Hallitusvaltuutettu István Stumpf (s. 1957) on pitkän linjan oikeusoppinut, joka aloitti yliopistouransa 1980-luvun alussa. Hän on toiminut myös apulaispääministerinä vuosina 1998-2002 ja Unkarin korkeimman oikeuden tuomarina 2010-2019. Stumpfia ei lasketa pääministeri Viktor Orbánin lähipiiriin, mutta hänen katsotaan olevan sen liepeillä. (Kuva Emma Grönqvist)

Unkari ottaa mallia Suomen säätiöyliopistoista

Unkarin yliopistojen uudistuksia johtava hallitusvaltuutettu István Stumpf tuli Suomeen hakemaan oppia vuoden 2010 yliopistouudistuksesta. Matkan todellinen syy saattoi kuitenkin olla muualla, tutkija Katalin Miklóssy uskoo.

Suomen yliopistolaitos sai syyskuussa arvovaltaisen vieraan. Unkarin entinen apulaispääministeri, perustuslakituomioistuimen pitkäaikainen tuomari sekä Széchenyi István -yliopiston perustuslakioikeuden ja valtio-opin professori István Stumpf vieraili maassamme kaksi päivää.

Matkan tarkoitukseksi oli ilmoitettu tutustuminen Suomen vuonna 2010 toteutettuun yliopistouudistukseen. Vierailu kuulosti mielekkäältä. Unkarissa on parhaillaan käynnissä iso yliopistouudistus, ja Stumpf on sitä johtava hallitusvaltuutettu.

Niinpä hän tapasi täällä edustajia opetus- ja kulttuuriministeriöstä, VTT:stä, Suomen Akatemiasta sekä Aalto-yliopistosta ja Tampereen yliopistosta.

Säätiöyliopistojen valikoituminen tapaamisten kohteeksi ei ollut sattumaa. Myös Unkarin uudistuksen päämääränä on muuttaa osa nykyisistä valtiollisista yliopistoista säätiömalliin.

— Unkarin yliopistolaitos on nykyisellään liian jämähtänyt, Stumpf sanoi Acatiimille haastattelussa.

— Tämä on nähdäkseni yksi Unkarin yhteiskunnan suurimmista ongelmista. Säätiömallin olisi tarkoitus tuoda yliopistoille enemmän taloudellista, institutionaalista ja akateemista vapautta, Stumpf kertoo.

Mitä uudistus siis tarkoittaisi käytännössä? Stumpf kertoo, että irrottaminen valtiosta antaisi yliopistoille omistusoikeuden omaan infrastruktuuriinsa ja mahdollisuuden päättää nykyistä vapaammin palkoista.

— Unkarin yliopistojen palkat eivät ole kilpailukykyisiä, etenkään nuorille tutkijoille. Tämän tulee muuttua.

Myös yhteyksiä liikemaailmaan halutaan parantaa, ja yritysten toivotaan rahoittavan yliopistojen säätiöitä samaan tapaan kuin Suomessa.

Suomesta poiketen rahoittaville yrityksille ei automaattisesti olisi luvassa paikkoja yliopistojen hallituksista. Stumpfin näkemyksen mukaan tämä voisi luoda intressiristiriitoja.

Elokuun alusta säätiöyliopistojen korkeimpina päättävinä eliminä ovat olleet parlamentin nimittämät viisihenkiset hallitukset. Myöhemmin hallitukset täydentävät itse itseään.

Yliopistoille tulisi myös säätiöiden hallitusten nimittämät kanslerit. Yliopistojen akateemista työtä ja opetusta johtaisivat kuitenkin edelleen rehtorit, jotka nimittää tasavallan presidentti kuten tähänkin asti.

Suomen säätiömalli kiinnosti Stumpfia. Yksi hänen tapaamistaan ihmisistä oli Aalto-yliopiston avustava vararehtori Hannu Seristö.

— Kerroin hänelle Aalto-yliopiston synnystä. Hän ei kysynyt paljoa, mutta huomasi, että hän kyllä tunsi yliopistomaailman, Seristö sanoo.

Stumpfin opintomatka asettuu kuitenkin hieman erikoiseen valoon, kun katsoo Unkarin uudistuksen aikataulua. Säätiömalliin siirtyminen on jo toteutettu kymmenessä yliopistossa, ja tekeillä siirtymä on yhdessätoista muussa yliopistossa. Näin ollen muutos tulisi koskemaan suurinta osaa valtion korkeakouluista.

Hallitusvaltuutettu saapuikin Suomeen ketunhäntä kainalossa, arvioi Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija Katalin Miklóssy. Poliittisen historian tutkijana hän seuraa tarkasti Unkarin tilannetta.

— Yliopistouudistuksen todellinen tarkoitus on päästä kontrolloimaan yliopistojen hallintoa, hän arvioi.

Yliopistojen kautta uusille säätiöille siirretään myös valtion omaisuutta kuten rakennuksia, maata ja jopa viinitiloja. Näin omaisuus muuttuu julkisista varoista yksityiseksi ja siirtyy siten veromaksajien ja julkisen kontrollin ulottumattomiin.

Koska säätiöiden johdon valitsee parlamentti, jossa pääministeri Viktor Orbánin Fidesz-puolueella on enemmistö, valtapuolue pystyy läänittämään omien edustajien kautta valtion omaisuutta.Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Fidesz häviäisi vaalit, yksityisomaisuuteen uudet vallanpitäjät eivät voi kajota. Yliopistojen tai tutkimuksen vapauden kanssa uudistuksella on sen sijaan vähän tekemistä, Miklóssy uskoo.

— Todellisuudessa valta viedään pois yliopistoilta. Tähän saakka yliopistojen rehtorit valittiin käytännössä yliopistojen omissa neuvostoissa ja presidentti vain vahvisti valinnan. Säätiössä neuvoston roolin hoitaa säätiön hallitus, joka täydentää itse itseään. Yliopiston henkilökunnalta ei tarvitse kysyä mitään.

Ja vaikka rehtorin tulee edelleen olla professori, kokonaan uutena asemana luoduilla kanslereilla ei ole tällaisia vaatimuksia.

Mutta jos uudistuksen tavoitteet ja pelimerkit ovat näin selviä, miksi tulla Suomeen opintomatkalle? Katalin Miklóssyn mukaan kyse on legitimiteetin hakemisesta ja eräänlaisesta pottuilusta EU:lle.

— Unkarin yliopistolaitos on saanut paljon rahoitusta EU:lta. Viime aikoina EU:n ja Unkarin välit ovat kuitenkin kiristyneet, kun maan on katsottu muuttuvan Fideszin ja pääministeri Orbánin johdolla yhä itsevaltaisemmaksi.

Myös tieteen vapauden on nähty olevan uhattuna. Yliopistoista on lopetettu esimerkiksi sukupuolentutkimuksen opetusta. Vuonna 2018 Unkari pakotti Budapestissä toimineen, suursijoittaja George Sorosin rahoittaman yhdysvaltalaistaustaisen Keski-Euroopan yliopiston (CEU) muuttamaan Wieniin.

— Nyt kun EU valittaa, että maa rajoittaa akateemista vapautta säätiöimällä yliopistojaan, he voivat sanoa, mutta mites sitten Suomi? Sielläkin on säätiöyliopistoja, miksi ne kelpaavat, mutta meidän säätiöyliopistomme eivät?

Erikoisen nolo kysymys on tietysti Suomelle, joka on ollut mukana kritisoimassa Unkarin politiikkaa.

Hieman samanlaista argumentaatiota on käytetty myös CEU:n kohdalla. Virallinen peruste yliopiston lakkauttamiselle oli se, ettei amerikkalaisia tutkintoja myöntäneellä yliopistolla ollut toimintaa kotimaassaan. Myöhemmin EU-tuomioistuin tuomitsi Unkarin soveltaman lain sopimusten vastaiseksi.

Nyt lakia ollaan muuttamassa, mallina Baijerin osavaltion ulkomaalaisia yliopistoja rajoittava laki. Koska jos Baijerin laki kelpaa EU:lle, miksi Unkarin laki ei kelpaisi?

Vaikutelma, ettei Stumpf ollut liikkeillä ihan vilpittömin mielin, tuli mieleen myös Suomen Akatemian johtajalle Jussi Vauhkoselle, joka tapasi Stumpfin yhdessä Akatemian pääjohtajan Heikki Mannilan kanssa.

— Toinen näkökulma on se, että jos haluaa Suomessa onnellisen elämän, kouluttautuminen näyttää edelleen korreloivan kaikenlaisen hyvinvoinnin kanssa.

— Tuntui, että hän halusi meidän sanovan, että Suomen säätiöyliopistot ovat samanlaisia kuin Unkariin kaavaillut.

Sen sijaan Stumpf sai kuunnella tunnin ajan puhetta suomalaisesta akateemisesta vapaudesta.

— Luulen, että he luulivat Suomen Akatemiaa tiedeakatemiaksi ja pettyivät, kun paikalle tulikin byrokraatteja. Mutta harvoin sitä tavallinen virkamies pääsee lähettilään residenssiin vierailulle.

Akateemisesta vapaudesta puhumisen voisi kuitenkin kuvitella kiinnostavan hallitusvaltuutettua. Unkari on Euroopan maista selvästi heikoimmin sijoitettu maa akateemista vapautta mittaavalla Global Publicity Instituten Academic Freedom -indeksillä.

Kysyttäessä asiasta Stumpf ei ota sijoitusta kovin raskaasti.

— Kaikenlaisia indeksejä on niin paljon. Mittaus kertoo tilanteesta ennen uudistusta. Saamme nähdä, miten sijoitus muuttuu sen jälkeen.

Tuskin ainakaan parempaan suuntaan, arvioi Miklóssy.

— Hallinto pyrkii päättämään yhä tarkemmin, mitä yliopistolla saa tutkia ja jopa sen, kuka saa tutkia. Säätiömalli poistaa tutkijoilta virkamiehille kuuluvan irtisanomissuojan. Tulevaisuudessa epämieluisten tutkijoiden erottaminen sujuu entistä helpommin.

Oma kysymyksensä on tietenkin rahoitus. Stumpf kertoo haastattelussa, kuinka uudistuksen myötä on tarkoitus parantaa myös yliopistojen taloudellista asemaa. Paitsi että säätiöinä yliopistot saavat omistukseensa tähänastiset infrastruktuurinsa, parlamentti on kaksinkertaistamassa yliopistojen rahoituksen vuodesta 2022, Stumpf lupaa.

— Lisäksi toivomme, että liike-elämä investoisi säätiöihin.

Miklóssysta lupaukset kuulostavat epäuskottavilta.

— Jos asiat etenevät nykyiseen malliin, Euroopan unionin rahoitus tulee vain vähenemään. Voi olla, että heillä on kirstunpohjalla vielä hieman rahaa jaettavaksi ennen ensi vuoden vaaleja, mutta en ymmärrä, mistä sitä riittäisi vielä jatkossa.

Miklóssy kehottaa suhtautumaan lupauksiin enintään samalla luottamuksella kuin Suomen jo useampaan kertaan jäädytettyyn ja puolitettuun yliopistoindeksiin.

Liike-elämän rahoitus tulee hänen mukaansa oligarkeilta ja yhtiöiltä, joiden tarvitsee pysyä väleissä hallinnon kanssa.

— Niin korruptio toimii. Yritykset saavat etuoikeuksia ja maksavat niistä antamalla hallinnolle rahaa tarvittaessa.

Hallitusvaltuutetun oletus liikemaailman investointihalukkuudesta saattoi myös olla hivenen optimistinen. Acatiimin kysyessä Stumpf myönsi, ettei ollut hahmottanut julkisen rahoituksen koko roolia Suomessa.

— Suomessa on kolmen tyyppisiä korkeakouluja, ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja säätiöyliopistoja. Kaikki ne kuitenkin saavat rahoituksensa valtiolta. Tämä yllätti.

Katalin Miklóssy on vanhempi tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri- instituutissa. Unkaria äidinkielenään puhuva Miklóssy on tutkinut EU:n itäisten jäsenmaiden, erityisesti Romanian, Unkarin ja Puolan politiikkaa.

---