Some on lisännyt tutkijoiden turvattomuutta

Lähes puolet yhteiskuntatieteellistä alaa edustavista kyselyyn vastanneista kokee tutkijoiden sananvapauden huonontuneen viimeisen kahden vuoden aikana. Muilla tieteenaloilla osuus ei ole näin suuri.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun yliopistojen turvallisuustutkimus tarjoaa uutta tietoa yliopistojen henkilöstön turvallisuuden tilasta, turvattomuuskokemuksista, ns. uusien uhkien yleisyydestä ja niihin varautumisesta sekä yliopistojen turvallisuuden kehittämistarpeista. Kyselyyn vastasi 935 opetus-, tutkimus- ja hallintohenkilöstöön kuuluvaa viidestä eri yliopistosta. Vastaajista 64 % oli naisia ja 36 % miehiä, 55 % oli iältään 35—54-vuotiaita ja 60 % työskenteli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa.

Yleinen turvallisuuden tunne hyvä

Yleinen turvallisuuden tunne yliopistoissa työskentelevillä on varsin hyvä. Yliopistoissa työskentelevistä 57 prosenttia pitää yliopistoa turvallisena työympäristönä ja turvallisuuden valvontaa työpaikallaan riittävänä. Samaten 92 prosenttia kokee työskentelyn arkipäivien aikana hyvin turvalliseksi tai turvalliseksi.

Yliopistoissa on havaittavissa uudenlaisia uhkia kuten vihapuhetta ja yllättävää tai arvaamatonta käyttäytymistä. Nämä lisäävät yliopistolaisten turvattomuuden tunnetta. Uutena uhkana pidetään muun muassa sosiaalisen median vaikutuksia tutkijoiden sananvapauteen. Sosiaalisen median vihapuhe tai muut sosiaalisessa mediassa esiintyvät uhkaukset rajoittavat mm. tutkijan viestimistä omasta tutkimuksestaan ja muuta sosiaalista elämää. Vastanneista 21 prosenttia katsoi sosiaalisen median vihapuheen tai muun uhkauksen rajoittaneen eri tavoin omaa toimintaa.

Sananvapauden tila yhteiskuntatieteellisillä aloilla heikoin

Yliopistojen henkilöstöstä 24 prosenttia katsoo tutkijoiden sananvapauden tilan heikentyneen ja 36 prosenttia katsoo sen pysyneen ennallaan viimeisen kahden vuoden aikana. Vastanneista 36 prosenttia ei osannut vastata kysymykseen. Vain 2 prosenttia vastanneista katsoo sananvapauden tilan kohentuneen. Yhteiskuntatieteellisillä aloilla ongelma koetaan muita aloja suurempana. Lähes puolet (46 %) yhteiskuntatieteellisen alan vastaajista kokee tutkijoiden sananvapauden tilan huonontuneen viimeisen 2 vuoden aikana. Seuraavaksi eniten (34 %) samoja kokemuksia oli kasvatustieteen, humanistisilla ja taidealoilla. Esimerkiksi lääketieteen alalla vastaava osuus oli 16 prosenttia. Tutkijoiden sananvapauden rajoitteet voivat heijastua opetukseen ja opetuksen sisältöihin.

”Some on tuonut uuden elementin turvattomuuden kokemukseen; ei voi olla koskaan varma joutuuko videoitavaksi tai muutoin tallennettavaksi ja sosiaaliseen mediaan levitettäväksi.” (yliopistonlehtori)

Yliopistolaisista 32 prosenttia kokee, että turvallisuustilanteessa on oman työuran aikana tapahtunut muutoksia. Suurin osa turvallisuustilanteen muutoksia kokeneista on naisia (69 %). Omakohtaisia kokemuksia työpaikan uhka- ja väkivaltatilanteista on 22 prosentilla. Uhkatilanteet liittyvät yleensä tietovuotoihin tai tietoturvarikkomuksiin (16 %), yllättävään tai arvaamattomaan käyttäytymiseen (14 %) tai ilkivaltaan ja omaisuuteen kajoamiseen (13 %). Henkilöstöstä 20 prosenttia on saanut henkilöstökoulutusta mahdollisten uhkatilanteiden varalta.

Hallintojohtajien ja turvallisuuspäälliköiden näkemyksiä

Yliopistojen hallintojohtajien ja turvallisuuspäälliköiden mukaan yliopistoissa keskustellaan turvallisuuskysymyksistä aiempaa enemmän. Myös sosiaalisen median vihapuhe otetaan vakavasti, jos siitä on tehty ilmoitus yliopistolle.

Hallintojohtajat katsoivat yliopistojen uhkien selvästi muuttuneen suhteessa aikaan 10 vuotta taaksepäin. Tämän vuoksi yliopistot ovat aktivoituneet havaitsemaan ja tunnistamaan erilaisia sisäisiä ja ulkoisia turvallisuusuhkia ja -riskejä. Näihin varaudutaan kehittämällä turvallisuusorganisaatiota, -ohjeistusta ja turvallisuusorganisaation kykyä toimia. Aktiivinen viranomaisyhteistyö, ajantasaiset turvallisuuspalvelut ja sisäinen koulutustarjonta tukevat koko yliopistoyhteisön turvallisuuden kehittämistä.

Tutkimusaineiston perusteella turvallisuuden kehittämistarpeina ovat henkilöstön kouluttaminen ja kouluttautumisaktiivisuuden lisääminen, turvallisuuden sisäinen koordinointi turvallisuuden siiloutumisen minimoimiseksi, yliopistojen välisen yhteistyön lisääminen turvallisuuden kehittämisessä sekä turvallisuusviestinnän kehittäminen.

Tutkimuksen rahoitti Työsuojelurahasto.

---