Riskillä eteenpäin
Yli puolet tieteentekijöistä kokee työpaikkansa
uhatuksi. Tutkijat tekevät yhä
enemmän hallintotehtäviä. Pätkätyöt
ja perhesyyt ovat kansainvälistymisen
esteitä. Tiedot käyvät ilmi Tieteentekijöiden
liiton jäsenkyselystä 2013.
Tieteentekijöiden liitto on tehnyt barometrityyppisiä
jäsenkyselyjä kolmen vuoden välein vuodesta 1998
alkaen. Vuoden 2013 jäsenkyselyssä selvitettiin muun
muassa jäsenistön koulutusta, työmarkkinatilannetta,
palkkausta, uranvaihtosuunnitelmia sekä uutena
asiana kansainvälistymistä. Tutkimuksen tekivät YTT
Antero Puhakka Itä-Suomen yliopistosta ja KT Juhani
Rautopuro Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta.
Kyselyjä lähetettiin kotimaahan 5977. Kysely suoritettiin
nimettömänä, joten katoanalyysia ei voitu
luotettavasti suorittaa. Tulokset kuvaavat siten kyselyyn
vastanneita, eivätkä ole välttämättä täysin yleistettävissä
koko jäsenistöön. Vastausaktiivisuus (28 %)
oli edellisten kyselyjen tasolla. Kuten aiemmissakin
kyselyissä, naiset vastasivat hieman miehiä aktiivisemmin.
Kyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa (67
%) oli naisia ja 33 % miehiä. Liiton jäsenistöstä naisia
on 59 %. Jäsenistön koulutustaso on noussut tasaisesti
kyselystä toiseen. Lähes kuusi kymmenestä (59 %)
oli suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon. Miehistä
kahdella kolmasosalla (65 %) on tohtorin tutkinto ja
naisistakin tohtoreita on yli puolet (51 %) vastaajista.
Liiton jäsenistön koulutus on korkea jopa yleiseen
akavalaiseen tasoon verrattuna.
Tieteentekijät työelämässä
Vastaajista 80 % oli palkkatyössä marraskuussa 2013.
Palkkatyön ulkopuolella olevien osuus oli hieman lisääntynyt
edelliseen jäsenkyselyyn verrattuna, jolloin
18 % vastaajista oli palkkatyön ulkopuolella. Palkkatyön
ulkopuolella olevat olivat enimmäkseen apurahatutkijoita
(8 %), työttömiä (7 %) tai perhevapaalla
olevia (3 %). Suurin osa vastaajista (79 %) työskenteli yliopistosektorilla, joka kahdestoista (8 %) kunta/
valtiosektorilla ja noin 7 % tutkimuslaitoksissa. Kyselyyn
vastanneista 44 % toimi tutkimustehtävissä,
joka neljäs opetustehtävissä ja muissa asiantuntijatehtävissä
30 %. Yleisimmät nimikkeet olivat Yliopistonlehtori
(12) %, Tutkijatohtori (12 %) ja Nuorempi
tutkija (12 %).
Yli puolet (54 %) vastaajista työskenteli määräaikaisissa
palvelussuhteissa. Työsuhteen laji ei poikennut
tilastollisesti merkitsevästi sukupuolittain tai koulutusaloittain.
Määräaikaisten palvelussuhteiden osuus
on vähentynyt vuosien mittaan. Tohtorin tutkinnon
suorittaminen ei näytä juurikaan vaikuttavan positiivisesti
palvelussuhteen lajiin, sillä yli puolet (57 %)
tohtoreista toimi määräaikaisessa pestissä. Erot työnantajasektorien
välillä ovat edelleen suuret.
Palkkaus
Kaikkiin palkansaajiin verrattuna Tieteentekijöiden liiton
jäsenten palkat ovat keskimääräistä tasoa korkeampia,
mutta selkeästi yleisen akavalaisen tason alapuolella.
Vastaajien keskimääräinen bruttopalkka kuukaudessa
oli 3641 euroa (keskihajonta 992; mediaani 3550).
Sukupuolten välinen ero palkkauksessa on erittäin
merkittävä. Koko aineiston tasolla miesten keskipalkka
oli 3870 €/kk (keskihajonta 1036; mediaani 3814).
Naisten ansiot olivat huomattavasti miehiä pienemmät,
sillä heidän keskipalkkansa oli 3516 €/kk (keskihajonta
946; mediaani 3485). Miesten ja naisten palkkaero
kutistui selkeästi vuosien 2004 – 2007 välisenä aikana,
mutta on sen jälkeen kääntynyt kasvuun. Vuoden 2013
kyselyn perusteella ero on hieman supistunut edelliseen
kyselyyn verrattuna, mutta on silti suuri verrattuna
aiempien vuosien tilanteeseen (354 €/kk).
Koulutustason erilaisuus selittää osittain naisten
ja miesten välisiä palkkaeroja, miehistähän tohtoreita
oli 65 % ja naisista 51 %. Koulutuksella on selvä vaikutus palkkaukseen: maistereiden keskipalkka on
3024 €/kk, lisensiaattien 3381 €/k ja tohtoreilla 4036
€/kk. Koulutustasoero on kuitenkin vain osaselitys,
kuten huomataan seuraavasta kuviosta, jossa esitetään
yliopistoissa työskentelevien ammattiryhmien
keskipalkat sukupuolittain sekä tohtorin tutkinnon
suorittaneiden että maistereiden osalta. Miesten keskiansiot
ovat naisten asioita korkeammat kaikissa
ammattiryhmissä, vaikka koulutus vakioidaan.
Työelämän epävarmuus lisääntyy
Suurin osa Tieteentekijöiden liiton jäsenistä (57 %) kokee
työpaikkansa olevan uhattuna. Ilmiö ei ole sinänsä
uusi määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevillä,
mutta uutta on se, että vakituisessa palvelussuhteessa
olevatkin kokevat yhä useammin työpaikkansa olevan
uhattuna. Pysyvässä palvelussuhteissa olevista 27 %
koki työpaikkansa olevan uhattuna.
Eniten epävarmuutta kokivat vakinaiset tutkijat,
joista lähes puolet (44 %) koki oman työpaikkansa
olevan uhattuna. Yksiköiden uudelleenjärjestelyt,
tutkimuslaitosuudistus sekä henkilöstön vähentämiseen
johtaneet yhteistoimintaneuvottelut, joita tietojen
keruuhetkellä oli käyty jo kuudessa yliopistossa,
ovat selvästi ja aiheesta saaneet jäsenistön varpailleen.
Varsinkin YT-neuvotteluista näyttää tulleen jokavuotinen
ilmiö.
Työnkuvissa on tapahtunut etenkin tutkijoiden
osalta selviä muutoksia. Vuonna 2004 hieman alle
puolet kaikista yliopistoissa työskentelevistä tutkijoista
(45 %) ilmoitti, ettei hallintotehtäviä sisälly
työhön – viime vuonna hallintotehtäviltä välttyi ainoastaan
joka viides (21 %).
”Yliopistoissa tahti kiihtyy, rahoitus vähenee ja ilmapiiri
raaistuu. Tutkimus jää taka-alalle sillä byrokratiaan
käytetään yhä enemmän aikaa. Meille pitäisi antaa työrauha.”
Uranvaihtosuunnitelmat
Jatkuvassa epävarmuudessa monet tieteentekijät harkitsevat
uran vaihtamista. Tiedeyhteisön kannalta on
hälyttävää, että alle 50-vuotiaista yli puolet on harkinnut
koko yliopistosektorin hylkäämistä. Yliopistot
eivät tähän näytä kuitenkaan vielä havahtuneen.
Tutkijoista peräti kaksi kolmesta (63 %) on kahden edellisen vuoden aikana harkinnut siirtymistä täysin
toisiin tehtäviin. Myös tohtorin tutkinnon suorittaneet
tutkijat ovat harkinneet hakeutumista kokonaan
tutkimustehtävien ulkopuolelle yhtä useasti.
”Toimittuani 29 työpätkässä annoin yliopistolle kenkää.
En jaksanut enää pätkärahoitusta, vaikka nautin
työstäni tutkijatohtorina.”
Kansainvälistyminen ja sen esteet
Vuoden 2013 kyselyssä kartoitettiin kansainvälistymiseen
ja kansainväliseen liikkumiseen liittyviä
asioita. Alle 2 viikkoa kestäviin kansainvälisiin konferensseihin
tai projektitapaamisiin oli edellisten
kolmen vuoden aikana osallistunut 79 % vastaajista.
Tiedepolitiikassa kansainvälistyminen ja varsinkin
sen väitetty tai oletettu puute on ollut keskusteluissa
ase, jolla yliopistoja vastaan on hyökätty. Kyselyn
tulosten perusteella väitteillä ei ole perää. Tieteentekijät
haluavat kansainvälistyä ja arvostavat sitä, mutta
suurimpia kantoja kaskessa ovat selkeiden urakehityksen
näkymien puute, työsuhteiden pilkkominen,
toimeentulon epävarmuus ja perheasiat (kuvio 4).
Kyselyssä selvitettiin myös millaista tukea henkilöt
ovat saaneet työyhteisöstään ulkomaille lähtiessään.
Yli puolet (57 %) oli melko tyytyväinen saamaansa
rahoitukseen, mutta lähes joka viides (19 %)
ei ollut saanut rahallista tukea ollenkaan. Suurimmat
puutteet olivat lainopillisen tuen (38 %) ja mentoroinnin
(39 %) saamattomuudessa. Myöskin ulkomaille
lähtöön kannustuksessa oli suuria eroja vastaajien
keskuudessa.
”Kv-liikkumistani estää se, etten voi määräaikaisena
suunnitella osaamistani kehittäviä kv-vierailuja. Haluaisin
todella paljon käydä esim. asiantuntijavaihdossa,
mutta 3 kk:n pätkäläisenä suunnittelu on haasteellista.”
Tilanne, jossa kansainväliseen liikkuvuuteen
osallistuisivat vain perheettömät, riittävän taloudellisen
selkänojan omaavat henkilöt ei liene suomalaisen
tutkimusmaailman kannalta tavoiteltavana pidettävä
olotila. Yllä oleviin epäkohtiin pitää yhteistyössä yliopistojen,
tutkimuslaitosten ja tutkimusta rahoittavien
kanssa kehittää mekanismeja, jotta toiveet kansainvälistymisestä
ja korkean kansainvälisen tason
varmistamisesta eettisiä periaatteita noudattaen eivät
jää vain sanahelinäksi.
teksti Antero Puhakka ja Juhani Rautopuro
Kommentti: Moninaisen jäsenkunnan ääni paremmin esille
Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyyn tuli 385 avovastausta.
Avovastauksissa näkyy liiton jäsenistön moninaisuus,
yliopistoissa jäseniä on sekä opetus- ja tutkimushenkilöstössä
eri uraportailla että muussa henkilöstössä.
Paljon palautetta tuli tällä kertaa siitä, että kyselyssä ja
edunvalvonnassa ei oteta riittävästi huomioon muualla
kuin yliopistoissa työskenteleviä liiton jäseniä. Jäsenistöä
työskentelee muun muassa valtion tutkimuslaitoksissa,
ammattikorkeakouluissa, järjestöissä ja yrityksissä.
Tulevassa toiminnassaan ja kyselyissään liitto kiinnittää
enemmän huomiota myös yliopistojen ulkopuolella
työskentelevään jäsenistöönsä. Liiton hallituksen
jäsen Petri Koikkalainen on jäsenenä kohta työnsä
aloittavassa työryhmässä, jossa käsitellään korkeakoulujen
ja tutkimuslaitosten yhteistyön syventämistä
tutkijanurakysymyksissä. Tässä työssä otetaan huomioon
myös jäsenistö ammattikorkeakoulussa ja tutkimuslaitoksissa.
Eeva Rantala
- Painetussa lehdessä sivu 34
|