ACATIIMI 6/14 tulosta | sulje ikkuna

Riskillä eteenpäin

Yli puolet tieteentekijöistä kokee työpaikkansa uhatuksi. Tutkijat tekevät yhä enemmän hallintotehtäviä. Pätkätyöt ja perhesyyt ovat kansainvälistymisen esteitä. Tiedot käyvät ilmi Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselystä 2013.

Tieteentekijöiden liitto on tehnyt barometrityyppisiä jäsenkyselyjä kolmen vuoden välein vuodesta 1998 alkaen. Vuoden 2013 jäsenkyselyssä selvitettiin muun muassa jäsenistön koulutusta, työmarkkinatilannetta, palkkausta, uranvaihtosuunnitelmia sekä uutena asiana kansainvälistymistä. Tutkimuksen tekivät YTT Antero Puhakka Itä-Suomen yliopistosta ja KT Juhani Rautopuro Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta.

Kyselyjä lähetettiin kotimaahan 5977. Kysely suoritettiin nimettömänä, joten katoanalyysia ei voitu luotettavasti suorittaa. Tulokset kuvaavat siten kyselyyn vastanneita, eivätkä ole välttämättä täysin yleistettävissä koko jäsenistöön. Vastausaktiivisuus (28 %) oli edellisten kyselyjen tasolla. Kuten aiemmissakin kyselyissä, naiset vastasivat hieman miehiä aktiivisemmin. Kyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa (67 %) oli naisia ja 33 % miehiä. Liiton jäsenistöstä naisia on 59 %. Jäsenistön koulutustaso on noussut tasaisesti kyselystä toiseen. Lähes kuusi kymmenestä (59 %) oli suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon. Miehistä kahdella kolmasosalla (65 %) on tohtorin tutkinto ja naisistakin tohtoreita on yli puolet (51 %) vastaajista. Liiton jäsenistön koulutus on korkea jopa yleiseen akavalaiseen tasoon verrattuna.

Tieteentekijät työelämässä

Vastaajista 80 % oli palkkatyössä marraskuussa 2013. Palkkatyön ulkopuolella olevien osuus oli hieman lisääntynyt edelliseen jäsenkyselyyn verrattuna, jolloin 18 % vastaajista oli palkkatyön ulkopuolella. Palkkatyön ulkopuolella olevat olivat enimmäkseen apurahatutkijoita (8 %), työttömiä (7 %) tai perhevapaalla olevia (3 %). Suurin osa vastaajista (79 %) työskenteli yliopistosektorilla, joka kahdestoista (8 %) kunta/ valtiosektorilla ja noin 7 % tutkimuslaitoksissa. Kyselyyn vastanneista 44 % toimi tutkimustehtävissä, joka neljäs opetustehtävissä ja muissa asiantuntijatehtävissä 30 %. Yleisimmät nimikkeet olivat Yliopistonlehtori (12) %, Tutkijatohtori (12 %) ja Nuorempi tutkija (12 %).

Yli puolet (54 %) vastaajista työskenteli määräaikaisissa palvelussuhteissa. Työsuhteen laji ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi sukupuolittain tai koulutusaloittain. Määräaikaisten palvelussuhteiden osuus on vähentynyt vuosien mittaan. Tohtorin tutkinnon suorittaminen ei näytä juurikaan vaikuttavan positiivisesti palvelussuhteen lajiin, sillä yli puolet (57 %) tohtoreista toimi määräaikaisessa pestissä. Erot työnantajasektorien välillä ovat edelleen suuret.

KUVIO1

Palkkaus

Kaikkiin palkansaajiin verrattuna Tieteentekijöiden liiton jäsenten palkat ovat keskimääräistä tasoa korkeampia, mutta selkeästi yleisen akavalaisen tason alapuolella. Vastaajien keskimääräinen bruttopalkka kuukaudessa oli 3641 euroa (keskihajonta 992; mediaani 3550). Sukupuolten välinen ero palkkauksessa on erittäin merkittävä. Koko aineiston tasolla miesten keskipalkka oli 3870 €/kk (keskihajonta 1036; mediaani 3814). Naisten ansiot olivat huomattavasti miehiä pienemmät, sillä heidän keskipalkkansa oli 3516 €/kk (keskihajonta 946; mediaani 3485). Miesten ja naisten palkkaero kutistui selkeästi vuosien 2004 – 2007 välisenä aikana, mutta on sen jälkeen kääntynyt kasvuun. Vuoden 2013 kyselyn perusteella ero on hieman supistunut edelliseen kyselyyn verrattuna, mutta on silti suuri verrattuna aiempien vuosien tilanteeseen (354 €/kk).

Koulutustason erilaisuus selittää osittain naisten ja miesten välisiä palkkaeroja, miehistähän tohtoreita oli 65 % ja naisista 51 %. Koulutuksella on selvä vaikutus palkkaukseen: maistereiden keskipalkka on 3024 €/kk, lisensiaattien 3381 €/k ja tohtoreilla 4036 €/kk. Koulutustasoero on kuitenkin vain osaselitys, kuten huomataan seuraavasta kuviosta, jossa esitetään yliopistoissa työskentelevien ammattiryhmien keskipalkat sukupuolittain sekä tohtorin tutkinnon suorittaneiden että maistereiden osalta. Miesten keskiansiot ovat naisten asioita korkeammat kaikissa ammattiryhmissä, vaikka koulutus vakioidaan.

KUVIO2

Työelämän epävarmuus lisääntyy

Suurin osa Tieteentekijöiden liiton jäsenistä (57 %) kokee työpaikkansa olevan uhattuna. Ilmiö ei ole sinänsä uusi määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevillä, mutta uutta on se, että vakituisessa palvelussuhteessa olevatkin kokevat yhä useammin työpaikkansa olevan uhattuna. Pysyvässä palvelussuhteissa olevista 27 % koki työpaikkansa olevan uhattuna.

Eniten epävarmuutta kokivat vakinaiset tutkijat, joista lähes puolet (44 %) koki oman työpaikkansa olevan uhattuna. Yksiköiden uudelleenjärjestelyt, tutkimuslaitosuudistus sekä henkilöstön vähentämiseen johtaneet yhteistoimintaneuvottelut, joita tietojen keruuhetkellä oli käyty jo kuudessa yliopistossa, ovat selvästi ja aiheesta saaneet jäsenistön varpailleen. Varsinkin YT-neuvotteluista näyttää tulleen jokavuotinen ilmiö.

Työnkuvissa on tapahtunut etenkin tutkijoiden osalta selviä muutoksia. Vuonna 2004 hieman alle puolet kaikista yliopistoissa työskentelevistä tutkijoista (45 %) ilmoitti, ettei hallintotehtäviä sisälly työhön – viime vuonna hallintotehtäviltä välttyi ainoastaan joka viides (21 %).

”Yliopistoissa tahti kiihtyy, rahoitus vähenee ja ilmapiiri raaistuu. Tutkimus jää taka-alalle sillä byrokratiaan käytetään yhä enemmän aikaa. Meille pitäisi antaa työrauha.”

Uranvaihtosuunnitelmat

KUVIO3

Jatkuvassa epävarmuudessa monet tieteentekijät harkitsevat uran vaihtamista. Tiedeyhteisön kannalta on hälyttävää, että alle 50-vuotiaista yli puolet on harkinnut koko yliopistosektorin hylkäämistä. Yliopistot eivät tähän näytä kuitenkaan vielä havahtuneen. Tutkijoista peräti kaksi kolmesta (63 %) on kahden edellisen vuoden aikana harkinnut siirtymistä täysin toisiin tehtäviin. Myös tohtorin tutkinnon suorittaneet tutkijat ovat harkinneet hakeutumista kokonaan tutkimustehtävien ulkopuolelle yhtä useasti.

”Toimittuani 29 työpätkässä annoin yliopistolle kenkää. En jaksanut enää pätkärahoitusta, vaikka nautin työstäni tutkijatohtorina.”

Kansainvälistyminen ja sen esteet

Vuoden 2013 kyselyssä kartoitettiin kansainvälistymiseen ja kansainväliseen liikkumiseen liittyviä asioita. Alle 2 viikkoa kestäviin kansainvälisiin konferensseihin tai projektitapaamisiin oli edellisten kolmen vuoden aikana osallistunut 79 % vastaajista. Tiedepolitiikassa kansainvälistyminen ja varsinkin sen väitetty tai oletettu puute on ollut keskusteluissa ase, jolla yliopistoja vastaan on hyökätty. Kyselyn tulosten perusteella väitteillä ei ole perää. Tieteentekijät haluavat kansainvälistyä ja arvostavat sitä, mutta suurimpia kantoja kaskessa ovat selkeiden urakehityksen näkymien puute, työsuhteiden pilkkominen, toimeentulon epävarmuus ja perheasiat (kuvio 4).

KUVIO4

Kyselyssä selvitettiin myös millaista tukea henkilöt ovat saaneet työyhteisöstään ulkomaille lähtiessään. Yli puolet (57 %) oli melko tyytyväinen saamaansa rahoitukseen, mutta lähes joka viides (19 %) ei ollut saanut rahallista tukea ollenkaan. Suurimmat puutteet olivat lainopillisen tuen (38 %) ja mentoroinnin (39 %) saamattomuudessa. Myöskin ulkomaille lähtöön kannustuksessa oli suuria eroja vastaajien keskuudessa.

”Kv-liikkumistani estää se, etten voi määräaikaisena suunnitella osaamistani kehittäviä kv-vierailuja. Haluaisin todella paljon käydä esim. asiantuntijavaihdossa, mutta 3 kk:n pätkäläisenä suunnittelu on haasteellista.”

Tilanne, jossa kansainväliseen liikkuvuuteen osallistuisivat vain perheettömät, riittävän taloudellisen selkänojan omaavat henkilöt ei liene suomalaisen tutkimusmaailman kannalta tavoiteltavana pidettävä olotila. Yllä oleviin epäkohtiin pitää yhteistyössä yliopistojen, tutkimuslaitosten ja tutkimusta rahoittavien kanssa kehittää mekanismeja, jotta toiveet kansainvälistymisestä ja korkean kansainvälisen tason varmistamisesta eettisiä periaatteita noudattaen eivät jää vain sanahelinäksi.

teksti Antero Puhakka ja Juhani Rautopuro


Kommentti: Moninaisen jäsenkunnan ääni paremmin esille

Tieteentekijöiden liiton jäsenkyselyyn tuli 385 avovastausta. Avovastauksissa näkyy liiton jäsenistön moninaisuus, yliopistoissa jäseniä on sekä opetus- ja tutkimushenkilöstössä eri uraportailla että muussa henkilöstössä. Paljon palautetta tuli tällä kertaa siitä, että kyselyssä ja edunvalvonnassa ei oteta riittävästi huomioon muualla kuin yliopistoissa työskenteleviä liiton jäseniä. Jäsenistöä työskentelee muun muassa valtion tutkimuslaitoksissa, ammattikorkeakouluissa, järjestöissä ja yrityksissä.

Tulevassa toiminnassaan ja kyselyissään liitto kiinnittää enemmän huomiota myös yliopistojen ulkopuolella työskentelevään jäsenistöönsä. Liiton hallituksen jäsen Petri Koikkalainen on jäsenenä kohta työnsä aloittavassa työryhmässä, jossa käsitellään korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyön syventämistä tutkijanurakysymyksissä. Tässä työssä otetaan huomioon myös jäsenistö ammattikorkeakoulussa ja tutkimuslaitoksissa.

Eeva Rantala

  • Painetussa lehdessä sivu 34

ACATIIMI 6/14 tulosta | sulje ikkuna