Motivaatioon kiinni

Motivaatio on monesta kiinni. Se on erityinen haaste uudenlaisessa yliopistomaailmassa. Vähemmillä resursseilla ja pätkätöiden paineissa yllättävän moni vasta väitellytkin on miettinyt uutta uraa yliopiston ulkopuolella.

Ainakin heistä on syytä olla huolissaan. Yksilö ja yliopisto ovat satsanneet paljon. Jotain on pielessä, kun karonkan jälkeen ryhdytään miettimään muita työllistymisen vaihtoehtoja. Joskus aikaisemmin katsottiin tutkijanuran tästä vasta alkavan.

Työpäivittäin yliopistolaisten kanssa asioita pohtiva Mehiläisen vastaava työterveyspsykologi Airi Kerkelä esittää asian hieman toisin. Yliopistolaisten kanssa keskustellessa tulee esiin se, että on paljon haasteita ja ongelmia.

— Se on kuitenkin selvää, että tutkimustyöstä sinänsä he eivät ole menettäneet otetta.

Kerkelä on tehnyt vasta lyhyen aikaa töitä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa. Aikaisempia työtehtäviä oli muun muassa Helsingin kaupungilla.

— Yliopistolaisten kanssa keskustellessa on ollut erityistä havaita, kuinka monella alalla täällä ollaan uranuurtajia.

Keskusteluja työstä

Miten edetään, kun vastaanotolle tulee uupunut tutkija, jonka motivaatio on kadoksissa?

—Ensimmäisenä me mietimme työtä. Miten se on muuttunut? Psykologin huoneessa on iso teline, paljon kuluu paperia. Voidaan piirtäen hahmottaa, ja näin ottaa samalla etäisyyttä ongelmiin.

— Usein huomataan, että on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa, kun päästään näkemään yli jumittuneiden toimintatapojen. Teemme usein ajatuskokeita. Uupuneet ja masentuneet ihmiset katsovat asioita kapeasti ja tekevät havaintoja masentuneen ihmisen näkökulmasta.

Uudet näkökulmat tuovat usein uusia ajatuksia.

— Siten en pidä huonona, että pohditaan uudenlaisia uravaihtoehtoja, esimerkiksi yliopistolta muun tyyppisiin töihin lähtemistä. Meillä täällä esimerkiksi on hyviä kokemuksia yksityisistä asiantuntemustaan myyvistä yrityksistä, joiden kanssa olemme tehneet yhteistyötä. Ja mikä sen hienompaa, että yritykset ja yhteisöt käyttävät tutkijoiden asiantuntemusta.

Muutos ja työmäärä

Työhön kuin työhön kuuluu puhe sen ongelmista. Viime vuosina yliopistossa tätä puhetta on sävyttänyt keskustelu vuonna 2010 voimaan tulleesta yliopistouudistuksesta.

Puhe ei ole pelkkää puhetta siellä, missä kaksi yliopistolaista kohtaa, vaan siihen on otettu kantaa esimerkiksi lukuisissa sanomalehtipuheenvuoroissa ja viimeisessä Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyssä (2010). Työilmapiiri ei ole parantunut, yli puolet kokee työpaikkansa uhattuna, varsinkin vastaväitelleet nuoret naiset miettivät muita työn mahdollisuuksia. Monen naisen näkökulmasta palkkaus on epäoikeudenmukainen.

Paljon auttaisi, jos itse työn sisällöt olisivat kunnossa. Työstressi ja pitkät työviikot kuuluvat yhteen. Paljon yli normaalin 1 600 tunnin vuosityömäärät kulkevat käsi kädessä uupumuksen kanssa.

— Maailma on esimerkiksi tietoteknisesti muuttunut, mutta meidän biologiamme ei ole muuttunut. Jos vielä muutama vuosikymmen sitten saatettiin ajatella, että tutkijan työ on kutsumustyö, jota tehdään 24/7-tyylillä, nykyisin jo paremmin ymmärretään, että mukavistakin töistä voi väsyä. Tutkijan työ voi olla aika petollista. Ei tunnisteta, että jossakin vaiheessa pitäisi levätä kesken innostavien vaiheiden.

Työn sisältö motivoi

Professori Juha Siltala Helsingin yliopistosta puhuu työn sisällöstä sen keskeisenä tyydytyksen tuojana. Työn sisällön merkitys tulee esiin myös Aaltoyliopiston tutkijoiden parissa tehdyissä kyselyissä, vaikka keskimääräisen kaupallisen alan tutkijan voisi ajatella olevan arvoiltaan erilainen kuin moni humanisti tai yhteiskuntatieteilijä. He antavat yliopistouudistukselle saman tuomion kuin humanistit.

Raha on tärkeää, mutta sillä ei voi korvata työn sisältöä ja omaa merkitystä. Siltalan mukaan New Public Management on johtanut vallan keskittämiseen ja vastuun hajauttamiseen. Mitä enemmän joutuu hätäilemään muuttuvista työehdoista, sitä vähemmän jää voimia työn sisällölle, joka palkitsisi tekijänsä ja motivoisi jaksamaan.

— Nuorten motivaatio-ongelmien yksi näkökulma on se, että ihmiset ovat yhä koulutetumpia ja tarjolla on töitä lähinnä McDonaldsissa ja kaupan kassalla. Myös aikaisemmin itsenäiset asiantuntijatyöt on taylorisoitu prosessiteolliseen tapaan.

Murtautua uuteen?

Professori Pauli Juuti Johtamistaidon Opistosta on yhdistänyt työssään yritysmaailmaan liittyvän tutkimustyön ja yliopistotyön. 40 vuoden aikana on syntynyt melkein 50 työelämään liittyvää teosta. Hän vertaa esimerkkejä yritysmaailmasta ja yliopistoista.

— Moni johtaja jää ympäristön muuttuessa omaan kultaiseen häkkiinsä puuhaamaan omia. Yliopistolaisille näyttää jäävän pelkkä häkki. Työstä on tullut pientä näpertelyä, koska suurten, voimakkaiden kertomusten aika on ohitse.

— Motivaatiota varmaankin kannattaa etsiä uusista mahdollisuuksista. Sosiaaliset innovaatiot, esimerkiksi, voisivat olla sellaisia. Niillä on suuri käytännön merkitys ja tutkijoilla taas on teoreettisia oivalluksia. Tämän päivän tutkijantyö on pätkiä, joita varten rahoitus pitää itse hankkia.

— Tämä on tietysti se toinen puoli. Toinen puoli voi olla vieläkin ihanteiden mukaista kutsumustyötä, joka on sinänsä hieno palkinto ihmisen elämässä.

teksti Tiina Huokuna

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 32