Lukiosta suoraan korkeakouluun jatkavien opiskelijoiden määrä on laskenut kymmenessä vuodessa selvästi. Kun vuonna 2009 abiturienteista 40 prosenttia jatkoi saman tien yliopistoon tai ammattikorkeakouluun, vuonna 2016, josta tuoreimmat luvut ovat, näin teki enää 29 prosenttia. Vuoden päästä kirjoittamisesta opiskelemaan korkeakouluihin oli 2009 päässyt 60 prosenttia ja 2016 52 prosenttia.
Merkittävin pudotus on ammattikorkeakouluissa, joihin kevään 2016 ylioppilaista jatkoi 12 prosenttia, kun vielä 2009 heitä oli 20 prosenttia.
Yliopistoihin pääsi 2009 suoraan 20 prosenttia ja 2016 18 prosenttia. Sen sijaan vuoden päästä yliopistoissa opiskelleiden määrä on hienoisessa nousussa, 28 prosentista 29 prosenttiin.
Oulun yliopiston entinen koulutusrehtori, signaalinkäsittelytekniikan professori Olli Silvén on havainnollistanut samaa ilmiötä hieman toisin. Hän on laskenut alle 20-vuotiaina tai nuorempana aloittaneiden osuuksia opiskelupaikan yliopistossa vastaanottaneista. Viime vuosien luvut näyttävät pientä, mutta tasaista laskua: Vuonna 2015 37,6 prosenttia, vuonna 2016 36,1 prosenttia, vuonna 2017 34,7 prosenttia.
| Vuosi | Hakijat | Opiskelupaikan vastaanottaneet | Osuus hakijoista |
|---|---|---|---|
| Vuosi 2015 | Hakijat 46 018 | Opiskelupaikan vastaanottaneet 17 321 | Osuus hakijoista 37,6 % |
| Vuosi 2016 | Hakijat 44 035 | Opiskelupaikan vastaanottaneet 15 888 | Osuus hakijoista 36,1 % |
| Vuosi 2017 | Hakijat 43 296 | Opiskelupaikan vastaanottaneet 15 031 | Osuus hakijoista 34,7 % |
Lähde: Vipunen
Tämä on Silvénistä iso ongelma.
— Kun katsoo myöhempää opiskelumenestystä, suoraan lukiosta jatkavat ovat parasta opiskelijamateriaalia, Silvén kertoo.
Välivuosi tai kaksi ei siis anna opintoihin lisäpontta, päinvastoin.
— Välivuoden aikana saatetaan saada esimerkiksi töitä, jotka sitten vievät nuoren aikaa opintojen aikanakin. Tai elämää täytetään kaikella muulla. Välivuosia pitäneet keskeyttävät opintonsa helpommin ja opiskelevat hitaammin.
Lisäksi aiemmin aloittanut myös valmistuu nuorempana, Silvén huomauttaa.
— Nythän yliopistoista valmistuneiden keski-ikä ei ole noussut, koska meidän omat prosessimme ovat parantuneet. Mutta sitten aloitusiän nousu tekee meidän ponnistuksemme tavallaan tyhjiksi, eivätkä korkeakoulutettujen ammatilliset työurat pitene.
Opiskelijoiden korkea aloitusikä nousu on tunnistettu ongelmaksi hallitusta myöten, kertoo opetusneuvos Ilmari Hyvönen opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Siihen on myös yritetty puuttua eri tavoin.
Toimenpiteistä keskeisimpiä ovat olleet ensikertaa opiskelupaikkoja hakeville vuonna 2014 esitellyt kiintiöt. Niitä Silvén pitää kuitenkin virheenä.
— Ensipaikkakiintiö on nostanut kynnystä ottaa vastaan opiskelupaikkaa esimerkiksi luonnonteiden tai tekniikan aloilta, jos nuori haaveilee hakevansa myöhemmin esimerkiksi lääketieteelliseen. He eivät halua menettää ensikertalaisen asemaa eivätkä siksi ota vastaan paikkaa, joka ei täysin vastaa toiveita.
Tämä on Sivénin mielestä huonoa kehitystä. Hänestä olisi parempi lukea vaikka vuosi kemiaa tai fysiikkaa kun jäädä kotiin kertaamaan lukion oppimäärää uusia kirjoituksia tai pääsykokeita varten.
— Yliopistossa voi aina suorittaa opintoja, joita voi hyödyntää seuraavassakin tutkinnossa. Tai parhaimmillaan innostua uudesta alasta.
Silvénin tulkinta saa tukea Suomen lukiolaisten liiton puheenjohtaja Alvar Eurolta. Hän näkee välivuosille kaksi syytä. Niistä ensimmäinen on nykymuotoisen lukion kuormittavuus, joka saa monen kaipaamaan kirjoitusten jälkeen hengähdystaukoa. Toinen on sitten oikean paikan valitsemisen vaikeus.
— Kannattaa valita huolella, minne hakee, kysyä itseltään, mitä oikein haluakaan tehdä. Siihen ei välttämättä ole abivuonna aikaa.
OKM:n Hyvönen kokee ensimmäisen paikan merkityksen nousseen hämmentävän korkeaksi.
— Tarkastelussamme kiintiöiden merkitys on todellisuudessa jäänyt hyvin pieneksi. Vuosien 2016 ja 2017 valinnoissa valtaosassa hakukohteita valinnan tulos on ollut sama kuin se olisi ollut ilman kiintiöitä
Suurimmat muutokset välivuosien yleistymisessä tapahtuivat vuosina 2012—2014, eli ennen ensikertalaiskiintiöiden käyttöönottoa.
Hyvänen varoisikin tekemästä kiintiöstä suuria johtopäätöksiä. Sen sijaan hän huomauttaa ikäluokkien pienenevän, mikä osaltaan vähentää nuorimpien hakijaryhmien osuutta. Ammattikorkeakoulupuolella, jossa lasku on ollut selvintä, myös aloituspaikkojen määrää on karsittu.
Mahdollisesti lukion jälkeen myös halutaan viettää välivuosia jossain määrin aiempaa useammin. Lisäksi ulkomaille lähdetään enemmän tutkinto-opiskelijaksi.
Nämä kaikki yhdessä lisäävät hieman vanhempien hakijoiden määrää ja koska aloituspaikkojen määrä ei ole lisääntynyt, vievät he tilaa myös abiturienteilta.
Kaikkiaan korkeakouluissa aloittaneiden keskiikä ei ole suuri noussut.
Mutta mitä tilanteelle sitten pitäisi tehdä? Ensinnäkin ensikertalaisten kiintiöt pitäisi asettaa tasolle, jossa ne kohtuullisesti auttaisivat ensikertalaisia, Hyvönen toteaa.
Hyvönen nostaa esiin hakemisen ylioppilaskokeella ja ammatillisella perustutkinnolla, niin sanotun todistusvalinnan, jolla on tarkoitus täyttää yli puolet paikoista 2020 alkaen.
Tänä syksynä kauppatieteissä otettiin todistuksen pohjalta sisään 60 prosenttia hakijoista. Tämä on nostanut aidosti ensikertalaisten osuuden sisään päässeistä 88 prosenttiin.
Toisin kuin monet ehkä pelkäsivät, kauppatieteen osalta uudistus ei johtanut sisään päässeiden joukon sukupuolijakauman muuttumiseen.
Lukiolaisten liiton Euro ei osaa vielä arvioida, mikä merkitys uudistuksilla tulee olemaan.
— Opiskelijavalintoja on uudistettu monin tavoin, mutta juuri ensikertalaiskiintiön vaikutus ei tunnu olleen toivottu, hän huomauttaa.
Silvén tarttuisikin selvästi radikaalimpiin keinoihin. Hänestä yliopistoihin voitaisiin ottaa ainakin luonnontieteen ja tekniikan aloilla kaikki halukkaat.
— Sitten voisimme karsia heitä opiskelumenestyksen pohjalta. Näin mahdollisimman moni pääsisi kuitenkin ainakin yrittämään ilman turhia välivuosia ja lukion oppimäärän kertaukseen mahdollisesti kuluvaa aikaa.
Silvén kertoo suhtautuvansa nykyisiin opiskelijavalintoihin muutenkin varauksin.
— Joitakin vuosia sitten vertasin huvikseni tekniikan opiskelijavalinnoissa Oulun yliopistossa kärkeen ja hännille sijoittuneiden kymmenysten valmistumissaantoja. Niissä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa. En siis ole kovinkaan varma, että menestys opiskelijavalinnoissa ennustaa valmistumista kovinkaan hyvin.
teksti Juha Merimaa
Painetussa lehdessä sivu 14
![Logo [Acatiimi]](/images/logo.jpg){kind=logo}
Etusivulle »
Sisällysluetteloon »
Tulosta »