Tatten 50-vuotisjuhlaseminaari. Puhumassa Hanna Kuusela, aitiossa vasemmalta oikealle Milka Hanhela, Ville Lähde ja Petri Mäntysaari.

Sivistysyliopisto ja miten se pelastetaan

Onko suomalainen yliopisto sivistysyliopisto, ja onko sivistysyliopiston ihanne vielä pelastettavissa? Tampereen yliopiston tieteentekijät ry:n 50-vuotisjuhlaseminaarissa sivistyksen ja akatemian nykytilaa lähestyttiin neljästä eri perspektiivistä.

Puhujina olivat dosentti ja mediatutkija Hanna Kuusela, tietokirjailija ja filosofi Ville Lähde, Professoriliiton aktiivi Petri Mäntysaari ja kaupunginvaltuutettu, kasvatustieteiden opiskelija Milka Hanhela. Tuloksena oli korkeatasoinen keskustelujen kirjo, joka tarjosi selvät suuntaviitat sivistyksen pelastamiselle.

Esiintyjistä Milka Hanhela ja professori Mäntysaari avasivat puheenvuoronsa purkamalla ”sivistys”-käsitteen perusmerkitystä. Hanhelan katsaus ulottui kasvatusfilosofi John Deweyn näkemyksistä Johan Vilhelm Snellmaniin asti. Professori Mäntysaari puolestaan käytti perinteistä saksalaista iskulausetta ”Bildung durch Wissenschaft”. Ville Lähde arvioi perusteellisesti kansantajuistamisen merkitystä ja sitä, miten tutkija voi avata tuloksensa medialle ja suurelle yleisölle. Lähteen esimerkkitapauksena oli tutkijoiden viimeaikainen menestys ilmastokeskustelun haltuunottamisessa.

Kysymys siitä, onko tämän päivän suomalainen yliopisto enää humboldtilainen sivistysyliopisto, nousi esille yleisökeskustelussa. Milka Hanhela ja Hanna Kuusela suhtautuivat molemmat tähän skeptisesti. Hanhelan kokemuksen mukaan opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutus on kärsinyt, ja harva opettaja puhuu kurssien yhteydessä tutkimuksestaan. Sen sijaan esille nousevat työelämätaidot. Huoli yliopiston muuttumisesta ammattikorkeakouluksi mainittiin toistuvasti seminaarin aikana.

Alustatalouden uhat

Ylistetyn alustatalouden mallit saivat puheenvuoroissa osakseen kritiikkiä, ja yleisesti ottaen yliopistomaailman alistuminen talouselämän lainalaisuuksiin näyttäytyi vastakkaisena sivistysarvoille. Hanna Kuusela avasi oman puheenvuoronsa esittelemällä internetissä toimivan ”Fivver”-palvelun, jossa kandit ja maisterit voivat mainostaa myyvänsä valmiita esseitä aiheesta kuin aiheesta. Fivver on uuden alustatalouden unelma siinä missä Uber tai AirBnB, ja online-palvelussa ensisijaisena tehtävänä on itsensä brändääminen ja tuotteistaminen joustavana, työelämän vaatimuksiin kuuliaisesti mukautuvana moniosaajana. Mutta onko tämä sivistysyliopiston tehtävä tai edes hyvä asia?

Kuuselan lähtökohta oli selvä. Yliopistojen tehtävänä ei voi olla sellaisen maailman luominen, jossa tutkijat myyvät itseään ja osaamistaan alustalouden ehdoilla. Kun pitää mielessä maailmantalouden nykytilan, talouselämän lainalaisuuksiin tyytyminen olisi käytännössä kaaokseen alistumista, jossa yliopisto uhraa oman autonomiansa, identiteettinsä ja sivistystehtävänsä, kohtalokkain seurauksin.

Samaa aihetta kosketteli myös professori Mäntysaari, joka huomautti yhteiskunnan digitalisoitumisen vaikutuksista. Pahimpana kehityksenä myös Mäntysaari näki sen, että yliopistosta voi tulla lopulta vain pelkkä brändi, Uberiin tai AirBnB-palveluun vertautuva digitaalinen alusta. Puheenvuorossaan Mäntysaari käsitteli kaikista puhujista perusteellisimmin yliopistojen hallintomallin merkitystä puolustaen osallistavaa ja yhteisöllistä hallintoa.

Idealismi ja parempi maailma

Usko sivistysyliopiston mahdollisuuksiin nousi esille kaikissa puheenvuoroissa. Seminaarin puhujien lähtökohdat olivat syvästi arvopohjaisia. Hanna Kuusela huomautti siitä, miten yliopistojen tulee itsenäisinä yhteisöinä kyetä tuottamaan oma logiikkansa, jonka myötä yliopistot voivat luoda omia vaihtoehtoisia maailmoja, joista voisi tulla vuorovaikutuksessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa vallitsevia maailmoja, edistyksen ja ihmisyyden palveluksessa. Puheenvuorossaan Kuusela ja Hanhela korostivat molemmat sitä, miten sivistyneistön itsensä tulee olla näiden tavoitteiden arvoinen. Molemmat puhujat tähdensivät, että sivistystehtävän tulee yhdistyä demokratiaan ja tasa-arvoon.

Optimismi pilkahti myös professori Mäntysaaren korostaessa, että keikkatalouden kulttuurin sijasta yliopistojen tulee omaksua oma sivistyskulttuurinsa. Ville Lähde osoitti oman puheenvuoronsa päätteeksi tunnustusta suomalaisten tutkijoiden valmiudelle ja tottumukselle vapaaehtoiseen osallistumiseen ja kirjoittamiseen. Parempi maailma on viime kädessä riippuvainen juuri tutkijoiden kansalaisyhteiskunnan jäseninä osoittamasta valmiudesta ja velvollisuudentunnosta. Lähde huomautti myös siitä, miten tällä hetkellä yliopistoinstituutio ei tue tutkijoita yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa, vaan liian usein käytännössä rankaisee siitä.

Kysymykseen sivistyksen pelastamisesta vastasi yksiselitteisesti Milka Hanhela aforismilla ”between salvation and garbage there is salvage”. Sivistysyliopiston pelastus, salvation, todennäköisesti ei ole enää mahdollista, mutta sen parhaiden osien kokoaminen ja uudelleenrakennus, salvage, on mahdollista aina.

---