Finland University Oy:n omistajat ovat päättäneet ajaa yhtiön toiminnan alas. Yhtiön perustajina olivat Tampereen, Itä-Suomen ja Turun yliopistot. Vuonna 2017 Åbo Akademi liittyi yhtiöön neljänneksi osakkaaksi.
Yhtiön alasajosta päätettiin kevään 2020 yhtiökokouksessa. Se oli seurausta siitä, että kaksi omistajayliopistoa päätti vetäytyä yhteistyöstä. Ensimmäinen lähtijä oli Åbo Akademi.
— Åbo Akademi päätti vetäytyä tästä yhteistyöstä lukuvuoden 2019–2020 aikana. Olimme lähteneet yhteistyöhön edellisen johdon viemänä, toki melko myöhään täysjäsenenä, kertoo vararehtori Mikael Lindfelt.
Åbo Akademin rehtori vaihtui elokuussa 2019.
— Uuden johdon myötä aloitimme tarkemman analyysin, mitä tämä yhteistyö on meille tuonut ja mitä se on meiltä saanut. Kun huomasimme, että yhtiön toiminta ei tue meidän uusia strategisia tavoitteitamme eikä organisaatiossamme ollut selkeää yhteistyöstä hyötyvää osapuolta, ehdotimme Åbo Akademin hallitukselle, että on parempi erota tästä yhteistyöstä, Lindfelt kertaa.
Åbo Akademin päätös painoi vaakakupissa, kun Tampereen yliopisto teki omia arvioitaan, kertoo rehtori Mari Walls. Tampereen uuden yliopiston synty vuonna 2019 tarkoitti hänen mukaansa suurta muutosta toimintaympäristöön, jossa tamperelaiset ovat tehneet koulutusvientiä.
— Asiaan vaikuttaa myös se, että Finland University on vaatinut raskasta pääomitusta koko toimintansa ajan, Walls sanoo.
Vanha Tampereen yliopisto oli muiden osakkaiden tavoin pääomittanut yhtiötä hieman yli miljoonalla eurolla vuosina 2013–2017. Yhtiötä ei Wallsin mukaan saatu kehittämistoimenpiteistä huolimatta seisomaan omilla jaloillaan. Yhtiö olisi tarvinnut omistajiltaan lisäpääomaa tappioidensa kattamiseen myös tänä vuonna.
Åbo Akademin vetäytymisen myötä maksajia olisi ollut neljän sijaan kolme, mikä olisi lisännyt jäljelle jäävien maksuosuutta. Lopulta yhtiön toiminta päätettiin ajaa alas. Hallitun alasajon kustannuksiksi yhtiö arvioi 190 000 euroa. Näihin kustannuksiin osallistuvat omalla osuudellaan myös yhtiöstä vetäytyneet osakkaat lisäpääomituksella.
Vuonna 2013 aloittanut yhtiö etsi markkinoita etenkin Aasiasta. Esimerkiksi vuonna 2015 yhtiö myi Indonesiaan kaksivuotisen opettajankoulutusmaisteriohjelman, jonka opetuksesta vastasi Tampereen yliopiston kasvatustieteen yksikkö. Vuonna 2017 julkistettiin Finland Universityn ja Saudi-Arabian opetusministeriön sopimus sadan opettajan täydennyskoulutuksesta Suomessa. Puolet joukosta koulutettiin Helsingin yliopistossa ja toinen puoli jakaantui Turun, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen välille.
Vuodesta 2016 alkaen yhtiö vei maailmalle myös Turun yliopistossa kehitettyä koulukiusaamisen torjuntaohjelmaa KiVa Koulua. Samana vuonna yhtiö alkoi myös markkinoida maisteriohjelmia EU- ja ETA-maiden ulkopuolelle.
KiVa Koulu on ollut Turun yliopistolle tärkeä, joskaan ei ainut koulutusvientituote, rehtori Jukka Kola kertoo. Ohjelman etu on ollut skaalautuvuus, eli sitä on voinut viedä eri maihin ilman että tarvitsee joka asiakkaan kohdalla aloittaa kokonaan alusta.
— Se olisi ollut ihan hienoa, jos muillakin yliopistoilla olisi ollut vastaavia tuotteita, joita voidaan aidosti viedä ja skaalata, Kola sanoo.
Mari Wallskin kehuu KiVa Koulu -hanketta, joka on ”Turun yliopiston näkökulmasta tietenkin ollut todella hyvää ja vahvaa toimintaa”. Itä-Suomen yliopisto puolestaan on Wallsin mukaan keskittynyt markkinoimaan yhtiön kautta tutkinto-ohjelmiaan. Tampereen yliopisto sen sijaan markkinoi kansainvälistä tutkintokoulutustaan itse, hän kertoo.
— Meillä on ollut siinä aika hyvä saanto ilman tätä Finland Universityn toimintaa. Koko ajan olemme kuitenkin pääomittaneet yhtiötä. Se on ehkä palvellut vähän epäsynkroniassa eri omistajia, Walls toteaa.
Hän sanoo suoraan, että Finland University Oy ei palvellut Tampereen yliopiston päämääriä parhaalla mahdollisella tavalla. Ongelmana on Wallsin mukaan ollut se, että yksittäiset isot hankkeet ovat määrittäneet yhtiön toimintaa ja niiden loppuessa ei välttämättä ole ollut välittömästi uutta, korvaava hanketta. Tampereen yliopiston hallinnossa on puhuttu paljon yhtiön hallinnointikustannuksista ja siitä, mitä niillä on saatu aikaan.
— Vanhassakaan Tampereen yliopistossa meidän avainasiantuntijoiden motivointi toimia tämän organisaation kautta ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla, hän sanoo.
Viimeisten viiden tilikauden aikana yhtiön liikevaihto eli palveluiden myynti on vaihdellut 2 miljoonan ja 5,6 miljoonan euron välillä. Yhtiö on kuitenkin ollut tappiollinen joka vuonna. Tappioiden määrä samalla aikavälillä on vaihdellut noin 330 000 eurosta yli 720 000 euroon. Yhtiössä on ollut 6–7 työntekijää, mistä on aiheutunut melko tuntuvat 550 000– 760 000 euron vuosittaiset henkilöstökulut.
Suurin kuluerä on kuitenkin ollut palveluostot omistajayliopistoilta. Finland University on siis toiminut myyntiyhtiönä. Se on kaupannut koulutuksia, jotka se on ostanut omistajiltaan. Näin ollen osa yhtiön tappiosta on omistajayliopistojen tuloa, jolloin ulkopuolisen on vaikeaa tai mahdotonta arvioida taloudellista tulosta.
Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen painottaa, että toiminnan tuloksellisuutta on myös turhaa mitata euroissa.
— Itse edustan sitä näkökulmaa, että osinkojen ja taloudellisen voiton takia meidän ei kannata tällaista työtä tehdäkään, hän sanoo.
Mönkkösen mukaan koulutusvienti synnyttää onnistuessaan suomalaisiin yliopistoihin merkittävästi uutta kansainvälistä toimintaa.
— Eli se laajentaa toimintaverkkoa kansainväliseen koulutukseen, mikä on monessakin mielessä hyvin tarpeellista Suomelle.
Mönkkönen sanoo, että omistaja ei ole asettanut yhtiölle täsmällisiä mitattavia tavoitteita. Sen tähden on vaikea arvioida, saavutettiinko tavoitteita vai ei.
— Kyllähän paljon syntyi näiden toimintavuosien aikana. Ensinnäkin opittiin tuntemaan hirveän paljon sitä koulutusviennin haastekenttää ja siinä syntyi toimintamuotoja yliopistojen väliselle yhteistyölle. Siinä syntyi myös paljon asiakkuuspintoja ulkomaille, hän arvioi.
Mönkkönen kuitenkin korostaa, että Finland Universityä ei ole kokonaan haudattu. Myös Turun yliopiston rehtori Jukka Kola sanoo, että yhtiö on päätetty pitää toistaiseksi pöytälaatikkoyhtiönä jo sen nimenkin säilyttämiseksi. Jatkopäätöksistä tai edes niiden aikataulusta rehtorit eivät kuitenkaan sano vielä mitään.
Laadukas suomalainen koulutus on Jukka Mönkkösen mukaan edelleen vientituote, joka tarjoaa yliopistoille paljon mahdollisuuksia. Vientieuroja tärkeämpänä asiana hän kuitenkin pitää yliopistojen kansainvälistymistä.
— Meidän pitää joka tapauksessa saada suomalaisiin yliopistoihin merkittävästi lisää kansainvälisiä ihmisiä opiskelijoiksi ihan demografiakehityksen takia, hän sanoo.
Mönkkönen kertoo panneensa ilahtuneena merkille, että työperäisen maahanmuuton sijaan Suomessa on hiljalleen alettu puhua työ- ja koulutusperäisestä maahanmuutosta.
— Koulutuksen kautta työllistyminen Suomeen pitää saada kuntoon, ja sitä kautta hoitaa osaamisvaje, joka tämän meidän oman väestökehityksen pohjalta on uhattuna ensi vuosikymmenellä, jos emme saa tänne väkeä, hän sanoo.
Aivan samaa sanoo Tampereen Mari Walls. Hän muistuttaa, että suomalaisiin korkeakouluihin tuleva ikäluokka pienenee noin neljänneksellä vuoden 2030 jälkeen. Syntyvyys on laskenut niin paljon.
— On vääjäämätöntä, että se heijastuu myös siihen, miten me koulutamme ja keitä me koulutamme, Walls sanoo.
Tähän kysymykseen ei julkisessa keskustelussa olla Wallsin mukaan täysin herätty. Mönkkösen tavoin myös Walls sanoo, että suomalaisen yhteiskunnan on löydettävä keinoja, joilla tuetaan kansainvälisiä opiskelijoita ja heidän kiinnittymistään Suomeen. Yhdeksi pullonkaulaksi hän nimeää Maahanmuuttoviraston myöntämät oleskeluluvat, joiden saaminen on liian hidasta.
— Kymmenen vuotta kuluu aika pian, kun puhutaan koulutuksesta. Nämä meidän koulutusohjelmamme ovat hidasliikkeisiä uudistumaan. Myös korkeakoulujen pitää uudistua tästä näkökulmasta, Walls sanoo.
Finland University Oy jää siis telakalle, mutta yhteistyölle on rehtorien mukaan yhä tarvetta.
— Sehän ei ole muuttunut mihinkään, mikä oli Finland Universityn alkuperäinen ajatus: että maailma on suuri ja suomalaiset yliopistot ovat pieniä toimijoita. Että eikö kannattaisi yhdistää voimia? Jukka Mönkkönen sanoo.
Jukka Kola
rehtori, Turun yliopisto
— Finland University on tuonut
osaamista nimenomaan
myynti- ja markkinointityöhön.
Se ei ole lähtökohtaisesti
yliopistoihmisten – tutkijoiden
ja opettajien – hommaa eikä
kuulu ollakaan.
Mikael Lindfelt
vararehtori, Åbo Akademi
— Meidän tärkein oppimme
tästä yhteisestä matkasta oli
se, että omassa organisaatiossa
pitää olla selkeä tahtotila ja
valmius lähteä tekemään yhteistyötä
muiden kanssa ennen
kuin asioista ja rahoituksesta
sovitaan. Unelmia on helppo
tehdä, varsinkin sellaisilla
aloilla, joilla kaikki maailman mahdollisuudet voidaan
kuvitella.
Mari Walls
rehtori, Tampereen yo
osakasyliopistot ovat käyneet
Finland Universityn puitteissa
tärkeää strategista keskustelua
kansainvälistymisestä, koulutusviennistä
ja koulutusmarkkinoinnista.
Tämä on auttanut
yhteistyön tiivistämisessä. Uskon, että maailman muuttuessa
olemme yliopistoina entistä vahvempia viemään
myös yhdessä eteenpäin koulutuksen kansainvälistämistä
ja suomalaisen koulutuksen vetovoimaisuutta.
Teksti Jarno Liski
Kuva Mikko Saarainen
Painetussa lehdessä sivu 8