Nykyajan työelämässä vallitseva keskeyttämisen kulttuuri ei ole hyväksi aivoille, Minna Huotilainen totesi.

Mitä kuuluu apurahatutkijan työhyvinvointiin?

Sitä samaa kuin muidenkin, mutta myös jotain ihan omaa.

Maatalousyrittäjien ja apurahansaajien eläkkeistä ja työtapaturmavakuutuksista huolehtiva Mela järjesti lokakuussa yhdessä Tieteentekijöiden liiton kanssa ensimmäisen laatuaan Työhyvinvointipäivän apurahatutkijoille. Tutkimustietoon ja omakohtaiseen kokemukseenkin perustuvia havaintoja aiheesta esittivät kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen sekä työelämän ja johtamisen tutkija, yrittäjä Elina Henttonen. Apurahatutkijoiden työhyvinvointia tukevasta uudesta mallista kertoi TJS:n kehittämisasiantuntija Sikke Leinikki.

— Apurahatutkijalla on erilaiset lähtökohdat työhyvinvoinnille ja jopa käsitteelle työ, koska hänellä ei ole työnantajaa, eikä sen paremmin työaikaa, vuosilomaa tai sairauslomaakaan, totesi Huotilainen. Mikä on työtä, itsensäkehittämistä tai harrastus – rajanveto on vaikeaa.

— Mitä aivotutkimus voi työelämän tutkimukselle antaa, Huotilainen kysyi. Aivosähkökäyriä voitaisiin tutkia mobiililla laitteella työpäivän aikana ja saada selville, miten aivot toimivat ja mitä vaikutuksia sillä on työhön.

— Tehdastyössä käytettävät koneet ja laitteet ovat satavuotisen historiansa aikana läpikäyneet mahtavan ergonomisen kehitystyön. Tietotyössä käytettävien työkalujen eli tietokoneohjelmistojen suunnittelussa kognitiivisen ergonomian kehittely on vielä aivan alkuasteella. Käytön sujuvoittamiseksi kehitystyössä olisi ehdottomasti otettava huomioon, miten ihmisen mieli toimii. Vielä tätä ei tapahdu ja se kuormittaa työtä.

— Myös itse työtä olisi hyvä päästä muokkaamaan, jotta sen kuormitus olisi vähäisempää. Kun työ sujuu, se ei kuormita. Ja tilanteisiin olisi hyvä soveltaa reflektointia eli katsoa niitä ulkopuolisen silmin. Lisäksi olisi hyvä katsoa työyhteisöön liittyviä asioita, ja saada palautetta kollegalta.

— Työn kuormittavuutta voi vähentää myös käyttämällä valikoivaa tunnollisuutta ja miettiä, miten asiat voi tehdä helpommin, Huotilainen sanoi.

Merkityksellisyys – Toimijuus – Käytännöt

Kokemus merkityksellisyydestä on työn mielekkyyden kulmakiviä, Elina Henttonen muistutti.

Elina Henttonen halusi johdatella kuulijat pohtimaan oman työnsä mielekkyyden lähteitä ja sitä, miten niitä voi arjessa vaalia. Entä silloin, kun oma työ ei tunnu mielekkäältä?

Henttosen ja Kirsi LaPointen Valtaamo-yrityksen ytimessä on ammatillinen toimijuus ja se, miten sitä kautta voi vaikuttaa omaan työhön, työskentelyolosuhteisiin ja tekemisen tapoihin.

Kuten tunnettua, työpaikoilla on nykyään kova kiire ja paljon paineita ja tavoitteita.

— Kaikkea halutaan mittaroida ja se jyrää alleen työn vaikeammin mitattavia päämääriä. Välineelliset tavoitteet, kuten esimerkiksi julkaisupisteet ja ranking- sijoitukset korostuvat, eli keinot, jotka eivät ole tutkimuksen varsinaisia tavoitteita. Se syö työn mielekkyyttä, Henttonen harmitteli.

Henttonen nosti esiin työn itseisarvoiset päämäärät, jotka ovat asioita, mistä syystä työ lähtökohtaisesti tehdään. Näihin kuuluvat ammatilliset hyveet, joiden avulla työ tulee tehdyksi hyvin. Tutkimustyön hyveisiin kuuluvat esimerkiksi huolellisuus, rehellisyys, kriittisyys ja pitkäjänteisyys.

— Jos työyhteisöä johdetaan vain välineellisten tavoitteiden kautta, työ tuskin tuntuu kovin mielekkäältä. Päämäärien kirkastaminen ja hyveiden pohtiminen onkin olennaista, jotta tiedetään, mihin suuntaan työtä pitää kehittää, jotta meille tärkeät tavoitteet voidaan saavuttaa.

— Apurahatutkijanhan työ on potentiaalisesti hyvin merkityksellistä, mutta asemaan liittyy myös paljon mielekkyyttä syöviä epävarmuustekijöitä.

— Apurahansaajat voivat monella tapaa olla eriarvoisessa asemassa työyhteisön sisällä. Kuten tutkijan työssä yleensä, työ on sisällöllisesti vaativaa. Ympärillä ei kuitenkaan ole ammatillisen yhteisön tukea. Paradoksi taas syntyy siitä, että pitkäjänteisen työn rahoitus on jatkuvasti katkolla.

Käytännöt ja työn tuunaus

Henttonen sanoi, että yleensä ihminen voi toimijana vaikuttaa omaan työhönsä, sen olosuhteisiin ja miten työtä tekee. Tästä syntyy hallinnan tunne, mikä lisää työn mielekkyyttä. Joskus auttaa myös työn tuunaus eli vaihtoehtojen luominen. Mitä itse voi tehdä kohentaakseen työn mielekkyyttä?

— Itsensä johtaminen on tämän päivän taikasana! Kaikki työn ongelmat eivät kuitenkaan ole kiinni meistä itsestämme. Itsellemme voidaankin aina jotain tehdä, mutta vahvoja systeemisiä eli yhteisöllisiä ongelmia ei yksilö pysty ratkaisemaan.

— Vakiintuneet käytännöt ovat työyhteisön jaettuja, rutinoituneita tapoja, jotka pyörittävät arkea. Hyviä käytäntöjä sopii vahvistaa, mutta joskus ilmenee käytäntöjen kehittämisen tarve, jotta ne palvelisivat haluttuja itseisarvoisia päämääriä eivätkä ainoastaan taloutta ja tehokkuutta, totesi Henttonen.

---