Yliopistojen ylimmässä johdossa hallitsevat miehet

Esimerkiksi rehtoriksi ponnistetaan usein tutkimuksesta vastaavan vararehtorin paikalta. Heistä vain 27 prosenttia on naisia.

Naiset ovat edelleen aliedustettuja yliopistojen ja tiedekuntien johdossa. Rehtoreista miehiä on 69 prosenttia, vararehtoreista 66, dekaaneista 60 ja hallitusten jäsenistä 61 prosenttia. Tiedot selviävät tutkijatohtori Heidi Härkösen Akava Works -ajatuspajalle tekemästä selvityksestä.

Selvitys perustuu kesän 2020 tilanteeseen, eikä siinä ole vertailua aiempiin vuosiin. Pitkällä aikajänteellä naisten osuus yliopistojen johtajanpaikoista on kasvanut, mutta Härkösen keräämien tietojen perusteella voi arvioida, että naiset tulevat säilymään aliedustettuina etenkin rehtorikunnassa ainakin lähitulevaisuudessa.

Ehkä tärkein syy on professorikunnan sukupuolijakauma: vuonna 2019 (full) professoreista 32,8 prosenttia oli naisia. Osuus on kasvanut noin prosenttiyksikön vuodessa, kertoo Professoriliiton toiminnanjohtaja Tarja Niemelä. Kun rehtoriksi valitaan käytännössä aina professori, tarjolla on enemmän miehiä kuin naisia.

Niemelän mukaan rehtoriksi siirrytään useimmiten dekaanin, laitosjohtajan, tutkimuksesta vastaavan vararehtorin tai toisen yliopiston rehtorin tehtävistä. Laitosjohtajien sukupuolijakaumaa ei ole selvitetty valtakunnallisesti, mutta kaikissa muissa tehtävissä miehiä on selvä enemmistö.

— Esimerkiksi tutkimuksesta vastaavista vararehtoreista naisia on vain 27 prosenttia. Tämä viittaa siihen, että yliopistojen rehtorit ovat jatkossakin useammin miehiä, Niemelä sanoo.

Professoriliiton teettämä, vielä julkistamaton selvitys kertoo, että akateemisilla johtajilla on keskimäärin pitkä kokemus sekä yliopistotyöstä että akateemisen yksikön johtotehtävistä. Suurin osa on työskennellyt yliopistossa yli 12 vuotta.

Miehet ovat enemmistönä myös professorien tehtävien hakijoissa, Professoriliiton tuore rekrytointiselvitys kertoo. Perinteisiin professorin tehtäviin hakijoista naisia oli 57 ja valituista 35 prosenttia, mutta perinteiset professorirekrytoinnit ovat jääneet vähemmistöksi. Selvityksen mukaan vuonna 2019 Suomen yliopistoissa avattiin vain 45 perinteistä professorihakua. Näiden lisäksi perinteisellä tavalla kutsuttiin yhteensä 89 henkilöä professuureihin. Luvut ovat suuntaa antavia.

Vuonna 2019 tenure track -rekrytointeja avattiin 189, ja niihin oli yhteensä yli 5 700 hakijaa, kun perinteisissä rekrytoinneissa hakijoita oli vain 109. Perinteisiä rekrytointeja järjestivät viime vuonna ilmeisesti ainoastaan Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Lapin yliopisto ja Turun yliopisto.

— Selvitys osoittaa, että professoreiden rekrytoinnissa on siirrytty tenure track -aikaan. Tässä on tapahtunut valtava muutos. Kun yliopistolaki otettiin käyttöön vuonna 2010, meillä ei ole ollut oikeastaan yhtään yliopistoa, joka olisi rekrytoinut professoreita vakinaistamispolun kautta, Tarja Niemelä kertoo.

Tenure track -rekrytoinneissa naiset kuitenkin menestyivät paremmin kuin heidän osuutensa hakijamääristä antaisi olettaa. Tenure track -tehtävien hakijoista 28 prosenttia oli naisia, mutta valituista 38 prosenttia. Muunsukupuolisia tenure track -tehtäviin hakijoista oli 1,4 prosenttia. Yksikään ei tullut valituksi.

Kutsumenettelyllä palkatuista professoreista naisia oli vain 29 prosenttia.

Sivistystyönantajien tilastojen mukaan naisten osuus yliopistojen koko opetus- ja tutkimushenkilöstöstä oli 45,2 prosenttia syksyllä 2019.

Tasa-arvolain mukaan tehtävään pitää lähtökohtaisesti valita ansioitunein. Jos päätös tehdään soveltuvuuskriteereitä käyttäen, valinta pitää pystyä perustelemaan valitsematta jääneille.

Asia on ollut tuoreeltaan julkisuudessa, kun kolme naishakijaa pyysi tasa-arvovaltuutetulta lausuntoa Lapin yliopiston tutkimuksesta vastaavan vararehtorin rekrytoinnista. Hakijat kokivat tulleensa syrjityiksi.

Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran lausunnon mukaan valitsematta jääneillä naisilla oli syytä epäillä tulleensa syrjityiksi, sillä heidän tieteelliset ansionsa olivat paremmat kuin valituksi tulleella miehellä. Yliopistolla oli oikeus painottaa rekrytoinnissa ansioiden sijaan soveltuvuutta, mutta siitä olisi ollut hyvä kertoa jo hakuilmoituksessa. Yliopisto ei myöskään tehnyt kirjallista ansiovertailua, joka olisi tehnyt valinnasta läpinäkyvämmän.

— Oma kokemukseni on, että yliopistojen johtotehtäviä täytettäessä miespuolisten henkilöiden valintaa on useammin perusteltu soveltuvuudelta kuin naisten. Lasikattoja ei tulisi olla yliopistolla eikä missään muuallakaan, Tarja Niemelä sanoo.

---