Yliopistot valmistautuvat uuden rahoitusmallin muutoksiinVuonna 2011 yliopistojen tuloskunto oli hyvä ja rahoitus vahvalla pohjalla. Tulevaisuuden arvioissa kuitenkin korostuu epävarmuus toimintojen pitkäjänteisestä kehittämisestä ja rahoituksen järjestämisestä. Yliopistojen tilikauden 2011 toimintaa leimasi valmistautuminen yliopistojen uuden rahoitusmallin käyttöönottoon vuoden 2013 alusta alkaen . Tilinpäätöksiä valmisteltaessa käynnissä olleet neuvottelut yliopistojen uuden rahoitusmallin mukaisesta rahoituksesta ovat heijastuneet lähes poikkeuksetta merkittävimpänä riskinä ja epävarmuustekijänä yliopistojen toimintakertomusten tulevaisuuden arvioissa. Valtion yleisavustusten indeksikorotusten puolittaminen vuodelle 2012 ja kokonaan jäädyttäminen vuodelle 2013 ovat luoneet paineita kustannustehokkuuden parantamiseen. Yliopistojen taloudenpidon toisena keskeisenä piirteenä on ollut yliopistojen varainhallinnan järjestäminen. Monelle yliopistolle huomattavan sijoitusomaisuuden varainhallinta on ollut uusi tilanne ja siten sijoituspolitiikan määrittely ja käytännön toteuttaminen haastavassa markkinatilanteessa on kuulunut osaltaan tilikauden 2011 merkittäviin tapahtumiin. Yliopistojen tuloskehitys tilikaudella 2011 Yliopistojen ”liikevaihdon” eli varsinaisen toiminnan ja yliopistolain mukaisen valtionrahoituksen määrä kasvoi 4,9 prosenttia edellisvuodesta. Vastaavasti kokonaiskulut kasvoivat 5,9 prosenttia. Euromääräisesti eniten liikevaihdon kasvua toteutui Aalto-yliopiston tilinpäätöksessä, mikä pääosin johtui merkittävästä valtion yleisavustuksen lisäyksestä. Huomattavaa varsinaisen toiminnan kasvua oli erityisesti Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Tampereen teknillisen yliopiston liikevaihdossa. Kokonaiskulujen kasvun ollessa prosenttiyksikön verran liikevaihdon kasvua nopeampaa riittäisivät yliopistojen kokonaisylijäämät tasaisella taulukolla laskettaessa noin kolmeksi vuodeksi. Yhteensä yliopistoissa ylijäämiä kertyi 70,6 miljoonaa euroa. Tilikauden ylijäämät suhteutettuna liikevaihtoon olivat 2,7 prosenttia ja pysyivät keskimäärin viime vuoden tasolla (vuonna 2010 2,8 prosenttia). Yliopistoittain vaihtelua sen sijaan oli huomattavasti. Sibelius-Akatemia oli ainoa alijäämäinen yliopisto. Poikkeuksellisen suuret kustannukset uuden musiikkitalon käyttöotosta painoivat Sibelius-Akatemian tuloksen 0,8 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Suurin toiminnan laajuuteen suhteutettu ylijäämä löytyi Lapin yliopiston tilinpäätöksestä. Tilikauden ylijäämän laskentaan tosin liittyy harkinnanvaraisuutta eri tilinpäätöserien osalta. Yliopistot ovat esimerkiksi hyödyntäneet vaihtelevasti kirjanpitolain mukaista mahdollisuutta arvostaa rahoitusomaisuus hankintamenon sijaan käypään arvoon. Hankintamenomallia käytettäessä arvonnousuja ei huomioida kirjanpidossa ja arvonalennukset kirjataan suoraan tuloslaskelmaan, kun taas käyvän arvon mallissa rahoitusinstrumenttien arvonmuutokset kirjataan taseen käyvän arvon rahastoon. Globaalin heikon markkinatilanteen johdosta yliopistotkin ovat kirjanneet tilivuodelle 2011 huomattavia arvonalennuksia tai omaa pääomaa heikentäviä käyvän arvon rahaston muutoksia. Sijoitustoiminnan tuloksellisuus vaihteli yliopistoittain huomattavasti. Yliopistot eivät kovinkaan avoimesti raportoi sijoitustoiminnan tuloksellisuutta ja vain muutama yliopisto esitti sijoitustoiminnan tuloksellisuuden tunnuslukuja. Markkinatilanteeseen nähden varainhoidon tuloksellisuus lienee tyydyttävä. Esimerkiksi Aalto yliopisto kirjasi kuluksi 18,8 miljoonan euron arvonalennuksen ja yliopistokokonaisuutena raportoi -0,7 prosentin sijoitustoiminnan tuoton. Turun yliopisto kirjasi kuluksi 1,3 miljoonan euron arvonalennuksen pääosin rahoitusarvopapereista. Tampereen teknillinen yliopisto kirjasi käyvän arvon rahaston vähennyksenä 8,2 miljoonaa euroa rahoitusarvopapereista. Tampereen yliopisto kirjasi emoyhtiön kuluksi 1,9 miljoonan euron arvonalennuksen vaihtuvien vastaavien rahoitusarvopapereista. Arvonalennusten sisältöä ei ole kuitenkaan toimintakertomuksissa sen tarkemmin arvioitu. Yliopistoista kymmenen arvostaa rahoitusomaisuuden käyvän arvon mallin mukaan ja kuusi hankintamenomallilla, mikä entisestään vaikeuttaa yliopistojen sijoitustoiminnan tuloksellisuuden arviointia. Yliopistojen rahoitustilanne ja varainhallinta Yliopistojen vakavaraisuus oli omavaraisuudella mitaten erittäin hyvä. Yliopistojen omavaraisuusasteet vaihtelivat 73:n ja 97 prosentin välillä. Yritystoiminnassa yleisesti ottaen yli 40 prosentin omavaraisuusastetta pidetään vahvan taseen piirteenä. Oman pääoman tuottoprosentit vaihtelivat 0,7:n ja 9,2 prosentin välillä ottamatta huomioon Lapin yliopiston 16,9:n ja Sibelius-Akatemian -1,7:n tuottoprosentteja. Maksuvalmius yliopistoilla oli keskimäärin erinomaisella tasolla quick ratiolla mitattuna. Tunnusluvun arvot vaihtelivat yliopistoittain 0,6 ja 26,3 välillä. Yleisesti ottaen kyseisen tunnusluvun arvoa pidetään hyvänä, jos sen arvo ylittää yhden. Tällöin rahoitusomaisuudella voidaan kattaa lyhytaikaiset velat. Taideyliopistojen osalta rahoitusomaisuuden määrä ei täysin kata lyhytaikaisten velkojen määrää. Sibelius-Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun yhdistyminen vuoden 2013 alusta alkaen parantanee ainakin taloudellisten voimavarojen näkökulmasta taideyliopistojen elinkelpoisuutta. Merkittävä osa yliopistojen taseesta koostuu sijoituksista ja rahoitusomaisuudesta. Varainhankintakampanjalla kerättiin huomattavia pääomia yliopistojen toiminnan turvaamiseen ja jatkossakin ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen on korostuneessa asemassa yliopistojen uudessa rahoitusmallissa. Monella yliopistolla ei ole aiemmin ollut huomattavaa edelleen sijoitettavaa varallisuutta ja varainhallinnan pelisäännöt on pitänyt harkiten luoda. Yliopistojen huolellinen varainhallinta kiinnostanee myös monia varainhankintakampanjaan sijoittaneita. Sijoitustoiminnan periaatteiden tulee hyvän hallintotavan mukaan olla yliopiston hallituksen hyväksymiä. Hallitus vahvistaa sijoitusstrategian ja mahdollisesti perustaa sijoitustoimikunnan neuvoaantavaksi elimeksi. Varsinaisten sijoituspäätösten toteuttaminen on usein ulkoistettu eri varainhoitajille. Yliopistojen sijoitustoiminnan periaatteet lienevät monelta osin samansisältöisiä. Tavoitteena on turvata vakaa pitkän aikavälin tuotto maltillisella riskitasolla. Sijoitustoiminnan periaatteiden ja sijoitusstrategioiden lisäksi joudutaan tekemään operatiivisia päätöksiä mm. sijoitusinstrumenttien valinnasta ja transaktioiden ajoituksesta. Sijoituspäätöksiin liittyy aina riski pääoman säilymisestä. Yhtenevistä sijoitustoiminnan periaatteista huolimatta päätöksentekijät toimivat yksilöinä ja joutuvat tekemään valintoja vaillinaisen informaation perusteella. Tiettävästi yliopistoille on jopa tarjottu Kreikan valtion lainapapereita. Erityisenä huolen aiheena on johdannaisten ja muiden monimutkaisten sijoitusinstrumenttien käyttö. Olisikin tarpeellista avoimesti raportoida tiedot muun muassa johdannaisten käytöstä. Johdannaisista olisi tarpeellista informoida, missä määrin niitä käytetään suojaustarkoituksessa ja/tai lyhyen aikavälin voittojen tavoitteluun. Yliopistojen toiminnan rahoittamiseen osallistuneilla pitää olla täysi varmuus siitä, että varainhankintakampanjan ja muun varallisuuden hallinta on järjestetty toiminnan luonteeseen liittyvää varovaisuutta noudattaen. Epävarmuus pitkäjänteisen toiminnan turvaamisessa Tilinpäätöksen keskeisiä osia ovat tuloslaskelma, tase ja liitetiedot. Tämän lisäksi yliopistojen tulee laatia toimintakertomus. Toimintakertomuksessa on esitettävä tietoja merkittävimmistä riskeistä ja epävarmuustekijöistä sekä muita toiminnan kehittymiseen vaikuttavia seikkoja. Käytännössä yliopistot esittävät tietoja mm. yliopiston hallinnosta, tilintarkastuksesta, tavoitteista ja niiden toteumasta, rahoituksesta ja taloudesta, henkilöstöstä, arvioita toiminnan merkittävimmistä riskeistä ja epävarmuustekijöistä, tulevaisuudennäkymistä ja lopuksi hallituksen esityksen ylijäämää koskevista toimenpiteistä. Tapauskohtaisesti tulee esittää myös muut merkittävät tiedot, jotta toimintakertomus antaisi lukijalleen oikean ja riittävän kuvan yliopiston toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tilintarkastajan tehtävänä on arvioida osana yliopiston hallinnon tarkastusta toimintakertomuksen sisältöä ja kertomuksessaan lausua toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen ristiriidattomuudesta. Toimintakertomuksen tulisi olla itsenäinen asiakirja. Osaltaan johtuen numeerisen ja kirjallisen esitystavan perustavaa laatua olevista eroavaisuuksista ovat toimintakertomukset ainakin yliopistojen tapauksessa selvästi tilinpäätöstä täydentäviä asiakirjoja. Yliopistojen tuloslaskelmia, taseita ja liitetietoja arvioitaessa lukija saa keskimäärin melko positiivisen kuvan yliopistojen tilivuoden 2011 tuloksista ja taseetkin ovat vahvoja eri tunnusluvuilla arvioitaessa. Toimintakertomuksia arvioitaessa on kuitenkin nähtävissä huolia tulevaisuuden kehityksestä. Osin huolet ovat yhteisiä kaikille yliopistoille, kuten uuden rahoitusmallin tuomat haasteet. Osin huolina nähdään muun muassa kasvava kustannuspaine, henkilöstön ikääntyminen ja kiinteistöjen kunnossapito. Ylijäämäisestä tilivuodesta huolimatta kertyneet ylijäämät muuttuvat alijäämäisiksi, jos kustannusten kasvua ei pystytä hillitsemään. Epävarmuutta tulevaisuuden näkymien osalta edelleen heikentää indeksikorotusten ”jäädyttäminen” ja sijoitustoiminnan heikot näkymät. Strategiaperusteisen valtion rahoituksen kohdentamisessa tarvitaankin tasapuolisuutta ja johdonmukaisuutta monipuolisen yliopistotutkimuksen ja opetuksen turvaamiseksi.
Antti Fredriksson, KTT, ja Matti Niinikoski, KTM,
|
