Rakkaalla jatko-opiskelijalla on monta nimeä

Suomen yliopistoissa on monenkirjava kirjo nimikkeitä jatko-opiskelijalle, joka aikoo suorittaa tohtorintutkinnon yliopiston palkkalistoilla. Hän on joko nuorempi tutkija, tohtorikoulutettava, tohtoriopiskelija, tutkijaupseeri tai väitöskirjatutkija ja ruotsinkielisissä yliopistoissa forskarstuderande tai doktorand. Tieteentekijöiden liiton mielestä nimikkeen pitäisi olla nuorempi tutkija tai väitöskirjatutkija.

Yliopistot edellyttävät jatko-opiskelijalta jatkokoulutuskelpoisuutta ja tutkimussuunnitelmaa.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen yliopistoissa viime vuonna lähes 17 800 opiskeli kohti tohtorintutkintoa ja 1 900 valmistui tohtoriksi. Pääosa väitöskirjoista valmistuu apurahoilla ja muuten kuin yliopiston rahoittamina.

Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala kertoo liiton suosittavan nimikkeeksi joko nuorempaa tutkijaa tai väitöskirjatutkijaa, kun jatkoopiskelija on työsuhteessa yliopistoon. Suositus perustuu tutkijoiden eurooppalaiseen peruskirjaan.

Nuorempi tutkija -nimikettä käyttävät Itä-Suomen yliopisto, Lapin yliopisto ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto.Tampereen yliopiston rehtori päiväsi 15. joulukuuta 2015 tohtorikoulutusohjeistuksen. Asiakirjan mukaan Tampereen yliopistossa tohtorin tutkintoa tekevät ovat väitöskirjatutkijoita, teatteritaiteen tohtoriksi opiskelevaa voi kutsua myös väitöstutkijaksi.

Silti Tampereen yliopiston henkilöstöjohtosäännössä puhutaan tohtoriopiskelijasta. Tutkimuksen kehittämispäällikkö Markku Ihonen kertoo yrittäneensä, turhaan, saada väitöskirjatutkijanimikkeen myös henkilöstöjohtosääntöön.

— Väitöskirjatutkija on hyvä nimike siksi, että se kertoo arvostuksesta: Kyseessä on tutkija; toisaalta nimike kertoo vaiheen, jossa tutkija on, Ihonen asemoi.

Kun Ihonen edusti yliopistonsa tutkijakoulua valtakunnallisessa tohtorikoulutusverkostossa, tuolloin keskusteltiin nimikkeiden kansallisesta yhtenäistämisestä. Savotta kuitenkin todettiin mahdottomaksi. Kun väitöskirjatutkijanimike ei satuttanut muiden yliopistojen edustajia, Tampereen yliopisto otti nimikkeen käyttöönsä.

Ihonen on havainnut, että kansainvälisten yhteistyöverkostojen nimikeviidakossa väitöskirjatutkija (doctoral researcher) erottuu selkeydellään.

Ihonen kehaisee lisäksi, että Tampereen yliopistossa kaikkia jatko-opiskelijoita kutsutaan väitöskirjatutkijoiksi.

Tohtorikoulutettava on nimikkeistä suosituin. Sivistystyönantajien mukaan viime vuoden työsuhteisista jatko-opiskelijoista 3 609 oli tohtorikoulutettavia ja 495 nuorempia tutkijoita.

Eeva Rantala ei pidä tohtorikoulutettavanimikkeestä.

— Eihän ole esimerkiksi maisterikoulutettavia. Koulutettavanimikettä käytetään yleisesti eläinten koulutuksessa, Rantala kommentoi.

Työsuhdeasiainpäällikkö Eija Mallenius Helsingin yliopistosta sanoo, että Suomen suurimmassa yliopistossa jatko-opiskelijat ovat tohtorikoulutettavia siksi, että vain tohtoriksi väitellyt on pätevä tekemään akateemista tutkimusta.

Mallenius kertoo, että aikanaan harkittiin tutkijakoulutettavanimikettä. Tohtorikoulutettavaan päädyttiin siksi, kun kaikki tohtorit eivät ryhdy tutkijoiksi.

— Nimikkeessä on ”koulu” siksi, että henkilö on vasta pätevöitymässä, Mallenius perustelee.

Helsingin yliopistossa on 4 700 jatko-opiskelijaa, joista yli tuhat on tohtorikoulutettavia.

Kielitoimistolla ei ole nimikekantaa. Suomen kielen lautakunta tosin suositti 21 vuotta sitten käyttämään sanaa tutkijaopiskelija, joka ”selvästi tarkoittaa tutkijaksi opiskelevaa”. Tutkijakoulutettavanimikettä lautakunta ei pitänyt sopivana (Kielikello 3/1996 ei mainitse perusteluja).

Hanken käyttää jatko-opiskelijoistaan mieluimmin forskarstuderande-nimikettä, mutta myös doktorand-termi on käytössä. Åbo Akademi taas suosii doktorandia, toissijaisesti forskarstuderandenimikettä.

Yliopistoista harva kuvaa julkisilla nettisivuillaan henkilöstönsä nimikkeet ja pätevyysvaatimukset. Vähemmistöön kuuluu Taideyliopisto, jonka henkilöstösäännössä on kuvattu tohtoriksi opiskelevan nimike ja pätevyysvaatimukset.

Lapin yliopistossa nimikettä säätelee opetus- ja tutkimushenkilöstön urapolkujärjestelmä ja tehtävärakenne. Tohtorintutkintoon määräaikaisesti rekrytoidut nuoremmat tutkijat sijoittuvat uraportaalle 1, ja palkkaus sidotaan opintojen etenemiseen. Vaativuustaso on 2, kun tehtävään ei ”pääsääntöisesti” sisälly muuta kuin jatko-opiskelua. Taso nousee 3:ksi, kun tehtävään lisätään ”tiedekuntatehtäviä, vähäistä suurempia opetustehtäviä tai hanke- ja projektitehtäviä”.

Jos Lapin yliopisto ottaa nuoreksi tutkijaksi henkilön, joka on opiskellut jo puolet jatko-opinnoistaan, hänet voidaan rekrytoida määräaikaiseksi tutkijaksi — ja lähtötasolle 3 — heti.

Helsingin yliopistossa tohtorikoulutettavat sijoittuvat nyt työsuhdeasiainpäällikkö Malleniuksen mukaan palkkausjärjestelmässä vaativuustasoille 2–4.

Itä-Suomen yliopiston koulutuspäällikkö Kaisa Laitinen sanoo, että jatkokoulutuskelpoisuudesta ei jousteta. Aina siis vaaditaan maisterin tutkinto ja muiden jatko-opintokelpoisuusehtojen täyttyminen.

Itä-Suomen yliopistosta on viime vuosina valmistunut keskimäärin 170 tohtoria vuosittain. Vuonna 2016 jatko-opinto-oikeuden sai 240 henkilöä, joista 95 oli palvelussuhteessa yliopistoon.

---