Onnistunut apurahahakemus merkitsee hyvää koko ryhmälle, sanovat Turun yliopiston biokemian Maaria Kortesniemi (väitöskirja loppusuoralla), Aapo Knuutila (DI-tutkinto, lopputyö valmistumassa), Matti Turtola (väitöskirja valmistumassa) ja Salli Keinänen (maisterityötä tekemässä).

Nuorten tutkijoiden pöydässä

Nuorten biokemian tutkijoiden mielestä rahoituskitinän ohella pitäisi tuoda enemmän esille tutkimustyön hyviä puolia.

Keskustelu kävi aika ajoin kiivaana rahoituskriisin talvena. Nuorten tutkijoiden asema oli kuitenkin vähemmän esillä. Turun yliopiston biokemiasta maisteriksi ja diplomi- insinööriksi opiskelevat Salli Keinänen ja Aapo Knuutila ja kaksi pian väittelevää Maaria Kortesniemi ja Matti Turtola miettivät omia suunnitelmiaan ja näkökulmia perin juurin poikkeavan alkuvuoden jälkeen ja uuden jakson alkaessa.

— Paljon puhuttiin rahasta, mutta vähemmän itse substanssista, väitöskirjantekijä Matti Turtola tiivistää.

Turtola on mukana tutkimusryhmässä, jossa selvitetään mekanismia, jolla monimutkainen, mutta vain nanometrien kokoinen molekyylikoneisto ”RNA-polymeraasi” lukee DNA:n sisältämän geneettisen informaation.

Pöydän ääressä istuu myös Maaria Kortesniemi, jonka väitöskirjan aihe on elintarvikkeiden NMRmetabolomiikka — alkuperän vaikutus tyrnimarjojen, rypsin- ja rypsisiementen sekä hunajan koostumukseen. Molempien väitöskirjatyöt ovat valmistumassa vuodenvaihteen tuntumassa.

Aapo Knuutilan diplomityön aihe on uusien määritysten kehittäminen hinkuyskädiagnostiikkaan. Filosofian maisteriksi valmistuva Salli Keinänen oli kesätöissä professori Jyrki Heinon Integriini-proteiinia tutkivassa ryhmässä. Hän jatkaa maisterityön tekemistä samassa ryhmässä.

— Pyrin ensin lääketieteeseen, mutta tämä vei mukanaan ja nyt minulla on tarkoituksena jatkaa maisteritutkinnon jälkeen. On iso asia, että pääsee hyvään tutkimusryhmään.

Matti Turtola uskoo, että tutkimustyöhön vie se, että oikeat laboratoriotyöt alkavat nopeasti ja ne antavat hyvää kuvaa siitä, mitä työ on. Hyvät ja huonot puolet tulevat esiin.

Kuka kertoisi lukiolaiselle tutkijan työstä?

Viime talven suuri keskustelu tutkimuksen rahoituksesta, tutkimustyön muista vaikeuksista ja arvostuksesta ei mennyt nuorilta tutkijoilta ohitse. Tässä ryhmässä syntyy keskustelua siitä, kuinka alaa miettiville lukiolaisille pitäisi enemmän tuoda tutkijan työn todellisuutta.

— Kaikki varmasti tietävät, että tutkijan työ on epävarmaa ja huonosti palkattua. Samoin yliopiston perustutkinnon suorittaneiden keskuudessa on monenlaisia mielipiteitä tutkijan urasta, monesti kriittisiä, Turtola laskee. Hän on sitä mieltä, että esille pitäisi tuoda myös tutkimustyön hyviä puolia ja jakaa monipuolisempaa kuvaa niille, jotka miettivät uravalintojaan. Lukiolaiset ovat tärkeä ryhmä.

Salli Keinänen muistaa, kuinka moni häntäkin patisti yrittämään uudestaan nimenomaan lääketieteelliseen.

— Lääkärin työssä on parempi status kuin tutkijoilla.

Hyödyllinen aivovuoto

Yksi monista kriisitalven kysymyksistä liittyi yliopistotutkijoiden kiihtyvään aivovuotoon. Jos tutkimusedellytykset Suomessa huononevat, löytyy jo läntisestä naapurista ja keskisestä Euroopasta maita, joissa työskentelymahdollisuudet ovat paremmat.

Matti Turtolan mielestä suosittu malli oppiaineessa on se, että ulkomaille lähdetään tekemään post doc -vaihetta.

—Täällä väitelleet ovat saaneet hyvin jatkopaikkoja. Vaatimustaso on meillä korkeampi, mutta tietysti valmistuneiden ikä on korkeampi. Se vasta on aivovuotoa, jos ei palaa takaisin. Suurempi ongelma on se, ettei tänne saada maailmalta huippututkijoita.

Laitosjohtaja Jyrki Heino pitää post doc -vaiheessa ulkomaille suuntautumista tyypillisenä ja hyvänä ratkaisuna.

— Jos on ollut nuorena vaihdossa, niin väitöskirjan jälkeen lähteminen muutamaksi vuodeksi on luontevaa. Tätä me haluamme suorastaan rohkaista. Yhden perheen ja kahden uran mallissa lähteminen on nykyään usein kuitenkin ongelmallista, kun molemmille pitää löytyä hyvä uravaihe. Ihanne tutkijapaketissa olisi se, että palaajista tulisi sellaisia ammattitutkijoita, jotka perustaisivat oman tutkimusryhmän.

Yrityksiin, yrittäjäksi

Nuorten tutkijoiden uraa pyritään yhä enemmän viemään yrityksiin, mutta myös niin, että opiskelijat perustaisivat yrityksiä. Turun yliopiston biokemiassa on tähän ennestään luontaiset edellytykset, sillä alueella on lääketeollisuutta ja diagnostiikka-yrityksiä.

— Meiltä moni tutkija on sijoittunut alueen yrityksiin ja opinnoissa on opinnäyteyhteistyötä. Yrittäjyyskoulutus on alkamassa, Heino sanoo.

Tämä onkin tarpeen, sillä yliopistoille työllistyminen on tiukassa, ja tutkimuslaitoksissakin on ollut monia yt-kierroksia.

Paljosta keskustelusta huolimatta tohtoreita halutaan nihkeästi yrityksiin. Aarresaari-verkoston alkukesästä julkistamien tietojen mukaan vain joka neljäs tohtorin tutkinnon suorittaneista työllistyy yrityksiin. Tosin luonnontieteen tohtoreita työllistyy yrityksiin enemmän kuin ennen.

— Opiskelijoiden harjoittelujaksot ja yrittäjyyskoulutus vievät lähemmäksi yritysmaailmaa. Maailmojen lähentyminen voisi olla yksi ratkaiseva linkki, Heino sanoo.

Myös Turun biokemiassa on vuosien aikana käynyt tutuksi, että kaikki väitelleet eivät ole saaneet koulutustaan vastaavaa työtä.

— Tohtoritutkintoa ajatellaan ehkä liikaa yksinkertaistaen. Ei voida vertailla aikaa 30 vuotta sitten ja nyt. Biokemia on tullut koko ajan monimutkaisemmaksi — se vaatii yhä enemmän taitoja ja valmiuksia. Ja koulutus on nimenomaan se, millä tämän maan pitäisi pärjätä, Heino tähdentää.

---