Pohjoismainen yliopistomalli ja tutkimuksen vapaus

Yliopistojen liiketoimintamallissa tutkimuksen vapaus korvautuu elinkeinovapaudella ja sopimusvapaudella.

Yliopistosektorin tutkijoiden ja opettajien liittojen vuotuinen kokous järjestettiin tällä kertaa Tanskan Nyborgissa. Suomesta osallistuivat Mirkka Ala-Laurila (YLL/OAJ), Åke Finne (YLL/OAJ), Riku Matilainen (Tieteentekijöiden liitto), Petri Koikkalainen (Tieteentekijöiden liitto) sekä Petri Mäntysaari (Professoriliitto).

Asialistalla oli muun muassa yliopistojen johtaminen. Aihe herätti vilkkaan keskustelun pohjoismaisesta yliopistomallista ja tutkimuksen vapaudesta.

Yliopistomallista kertoi professori Hanne Foss Hansen (Kööpenhaminan yliopisto). Tanskassa ja Suomessa on käytössä duaalijärjestelmä, kun taas Norjan ja Ruotsin trendinä on ollut korkeakoulujen muuttuminen yliopistoiksi. Ruotsissa ja Tanskassa tutkimus kuuluu yliopistoihin, mutta Norjassa ja Suomessa on myös merkittäviä yliopistojen ulkopuolisia tutkimuslaitoksia.

Eri Pohjoismaiden malleilla on Foss Hansenin mukaan myös paljon yhteisiä piirteitä. Yliopistokoulutusta pidetään hyvinvointivaltion välttämättömänä palveluna, jonka rahoittaminen kuuluu valtion tehtäviin. Yliopistoista on tullut massayliopistoja. Yliopistot ovat saaneet uusia tehtäviä. Yliopistosektoria on kehitetty samansuuntaisten eurooppalaisten periaatteiden mukaan. Niihin kuuluvat tulosperusteinen rahoitus, jonkinlaisten huippuyksiköiden muodostaminen, raportointi ja laadun parantaminen, johtamisen kehittäminen, suuren mittakaavan edut sekä tasa-arvoisuus.

Näillä periaatteilla on ollut merkittävä vaikutus yliopistojen toimintaan. Yliopistoista on tullut Foss Hansenin mukaan globaalien markkinoiden toimijoita, joita johdetaan yritysten tapaan. Tulosperusteisesta rahoituksesta on seurannut painopisteen siirtyminen laadusta helpommin mitattavaan määrään. Samalla rahoituksen lyhytaikaisuus on tehnyt tutkijoista pätkätyöläisiä.

Foss Hansenin analyysiin on helppo yhtyä. Voidaan myös sanoa, että kehitys on omiaan vaarantamaan yliopistolaitoksen perustan, tutkimuksen vapauden ja yliopistolaitoksen pitkän aikavälin yhteiskunnalliset hyödyt.

Kehitys kulkee kohti sijoituspankin liiketoimintamallia. Yliopiston johto päättää resurssien allokoinnista jonkinlaisten yliopistopankkiirien tatapaan. Koska ulkopuolinen rahoitus on lyhytaikaista, yliopisto sijoittaa lyhytaikaisiin projekteihin, jotka tuottavat nopeaan tahtiin helposti mitattavia tuloksia. Se, mikä voidaan ulkoistaa, ulkoistetaan. Opetusta ja tutkimusta voidaan harjoittaa enenevässä määrin verkostoissa ilman pysyviä omia työntekijöitä. Pitkäaikaisen ja riskialttiin perustutkimuksen sijasta yliopiston johto kannustaa tavanomaisten artikkelien tehtailuun vakiintuneilla tieteenaloilla sekä yritysyhteistyöhön. Koska perustutkimukselle ei kuitenkaan enää ole edellytyksiä, yritysten tuotekehitys siirtyy maihin, joissa perustutkimus antaa kilpailuedun.

Tässä tulevaisuuden liiketoimintamallissa olisi absurdia puhua tutkimuksen vapaudesta. Kun tutkimus ja opetus on ulkoistettu ja tutkijoista/opettajista on tullut lähinnä yksityisyrittäjiä tai prekariaattia, tutkimuksen vapaus korvautuu elinkeinovapaudella ja sopimusvapaudella.

Yhteiset pelisäännöt tarpeen

Mitä yliopistosektorin järjestöjen sitten pitäisi tehdä? Järjestöjen pitäisi luonnollisesti olla tietoisia kehityssuuntauksen vaaroista. Järjestöt voivat myös viitata Euroopan yhteisiin pelisääntöihin. Niitä käsitteli Jens Vraa Jensen (Danske Magisterforening, European Standing Committee for Higher Education and Research).

"Magna Charta Universitatum", jonka useimmat Suomen yliopistoista jo ovat allekirjoittaneet, määrittelee yliopiston perusperiaatteet. Niihin kuuluu myös tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Yliopistot ovat sitoutuneet siihen, että "kaikille yliopistoyhteisön jäsenille on annettava asianmukaiset keinot tutkimuksen ja opetuksen vapauden säilyttämiseksi".

UNESCOn "Recommendation concerning the Status of Higher-Education Teaching Personnel" (1997) sisältää monia yksityiskohtaisia suosituksia yliopistojen tutkijoiden ja opettajien asemasta. Siinä todetaan, että työsuhteen jatkuvuus on aivan keskeistä suojeltaessa opetuksen ja tutkimuksen vapautta. Tutkijoiden työolojen vakaus mainitaan myös "Tutkijoiden eurooppalaisessa peruskirjassa" (2005).

Rahoituksella on suuri merkitys. Jo Komission tiedonannossa "Tukea kasvulle ja työllisyydelle - Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelma" todettiin, että julkisten investointien on oltava kestävän korkea-asteen koulutuksen perustana. Jerevanissa toukokuussa 2015 pidetyn Bologna-ministerikonferenssin kommunikean mukaan EHEA:n (European Higher Education Area) perusperiaatteita ei saavuteta ilman vahvaa julkista rahoitusta, "strong public funding". Perusperiaatteisiin kuuluvat "public responsibility for higher education, academic freedom, institutional autonomy, and commitment to integrity".

Aikaperspektiivi mainittiin Euroopan neuvoston suosituksessa "Recommendation 1762 (2006), Academic freedom and university autonomy" . Yliopistojen toiminnan pitää olla pitkäjänteistä, ja yliopistojen pitää keskittyä ratkaisemaan yhteiskunnan perusongelmia.

Paremman yliopistomallin ydin

Paremman yliopistomallin ydin voidaan määritellä Euroopan yhteisten suositusten pohjalta seuraavasti:

• Yliopiston perustehtävänä on monipuolinen pitkän aikavälin perustutkimus.
• Yliopisto-opetuksen on perustuttava tutkimukseen ja tutkimuksen opetukseen.
• Julkisen rahoituksen on oltava vahvaa.
• Laadukas tutkimus ja opetus edellyttää yliopiston itsehallintoa sekä tutkimuksen ja opetuksen vapautta yksilötasolla.
• Yliopiston riippumattomuutta ulkopuolisista poliittisista ja taloudellisista intresseistä ei voida turvata ilman yliopistoyhteisön osallistumista yliopiston hallintoon ja kollegiaalista hallintomallia.
• Tutkimuksen ja opetuksen vapautta ei voida turvata ilman pysyviä työsuhteita.

teksti Petri Mäntysaari

Suomalaisten palkat enintään pohjoismaista keskitasoa

Pohjoismaisten liittojen tapaamisessa käytiin läpi myös uusimpia palkkavertailuja. Niiden valossa suomalaiset yliopistot eivät kilpaile tutkija-opettajista ainakaan korkeilla palkoilla.

Väitöskirjatutkijoille Suomi maksaa viidestä pohjoismaasta toiseksi pienintä 2 565 euron keskipalkkaa norjalaisten tienatessa 4 431 euroa. Myös lehtoreissa Suomi on neljäs 4 488 eurolla ja Tanska ykkönen 6 194 eurolla. Professoreissa Suomi kuitenkin kiipeää 6 855 eurolla kolmossijalle Tanskan ollessa taas kärjessä 8 001 eurolla.

Islantilaisten palkat ovat kautta linjan heikoimpia talouskriisin jäljiltä. Tarkastelu koski eläkkeen sisältäviä palkkoja ja ainakin tanskalaisten palkkaan sisältyy Suomesta poikkeava eläkekomponentti.

Ansiokehityksessä Suomella menee vielä heikommin. Ansiotason nousu kaikissa ammattiryhmissä on ollut 0-1 prosenttia, sivutoimisilla opettajilla (adjunkt) jopa 11 prosenttia miinusta. Myös tanskalaiset polkevat paikoillaan. Ruotsissa ja Norjassa on keskimäärin 3-4 prosentin vuotuinen ansioiden nousu. Islanti näyttää saavan taloutensa kuntoon, sillä professoreita lukuun ottamatta tutkimus- ja opetushenkilöstön palkat ovat nousseet vuodessa jopa 14-15 prosenttia.

Petri Koikkalainen

• Painetussa lehdessä sivu 32