarallisten lakkojen välttämiseksi on vielä erityinen virkariitalautakunta, joka voi antaa suosituksia.

Nykyään ei ole erityisesti virkamieslakkoa koskevaa lainsäädäntömenettelyä. Lainsäätäjä voi puuttua samalla tavalla kaikkien työntekijäryhmien työtaisteluvapauteen, perustuslain ja ihmisoikeussopimusten rajoissa. Viimeksi säädettiin terveydenhoitoalan joukkoirtisanoutumisten vuoksi erityinen laki, jolla velvoitettiin alan työntekijöitä osallistumaan terveydenhoitoalan töihin sen mukaan kuin katsottiin välttämättömäksi hengen ja terveyden vakavan vaarantumisen estämiseksi. Laki säädettiin tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, vaikka sillä velvoitettiin jopa työsuhteen ulkopuolisia alan koulutuksen saaneita ilmoittautumaan työhön. Perustuslakivaliokunnan lausunnosta vallitsi huomattava erimielisyys valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden keskuudessa. Kun työtaisteluvapaus nauttii perustuslain suojaa, sen rajoittaminen edellyttää lailla säätämistä, jolloin rajoituksia on punnittava ja vertailtava muihin perusoikeuksiin.

Kaiken kaikkiaan yksityisoikeudellisessa työsuhteessa olevilla on selvästi laajempi työtaisteluvapaus. Rajoituspyrkimyksiä esitetään kuitenkin vuosittain, ja jopa EU:n tuomioistuin (EYT) on alkanut puuttua työtaisteluvapauden rajoihin.

Kalevi Hölttä
oikeustieteen lisensiaatti
lakimies, Asianajotoimisto Hölttä & Co