Kun Tieteentekijöiden liitto täytti 40 vuotta, ilmestyi dosentti Mika Kallioisen kirjoittama liiton historia Tieteentekijän muuttuva kuva. Kuluvaa juhlavuotta liitto on halunnut juhlistaa 50 tieteentekijää -sarjalla, jossa nostetaan esille liiton monipuolista ja osaavaa jäsenkuntaa. Sarjaa (50tieteentekijaa. fi) voi seurata verkkosivuilla ja sosiaalisessa mediassa. Kahdeksan sarjassa esiintyvää tieteentekijää on tämän numeron kannella. Juhlavuoden pääteemana on Tutkitun tiedon puolesta.
Tässä lehdessä on paikallaan katsoa hieman myös taaksepäin. Puheenjohtaja Petri Koikkalaisen pääkirjoituksessa peilataan nykyhetkeä liiton vaiheisiin. Oheisessa muutamat, eri kausien puheenjohtajat, muistelevat, mitä jäi päällimmäisenä mieleen omasta puheenjohtajakaudesta.
Korkeakoulujen Assistenttiliiton perustamisasiakirja on allekirjoitettu 20.10.1967. Vuonna 1978 nimi muuttui Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain liitto KATL:ksi. Nykyinen nimi Tieteentekijöiden liitto otettiin käyttöön vuonna 1997.
Aluksi lähinnä assistentteja ja amanuensseja edustavasta liitosta on kasvanut noin 180:tä eri nimikettä edustava järjestö.
”Mieleen painunein asia kaudeltani on puheenjohtajuuteni alku. Tilanne ei nimittäin ollut aivan normaali. Aluksi jouduin irtisanomaan liiton toiminnanjohtajan ja sihteerin väärinkäytösten takia. Liiton taloudellinen tilanne oli joutunut erittäin vaikeaan tilanteeseen. Velkaa oli paljon, joten oli aloitettava kireä säästöpolitiikka. Onneksi saimme taloutemme ennalleen muutamassa vuodessa ja jopa pystyimme hankkimaan oman kiinteistön. Aluksi noin puolen vuoden ajan toimimme talkoovoimin. Siinä isona apuna olivat muutamat Helsingin yhdistyksen pojat, joille olen erittäin kiitollinen. Vaikka hallituksen sisällä oli yhteiskunnallisia näkemyseroja, tavoitteet olivat kaikilla lähes samat, vain niiden toteuttamiskeinoista oltiin toisinaan erimieltä.”
”Puheenjohtajakaudellani liitto toisaalta totutteli toimimaan uudenlaisessa ympäristössä Akavan jäsenliittona ja toisaalta jatkoi tiukkaa ruohonjuuritason toimintaa jäsenten aseman turvaamiseksi eri yliopistoissa. Teimme ylätasolla hyvää yhteistyötä Professoriliiton kanssa mm. lobaten opetusministeriön, valtion työmarkkinalaitoksen ja eduskunnan suuntaan ja kehitimme uutta yhteistä lehteämme Tieteentekijää/Forskarforumia. Yliopistoissa väännettiin kättä mm. tuntiopettajien pää- tai sivutoimisuuksista sekä assistentuurien täytöistä ja assistentin toimenkuvasta. Siihen aikaan ei professorikunnan ja assistenttien välissä juuri ollut jo väitelleille henkilöille soveltuvaa virkakategoriaa, ja tällaisten väliasteen virkojen saaminen olikin liiton tavoitteena."
”Päällimmäisenä jäi mieleen lama-aika ja korkeakoulujen rahoitusleikkaukset. Minun kolmivuotisjaksollani saattoi tässä suhteessa iloita vain torjuntavoitoista edunvalvonnassa. Puheenjohtajakauden alkuaika oli hiukan haasteellinen, kun uusi toiminnanjohtaja tuli ay-organisaatioiden ulkopuolelta. Tehtäviini kuului myös ainakin epävirallisesti perehdyttäminen ay-toimintaan. Muita merkittäviä asioita olivat liiton sääntöjen muuttuminen ja hallituksen supistuminen n. 30 hengestä 10:een, en muista ihan tarkkoja lukuja enää. Professoriliiton kanssa neuvoteltiin uusi yhteistoimintasopimus ja akateemisten kirjastonhoitajien kanssa neuvoteltiin liittymissopimus. Olin pienen osaston, Vaasan yliopiston paikallisyhdistyksen edustaja.”
”Omana kautenani liiton nimi muutettiin Korkeakoulualan assistenttien ja tutkijain liitosta Tieteentekijöiden liitoksi. Tarkoitus oli tehdä liitosta houkuttelevampi yliopistojen koko akateemiselle (sekä ns. academic-related henkilöstön) väelle. Tavoite oli samalla vahvistaa yliopistoväen edunvalvontaa. Edunvalvonnan vahvistamista tavoiteltiin myös, kun sinnikkäästi etsittiin likeisempää yhteistyötä, kenties jopa yhteisen kattojärjestön perustamista ruotsalaisen SULF:n malliin, Professoriliiton ja Yliopistonlehtorien liiton kanssa. Aika ei tuolloin(kaan) ollut kypsä tällaiselle ratkaisulle. Syntyipä kuitenkin yhteinen lehti Acatiimi, kun aiemman, yhdessä Professoriliton kanssa julkaistun, Tieteentekijä- lehden nimi piti muuttaa.”
”Mieleen on jäänyt taistelu virkarakenteesta ja yliopisto-opettajien välivirkojen nimikkeistä. Liitto perustettiin assistenttiliittona ja assistentinvirkojen puolustaminen oli keskeistä liiton toiminnassa. Assistenttien palkoja saatiin hinattua ylöspäin, mutta vuosituhannen alussa assistentuurin merkitys alkoi heikentyä. Keskustelu yliopiston pätkätöistä on kuitenkin jatkunut näihin päiviin saakka.
Yliopistoväen yhteinen mielenosoitus 27.4.2000 on jäänyt mieleen. Järjestöjen ja ylioppilaskunnan yhteinen tempaus onnistui ja saimme yliopistojen perusrahoituksen turvattua muutamiksi vuodeksi. Me kävimme esim. presidentti Tarja Halosen, valtiovarainministeri Sauli Niinistön ja valtiosihteeri Raimo Sailaksen luona. Halonen ilmoitti, että hän olisi mielellään barrikadeilla meidän kanssamme. Niinistö tuli hieman vastaan keskusteluissa, kun taas Sailas oli hyvin tiukka.”
”Tutkijoiden uranäkymät ja palkkausta koskevat asiat olivat aina esillä. UPJ /YPJ vaati- ja henkiosineen ja arviointiryhmät tulivat yliopistoihin pitkien vääntöjen jälkeen. OKM:n tutkijoiden urapolkuja pohtivassa työryhmässä päädyimme esittämään tenure track -mallia yliopistoihin. Apurahatutkijoiden sosiaaliturva parani, kun sopimus tutkijoiden vakuuttamisesta Melan kautta solmittiin.
Yliopistosektorilla kuohui. Korkeakoulujen rakenneuudistukset vyöryivät päälle, yliopistolakia oltiin kirjoittamassa uusiksi. Tutkimuksen autonomiaa, perustutkimuksen tärkeyttä ja demokraattisia toimintatapoja puolustettiin kiivaasti. Kannanottoja ja kuulemistilaisuuksia oli todella paljon. Onneksi näin, koska tuli tunne, että liittoa kuultiin ja myös kuunneltiin. ”
Painetussa lehdessä sivu 42
![Logo [Acatiimi]](/images/logo.jpg){kind=logo}
Etusivulle »
Sisällysluetteloon »
Tulosta »