Vertaiskontrolli voimissaan

Tieteellisten julkaisujen referee-käytäntöjä pitäisi kehittää avoimemmaksi. Tutkijoita tulisi myös erikseen kouluttaa refereeksi.

Nämä ehdotukset löytyvät Englannin parlamentin alaisesta tiede- ja teknologiakomitean tuoreesta raportista.

Mitään kovin mullistavaa vertaiskontrollille, peer review -järjestelmälle, tuskin tulee tapahtumaan. Useimmat tutkijat alasta riippumatta näkevät sen edelleen ratkaisevan tärkeänä tekijänä tieteellisen tiedon tuottamisessa.

Akatemiaprofessori, neurobiologi Mart Saarman sanoin ”systeemi on fantastinen totuuden löytämiseksi ja tiedon laadun varmistamiseksi".

— Puutteistaan huolimatta vertaisarviointijärjestelmää on vaikea korvata, täydentää tutkijatohtori Kari-Matti Piilahti Helsingin yliopiston historian, filosofian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselta.

—Kehittää sitä tietysti voi.

Fysiikan professori Risto Nieminen Aalto-yliopistosta pitää positiivisena esimerkkinä Nature-lehden kokeilua, jossa refereet pysyvät edelleen anonyymeina, mutta tutkijan kirjeenvaihto heidän kanssaan julkaistaan lehden liitteenä.

— Tämä voi olla hyväkin idea ja askel avoimuuden suuntaan. Toisaalta, kuinka moni Naturen lukija jaksaisi ja ehtisi perehtyä lausuntoihin ja niiden perusteella korjailtuihin versioihin?

Siperia opettaa

Toistaiseksi refereen työ on luottamustehtävä, johon kasvetaan muun tutkijakoulutuksen ohella.

— Jokainen oppii kantapään kautta, millainen lausunto auttaa kirjoittajaa tutkimuksensa työstämisessä. Itse yritän refereenä pysyä tiukkana, kriittisenä ja ytimekkäänä, mutta tuoda esiin myös työn hyviä puolia, sanoo Kari-Matti Piilahti.

— Vaikka Siperia opettaa, uskon kuitenkin, että erillinen koulutus tai jonkinlainen kansainvälinen normisto olisi paikallaan — sekä refereille että julkaisujen toimittajille.

Risto Nieminen korostaa ohjaamilleen jatko-opiskelijoille luottamustehtävän vaatimaa korkeaa etiikkaa. Ja toisaalta sitä, että ”homma kuuluu tutkijan arkeen. Aika siihen pitää ottaa.”

— Kyllä näitä paljon mietitään kahvipöydässä. Joskus käy myös niin, että nuori tutkija suhtautuu referointiin liiankin tosissaan.

Kahden kerroksen julkaisemista

Tiedeyhteisön ulkopuolella ajatellaan usein, että internet- aika tekisi vertaiskontrollin tarpeettomaksi. Se ei pidä paikkaansa, muistuttaa Saarma.

Hän kertoo esimerkkinä omalta alaltaan, että melkein kaikki biotieteen ja biolääketieteen julkaisut ovat verkossa. Niissä on kuitenkin sama vertaiskontrollin käytäntö kuin paperisissa tiedelehdissä.

— Tästä näkökulmasta katsottuna painetulla ja verkosta löytyvällä journalilla ei ole mitään eroa, sanoo Saarma.

— On sitten aivan toinen asia esittää tuloksiaan ja ajatuksiaan vapaasti vaikkapa omilla kotisivuillaan. Ennakkoseulontaa ei ole, mutta ei sellaisia kirjoituksia sitten voikaan käyttää ansioluettelossaan.

Saaarman mielestä blogit kuitenkin täydentävät tärkeällä tavalla tieteellisiä foorumeita.

— Niiden kautta voi saada hyviä kommentteja ja kritiikkiä. Lisäksi on mahdollista — joskin harvinaista — että hyvääkään käsikirjoitusta ei huolita lehteen, jos siinä esitetään jotakin todella mullistavaa. Tutkijan blogi tarjoaa tällöin mahdollisuuden esittää tuloksensa niin, etteivät ne jää täysin pimentoon.

Mai Allo

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 30