Hyvinvointiyhteiskunnan todellisuuden tutkija

Lapsuuden perhetausta vaikuttaa suuresti myöhempään elämään, mutta tulevaisuus ei ole kiveen hakattu. Tuore Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Anne Kouvonen poikkeaa itsekin professorikunnan valtavirrasta siten, että hän on lähtöisin työntekijäperheestä Kainuusta.

Maksuttoman koulutuksen ja opintososiaalisten etuuksien ansiosta Suomessa on periaatteessa kaikilla tasaveroiset mahdollisuudet opiskeluun. Tästä huolimatta koulutus periytyy. Sosioekonomiset erot näkyvät myös terveydessä ja elinajan odotteessa: koulutetut ja varakkaat ovat paljon terveempiä kuin vähän koulutetut ja köyhät.

— Varsinkin äitien koulutustausta näyttäisi Suomessa olevan merkityksellinen lapsen tulevaisuutta ajatellen. Tutkimusten mukaan akateemisten perheiden lapset päätyvät seitsemän kertaa useammin yliopistoon opiskelemaan kuin ei-akateemisten lapset. Periytymisessä on kyse muun muassa kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta sekä siitä, miten vanhemmat kykenevät tukemaan jälkeläisiään, professori Anne Kouvonen kertoo.

Sosioekonomisten erojen vaikutus alkaa jo paljon ennen kouluikää. Erityisesti varhaislapsuudessa koetut vaikeudet lisäävät myöhempien ongelmien riskiä.

— Eriarvoisuuden ennaltaehkäisemiseksi olisi mielestäni tärkeää pyrkiä vaikuttamaan lapsen tilanteeseen mahdollisimman aikaisin. Tästä syystä kannatan esimerkiksi maksutonta kaksivuotista esiopetusta. Se hyödyttäisi erityisesti maahanmuuttajataustaisia ja vähän koulutettujen äitien lapsia, sekä edesauttaisi näiden äitien työmarkkina-aseman parantamista.

Kouvonen on kansanterveystieteen dosentti ja hänen tutkimusalueitaan ovat sosioekonomiset terveyserot, työ ja mielenterveys sekä maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi. Parhaillaan käynnissä on kaksi tutkimushanketta: työntekijöiden mielenterveys ja työterveydenhuollon palveluiden käyttö ja niihin liittyvät erot ammattiluokkien välillä. Mielenterveyden häiriöt ovat nykyään merkittävin työkyvyttömyyden syy nuorilla aikuisilla, ja siten suuri yhteiskunnallinen haaste.

Toinen teema on ikääntyneiden maahanmuuttajien terveys ja hoiva, tätä hän tutkii kollegoineen Suomen Akatemian rahoittamassa Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikössä. Maahanmuuttajamäärät ovat moninkertaistuneet ja ikääntyvät maahanmuuttajat ovat siten kasvava, ja monin tavoin haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä. Ongelmina ovat usein köyhyys, yksinäisyys sekä syrjinnän ja rasismin kokeminen.

Suurten erojen Suomi

Kouvonen on itse tavallaan uhmannut lähtökohtiaan. Hän on kotoisin Kajaanista työntekijäperheestä ja on perheensä ensimmäinen ylioppilas ja ainoa yliopistossa opiskellut. Kouvosen äiti oli perushoitaja ja isä kunnossapitotyöntekijä.

— Lapsena olin yksinäinen puurtaja, eikä minulla ole ollut sellaisia kädentaitoja, mitä siinä ympäristössä arvostettiin. Kyllä koulunkäynnilläkin oli arvoa, mutta omat vanhempani eivät oikein voineet auttaa läksyissä tai opastaa valintojen tekemisessä. Opettajat olivat ainoa akateemisen alan malli, siksi ajattelin pitkään, että minustakin tulisi opettaja.

— Päädyin kuitenkin opiskelemaan valtiotieteelliseen heti ylioppilaskevään jälkeen. Oli kieltämättä melkoinen kulttuurishokki muuttaa Helsinkiin aivan uuteen ympäristöön. Matkaa kotiseudulle oli 600 kilometriä, joten en voinut käydä siellä kovinkaan usein. Tuntui uskomattomalta, että olin yliopistossa! Metsätalon luentosalissa piti oikein nipistää itseäni, että olenko todellakin täällä, Kouvonen muistelee naurahtaen.

Jo perusopintojen yhteydessä Kouvonen havahtui sosioekonomisten erojen olemassaoloon. Se oli nähtävissä myös oman elämänpiirin kautta. Kainuu on maamme köyhimpiä alueita, ja siellä ihmiset jäävät usein varhain työkyvyttömyyseläkkeelle. Syinä ovat tavallisesti tuki- ja liikuntaelinsairaudet tai mielenterveysongelmat.

—Erityisesti matala- ja korkeakoulutettujen miesten välillä on yhä suuri ero elinajanodotteessa. Ongelmaan puuttumiseksi on järjestetty paljon erilaisia ohjelmia, mutta asiat muuttuvat hitaasti. Erojen taustalla on materiaalisia ja elintapoihin liittyviä tekijöitä. Vuorotyö ja fyysisesti raskas työ kuluttavat. Lisäksi psykososiaalinen kuormitus esimerkiksi hoivatyössä yhdistettynä heikkoon palkkaan ja vähäisiin mahdollisuuksiin hallita omaa työtään, ovat huono yhdistelmä, Kouvonen tietää.

Ura ja perhearki yhdistettävissä

Suomessa akateemisesti koulutetuilla naisilla on keskimäärin vähemmän lapsia kuin koulutetuilla miehillä tai heikommin koulutetuilla kanssasisarillaan. Tohtorinväitöksensä jälkeen Kouvonen halusi saada kansainvälistä kokemusta. Siinä vaiheessa hänellä ei vielä ollut perhettä tai muuta syytä, joka olisi vaatinut pohdintaa ja erityisiä järjestelyjä. Vuodesta 2003 alkaen hän työskenteli yliopistoissa Isossa-Britanniassa ja välillä yhden vuoden Puolassa. Hän myös perusti perheen. Paluu Suomeen koitti vuonna 2014 orastavan Brexitin vuoksi.

— Alkoi vaikuttaa siltä, että EU-maahanmuuttajina tulevaisuutemme ja statuksemme Britanniassa olisi epävarma. Hain ja sain yliopistonlehtorin vakanssin Helsingin yliopistosta. Se ratkaisi paluumuuton. Myös arkielämän seikat painoivat vaakakupissa. Suomessa äitiyden ja uran yhdistäminen on suhteellisen helppoa esimerkiksi päivähoitojärjestelmän ansiosta. Suomi on tässä mielessä todella hyvä maa, Kouvonen huomauttaa.

— Perheen ja työn voi asiantuntija-ammateissa hyvin yhdistää, mutta oman kokemukseni mukaan uran eteen kannattaa tehdä mahdollisimman paljon heti nuorena. Kun perusta on rakennettu, on helpompaa keskittyä myös perhe-elämään. Lapseni on nyt kouluikäinen, ja se tarkoittaa, että kongressimatkoja ja iltamenoja on ollut pakko karsia. Sekin on helpompaa, kun olin jo ehtinyt luoda uraa.

Sosiaalipolitiikka on alana ollut perinteisesti hyvin naisvaltainen. Helsingin yliopistossa professorin toimeen on tähän mennessä kuitenkin aina nimitetty miehiä. Anne Kouvonen on siten HY:n historian ensimmäinen naispuolinen sosiaalipolitiikan professori. Samalla hän on 43-vuotiaana myös professorikunnan nuorimpia.

— Helsingin yliopistossa on tässä asiassa ollut kummallinen lasikatto, jota en osaa selittää. Esimerkiksi Britanniassa yliopistoissa kiinnitetään rekrytointiprosesseissa enemmän huomiota tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Ainakin professuurien osalta tilanne yhteiskuntatieteissä oli parempi, toki tärkeimmät johtajan paikat menivät niissäkin useammin miehille.

Kouvosen paluu Helsingin yliopistoon osui aikaan, jolloin käynnissä oli valtava muutos. Iso pyörä -uudistuksessa kandi- ja maisterivaiheen opinnot irrotettiin entistä vahvemmin toisistaan, samalla toteutettiin irtisanomisia.

— Nykyään tiedekunnassamme työelämäpainotteisuus ja pedagoginen kunnianhimo ovat lisääntyneet, mistä on hyötyä opiskelijoille. Merkittävä ero Britanniaan verrattuna on hallinnollisen lähituen vähäisyys. Kokonaisuudessaan Helsingin yliopisto on minusta kuitenkin hieno paikka tutkia ja opettaa, Kouvonen painottaa.

---