Yliopistoissa suurimmassa vaarassa ovat tavarat

Yliopistot ovat turvallisia työpaikkoja. Vakaviinkin tapauksiin on kuitenkin varauduttu.

Yhtä dramaattisia tapauksia kuin edellisillä sivulla esitelty ei yliopiston turvallisuuspäällikön työpäiviin sentään usein satu. Yliopistoista on kuitenkin kasvanut tuhansien tai kymmenten tuhansien ihmisten yhteisöjä, joihin mahtuu monenlaista menijää.

— Merkittävin uhka tulee yliopiston ulkopuolelta, mutta eihän tämä akateeminen ihmisjoukko ole sen parempaa tai rehellisempää kuin muu yhteiskunta. Jos jotain tapahtuu, tekijä voi olla myös oma työntekijä tai opiskelija, toteaa turvallisuuspäällikkö Mikko Savela Helsingin yliopistosta.

— Työnantajan täytyy kuitenkin luottaa työntekijöihin ja yliopiston yliopistolaisiin. Eihän täällä voitaisi tehdä töitä ilman luottamusta.

Turvallisuuspäällikön tehtävä on suomalaisissa yliopistoissa melko uusi. Täysipäiväisiä turvallisuuspäälliköitä on vasta isoimmissa korkeakouluissa. Monessa paikassa titteli on yhdistetty muuhun tehtävään: esimerkiksi Tampereen yliopistossa tilapalvelupäällikön ja Lapin yliopistossa palvelujohtajan vakanssiin.

— Se on tehtävä, joka kaikkiin yliopistoihin kannattaa perustaa. Töitä kyllä riittää, turvallisuuspäällikkö Olli-Pekka Laakso Jyväskylän yliopistosta suosittelee. Hänen työhönsä kuuluu turvallisuusasioiden lisäksi työsuojelu.

Turvallisuuspäälliköiden taustat vaihtelevat: Savela esimerkiksi on valmistunut tietojenkäsittelytieteestä ja suorittanut turvallisuusjohdon koulutusohjelman Aalto-yliopistossa. Laakso on taustaltaan upseeri, jolla on myös opintoja siviiliyliopistosta.

Tyypillisimpiä turvallisuuspäälliköitä työllistäviä tapauksia ovat eri sortin pikkurikokset. Ihmisiltä viedään laukkuja, kännyköitä, avaimia ja lompakoita, yliopiston kiinteistöistä tietokoneita ja dataprojektoreita. Tämä on arkipäivää.

— Epäilen, etten saa tietooni omaisuusrikoksista kuin osan. En usko, että esimerkiksi opiskelijat ilmoittavat meille mitään pieniä juttuja, Laakso sanoo.

Avoimina tiloina yliopistot ovat varkauksille alttiita. Arvokasta omaisuutta turvamerkitään ja kiinnitetään vaijereilla, mutta Laakson kokemusten mukaan ne vain hidastavat varkaita. Markkinoita tuntuu löytyvän, vaikkei merkittyjä laitteita avoimesti voisikaan kaupata.

Jyväskylässä isoimmat varkaudet ovat pääasiassa muutaman ammattirikollisen tekosia. Yhtä vastaan Laakso joutui hakemaan pari vuotta sitten lähestymiskiellon. Varas oli uhkaillut Laaksoa, joka oli todistanut tätä vastaan oikeudessa.

— Häntä ilmeisesti häiritsi, että pistän kapuloita rattaisiin hänen elinkeinossaan. Minut hän on jättänyt nyt rauhaan, mutta jatkaa yhä toimintaansa yliopiston tontilla.

Jyväskylän yliopistossa varkauksista aiheutuu vuosittain muutamien kymmenien tuhansien eurojen hävikki. Rahallinen arvo on kuitenkin vain osa varkauksien aiheuttamasta harmista, Laakso muistuttaa.

— Varkauksista on suoraa haittaa opetukselle ja tutkimukselle. Joskus on käynyt niinkin, että murron yhteydessä hävisi muistitikkuja, joissa oli tutkimustietoa. Maineriski voi olla suurempi kuin yksittäisen laitteen arvo.

Suomalaisissa yliopistoissa ei ole tiettävästi tehty ensimmäistäkään henkirikosta. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat 2007 ja 2008 tekivät kuitenkin selväksi, että meilläkin voi tapahtua mitä vain.

Siksi moni ehti pelätä pahinta, kun opiskelija Jyväskylän yliopiston Mattilanniemen kampukselta soitti viime maaliskuussa hätäkeskukseen ja kertoi kuulleensa miestenvessassa aseen latausäänen. Neljä kiinteistöä tyhjennettiin ja poliisin konepistoolein aseistettu rynnäkköjoukko tutki rakennukset.

Olli-Pekka Laakso sattui olemaan rakennuksessa, josta hälytys tuli. Hän siirtyi poliisin kenttäjohtajan työpariksi ja oppaaksi heti partioiden saavuttua. Näin poliisi sai saman tien tarvitsemansa avaimet, kartat ja muut tiedot.

Mitään ei kuitenkaan löytynyt.

— Tapasin hälytyksen tehneen opiskelijan, eikä minulla sinällään ole syytä epäillä, että havainto olisi tehty kevyin perustein tai hupsuuttaan. Sitä ei voine koskaan tietää, mikä oli totuus, Laakso tuumii.

Jotkut yliopiston työntekijät ja opiskelijat pitivät poliisin toimia ylimitoitettuna. Norjan joukkomurha toimii Laakson mukaan kuitenkin tuoreena ja synkkänä esimerkkinä siitä, miten vakavasta tapauksesta vastaavassa tilanteessa voi olla kyse.

Hälyttäviä tilanteita tulee toisinaan vastaan. Joskus syynä ovat kulttuurierot. Joillakin miesopiskelijoilla on esimerkiksi ollut ongelmia ottaa vastaan ohjeita naiselta. Ainakin Jyväskylän yliopistossa tällaisista tilanteista on Laakson mukaan selvitty selittämällä ongelmia aiheuttaneelle ihmiselle, mitä Suomen laki ja yliopisto työnantajana asiasta sanovat.

Helsingissä ilmoituksia uhkaavista tapauksista tulee etenkin yökäyttötiloista kuten mikroluokista, Mikko Savela kertoo.

Niissä on useimmiten kysymys päihtyneistä tai matkan uuvuttamista nukkujista, jotka muut käyttäjät kokevat pelottavaksi.

Räikeimmät ikävistä esimerkeistä ovat silti poikkeustapauksia, Savela muistuttaa.

— Meillä Helsingin yliopistossa on laskutavasta riippuen vähintään 50 000 yliopistolaista. Kokoon, henkilömäärään ja sijaintiin nähden meillä on ongelmia vähän.

Monia ongelmia yliopistolaiset voisivat myös itse ennaltaehkäistä, Laakso toteaa. Laitoksen käytävillä liikkuvilta olemukseltaan tai tekemisiltään epäilyttäviltä henkilöiltä voi esimerkiksi ystävällisesti kysyä, mitä tai ketä he etsivät. Jos vieras on oikealla asialla, hänellä on esittää järkevä vastaus. Asiaton kulkija saattaa puolestaan olla kyttäämässä avoimia ovia, tyhjiä huoneita ja pöydille jätettyjä lompakoita.

Samaa valppautta Laakso suosittelee myös työyhteisöihin.

— Jos koetaan, että on ongelmia, ne kannattaa ottaa nopeasti keskusteluun. En ole nähnyt yhtään tapausta, jossa aika olisi hoitanut asian. Vaikka keskustelu on vaikea aloittaa, se puhdistaa ilmaa ja auttaa.

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 21