Keskustelua

Avoimen tieteen pitää hyödyttää kaikkia

Euroopan unionin ja Suomen päättäjät ovat sitoutuneet vahvasti vaateeseen, jonka mukaan julkisesti rahoitetun tieteen, tutkimuksen ja opetuksen täytyy olla avointa. Avoimen tieteen on ajateltu hyödyntävän erityisesti tutkimuksen ja sen tulosten nopeaa leviämistä akateemisen yhteisön ulkopuolelle.

Myös tutkijayhteisö on ymmärtänyt avoimen julkaisemisen edut tieteelliselle meritoitumiselle. Tutkimuksen laajempi avaaminen näyttää parantavan tutkimuksen laatua ja nopeuttavan tutkimustulosten leviämistä mahdollisimman laajalle joukolle kollegoita arvioitavaksi ja jatkokehitettäväksi. Hyvä esimerkki tästä on tiedeyhteisön toiminta koronakeväänä, jolloin datan ja tutkimusjulkaisujen avaaminen nopeutti ja kehitti virukseen liittyvää tutkimusta ja osaamista maailmassa.

Tämän hetken vahvin avoimeen tieteeseen liittyvä vaatimus koskee tutkimusjulkaisujen avaamista. Tavoitteeksi on asetettu, että kaikkien tutkimusjulkaisujen tulisi olla avoimesti saatavissa vuoden 2021 alusta alkaen. Suomessa esimerkiksi Suomen Akatemia on sitoutunut tähän suurten eurooppalaisten tutkimusrahoittajien asettamaan Plan S -tavoitteeseen.

Tutkimusdatan ja tutkimusmenetelmien avaaminen on haastavampi tehtävä, mutta edistystä on tapahtumassa siinäkin. Parhaillaan ollaan asettamassa suomalaisia tavoitteita datan avaamiselle. Vuoteen 2024 mennessä suomalaisilla tutkijoilla ja heidän kehysorganisaatioillaan on tarkoitus olla sekä osaaminen, tahtotila että tarvittavat välineet avata kaikki mahdollinen tutkimusdata, kun se on mahdollista.

Kaikkein haastavinta on avata opetusmateriaalit ja opetus. Se on edennyt ehkä hitaimmin. Nopea siirtyminen etäopetukseen keväällä on tosin lisännyt sekä keskustelua että opetuksen avaamista. Keskusteluun nousevat tässä yhteydessä myös IPR- eli immateriaalioikeuskysymykset aineistojen omistajuudesta ja oikeuksista niiden muokkaamiseen.

Yliopiston ja yksittäisen tutkijan ja opettajan kannalta asiaan liittyy myös palkitsemiseen, meritoitumiseen ja erityyppisiin juridisiin velvoitteisiin ja oikeuksiin liittyviä seikkoja. Näyttää siltä, että osa näistä alkaa toimia avoimen tieteen ihanteita vastaan, jollei kysymyksiä pystytä ratkaisemaan kaikkien oikeuksia ja velvoitteita kunnioittavalla tavalla ja jopa lainsäädäntöä muuttamalla.

Palkitsemiskysymykset on nähty kriittisinä avoimen tieteen edistämisessä. EU:ssa on puhuttu paljon tähän liittyvistä kehittämistarpeista, mutta arkipäivään sopiva konkretia on monin paikoin jäänyt vähemmälle ja yleisten linjausten varjoon.

Yleisten linjausten tekemistä vaikeuttaa se, että palkkauksesta ja konkreettisesta palkitsemisesta sovitaan eri maissa eri tavoilla. Joissakin maissa asia ratkaistaan keskitetysti työehtosopimuksilla, toisissa paikallisesti kunkin korkeakoulun omien linjausten mukaisesti.

Psykologisesti tarkastellen kyse näyttää olevan siitä, että aineistojen avaamista hidastaa erityisesti ajatus vaivalla kerätyn tutkimusdatan luovuttamisesta muiden toimijoiden käyttöön kenties ennen kuin tutkija itse on niitä täysimittaisesti hyödyntänyt. Tutkimuksen etenemisen kannalta näyttäisi joka tapauksessa olevan tarpeen rauhoittaa tietty etuottoaika tutkijoiden omaan käyttöön. Yliopistoilla ei liene niin vahvoja kannustimia, että tämä kynnys voitaisiin muuten ylittää.

Toinen keskeinen ongelma on GDPR-ohjeiston hankaluus ja tulkintavaikeudet. Myös aineistojen saattaminen yhteismitallisiksi ja hyödynnettäviksi on merkittävä kysymys. Tämä on hallinnollinen asia, jossa tulisi edetä ja joka vaatii myös resursseja toteutuakseen.

Mikäli asetelma voidaan kääntää kaikkia hyödyntäväksi win-win-tilanteeksi, voisi erityyppisten aineistojen avaaminen edetä ainakin merkittäviltä osin. Tärkeintä on saada rakennettua kaikkia osapuolia tyydyttävät puitteet ja synnyttää keskinäisen luottamuksen ilmapiiri, jossa kenenkään ei tarvitse kokea tulevansa hyväksikäytetyksi.

Jouni Kekäle
henkilöstöjohtaja, dosentti

Jarmo Saarti
kirjaston johtaja, dosentti
Itä-Suomen yliopisto