EU:n tutkimusrahoituksesta
olivat keskustelemassa EK:n johtava asiantuntija Janica Ylikarjula (oik.), professori Anna-Liisa Laine, europarlamentaarikko Nils Torvalds ja Helsingin yliopiston vararehtori Paula Eerola. Juontajana oli Ylen Eurooppatoimittaja Susanna Turunen.
— Eurooppa on vihdoin herännyt siihen, että muu maailma juoksee aika kovaa tutkimuksen rahoituksen, laadun ja näkymien suhteen, avasi opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen keskustelun Tiedekulmassa syyskuussa.
— Osaajista ympäri maailmaa on kova kilpailu! Euroopan täytyy pysyä kilpailussa mukana, kun haluamme jatkossakin rakentaa tätä eurooppalaista menestystarinaa.
— Kuten tähänkin asti, osaaminen ja koulutus ovat Suomen menestyksen tae, ja tulevaisuudessa vielä korostetummin. Monien tämän ajan haasteiden ratkaisemiseen vaaditaan tutkimusta ja myös globaalia yhteistyötä, Grahn-Laasonen painotti.
— Siihen liittyen mahdollisimman pian kaikkiin korkeakoulututkintoihin sisällytetään kansainvälisyysjakso joko ulkomailla tai kotimaassa.
Grahn-Laasosen mukaan Suomen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tavoitteeksi on asetettu neljän prosentin osuus bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Nokian huippuvuosina siihen yllettiinkin, mutta tällä hetkellä tavoitteeseen on pitkä matka. Sekä julkisen että yksityisen sektorin on tarkoitus olla työssä mukana.
Neuvottelut vuosille 2021—2027 suunnatun 100 miljardia euroa käsittävän Horizon Europe -ohjelman sisällöstä alkavat kohta. Tutkimuksen eri alueiden kesken ohjelman sisällä rahasta käyvät vääntöä monet isot aiheet, esimerkiksi turvallisuus. Elinkeinoelämän keskusliiton EU- ja kauppapolitiikan johtava asiantuntija Janica Ylikarjula arvioikin, että lobbausta tutkimuksen puolesta budjettineuvotteluissa riittää.
Nuorten tutkijoiden tutkijavaihtoja Euroopassa järjestävän Erasmus-ohjelman rahoitusta ehdotetaan uudessa puiteohjelmassa kaksinkertaiseksi. Suomalaiset opiskelijat ovat olleet ahkeria Erasmus-ohjelman käyttäjiä.
Grahn-Laasosen mukaan Eurooppa tarvitsee kipeästi tulevaisuuskeskustelua ja uuden luomista, eivätkä ne saa jäädä uhkakuvista käytävän keskustelun alle. Toivottavasti Suomessa käydään tulevina kuukausina laadukasta keskustelua siitä, miten Suomi voi osallistua ja saada kaiken irti eurooppalaisista yhteistyörakenteista.
— Kannustan laadukkaisiin hakemuksiin ja yhteistyöhön ulkomaisten yliopistojen kanssa!
Grahn-Laasonen myös kertoi osoitetun, että 83 prosenttia eurooppalaisista tutkimuksen ja innovaatioiden huippuhankkeista ei olisi edennyt ilman EUtason panostusta, ja se on ollut keskeistä kilpailukyvyn kehitykselle.
Professori Anna-Liisa Laine korosti, että EU-rahoituksen saaminen korreloi suoraan maan tutkimuksen laatuun. Jos tutkimukseen satsataan, rakenteet ovat kunnossa ja tehdään laadukasta kansainvälistä tutkimusta, pärjätään myös EU-hauissa.
Laine katsoi, että EU:n olisi hyvä arvioida aiemmat rahoitustyökalut ja selvittää, miten niillä on pystytty vastaamaan haasteisiin. Laineen mielestä esimerkiksi Euroopan tutkimusneuvoston ERC- ja EU-komission Marie Curie -apurahat ovat olleet vahvoja, joten niihin kannattaisi satsata jatkossakin.
— EU-rahoituksen suhteen tutkijan täytyy toimia työssään tiedeyhteisönsä keskiössä, ja se ei luultavasti ole Suomessa, Laine sanoi.
— Täytyy siis aktiivisesti verkostoitua ja kulkea maailmalla, missä muutkin tutkijat ovat. Muuten verkostohakeminen ei toimi ja se olisi ikävää, koska verkostojen edut ovat suuret.
Helsingin yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori Paula Eerola sanoi, että verkostohakemusten kirjoittamiseen täytyisi osoittaa enemmän resursseja.
— Tutkijat saattavat kokea, ettei hakemuksiin ole aikaa, eikä se meritoi, joten niihin ei haluta panostaa. Verkostojen mahdollisuuksista ei välttämättä myöskään hirveän hyvin tiedetä.
— Hakemukset täytyy osata kirjoittaa hyvin ja hakemuksesta täytyy löytyä kokonaisnäkemys ja tieto siitä, mitä muualla tehdään. Lisäksi itsensä positioiminen hankkeessa on tärkeää.
Eerola kertoo, että onneksi osassa Suomen yliopistoja hakemusten kirjoittamiseen löytyy valmennusta.
Eerolan mukaan kaikelle hyvälle perustutkimukselle on sovellusmahdollisuus — ei vain pystytä sanomaan milloin. Kategoriat eivät siis ole toisilleen vastakkaisia.
— Myös elinkeinoelämä tarvitsee hyvää perustutkimusta, joten sen rahoitus on tarpeen, sanoi EK:n Ylikarjula. Jotta markkinoille saadaan innovatiivisia tuotteita, EU:lta odotetaan myös soveltavan tutkimuksen rahoitusta.
— Mielestäni Suomen tulisi ottaa tutkimus- ja innovaatiotoiminta ykköstavoitteeksi. Tämä kaikki edellyttää eri tahojen välistä vahvaa yhteistyötä!
Professori Laine toimii Sitran Carbon action -hankkeen ohjausryhmän asiantuntijana. Hän kertoi, että tutkijoiden työ hankkeessa ei ole niinkään tutkimuksellisesti kiinnostavaa, mutta ilmiönä kyllä. Laine toivoo, että tutkijoita hyödynnettäisiinkin enemmän juuri näin, eikä vain odotettaisi heidän tekevän epätodennäköisiä tieteellisiä taikatemppuja.
teksti Katri Pajusola
Painetussa lehdessä sivu 18