Kysymys-vastaus

Yksityisiä keskusarkistoja uhanneet säästöt peruttiin, kuten muutkin Veikkaus-varojen edunsaajien leikkaukset. Kansakunnan muistin rahoitus ei saisi olla näin tempoilevaa, sanoo Porvarillisen Työn Arkiston johtaja Riku Keski-Rauska.

Yksityisten keskusarkistojen vuoden 2022 valtionavustusten arvioitiin laskevan vähintään 10 tai jopa 28 prosenttia. Onko olo leikkausten perumisen jälkeen helpottunut, vai siirtyikö pelko vain vuodella eteenpäin?

— Kyllä olo on helpottunut, mutta samalla hämmentynyt. Ymmärretäänkö Suomessa, mitä tarkoittaa, jos yksityisten asiakirja-aineistojen säilyttäminen vaarantuu? Suuri osa aikakauden kuvasta jäisi taltioimatta. Yksityisten arkistojen tehtävä on luoda kattava otanta aikakaudestamme: muun muassa urheilua, elinkeinoelämää ja politiikkaa eri näkökulmista.

— Arkistojen pitää säilyä yli sukupolvien. On ristiriitaista, että rahoituskuvio pitää meidät vuodesta toiseen epävarmuudessa. Jo hurjat leikkauspuheet vahingoittivat toimintaa. Tämän syksyn aikana iso osa arkistonjohtajien työajasta kului hätäsuunnitelmien laadintaan ja vaikuttamistyöhön.

Yksityisiin keskusarkistoihin kuuluvat Kansan Arkisto, Keskustan ja maaseudun arkisto, Porvarillisen Työn Arkisto, Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto, Suomen Urheiluarkisto, Svenska centralarkivet, Toimihenkilöarkisto, Työväen Arkisto ja Urho Kekkosen arkisto. Jos näiden rahoitusta vähennetään, mitä siitä käytännössä seuraa?

— Se tarkoittaisi leikkausta suoraan henkilöstöresursseista. Osa ehkä luulee, että arkisto on passiivinen paikka, jonne kaadetaan aineisto ja sillä hyvä. Aineistot vaativat kuitenkin tekevät kädet ja osaamista. Työ on tiedusteluihin vastaamista, tiedonhakua, aineistojen kartoittamista ja käsittelyä. Keruutyö perustuu luottamukseen ja pitkäaikaisiin suhteisiin yksityisten aineiston luovuttajien kanssa. Työntekijöillä on pitkän kokemuksen myötä kertynyttä osaamista.

— Tehtävämme on varautua tulevaisuudessa esitettäviin kysymyksiin tästä aikakaudesta. On haravoitava yksityisiä tahoja, jotta näiden aineistot tulee otettua talteen ennen kuin perikunta on hävittänyt ne tai ne tuhoutuvat muuten. Ongelma on tuttu kaikille: isoisän kirjeiden ja päiväkirjojen arvo tajutaan vasta kun ne on heitetty uuninpesään, ja 40 vuoden jälkeen alkaa kiinnostaa, mitä hän kirjoittikaan paikkakunnan tapahtumista.

Minkälainen muistinmenetys kansaa uhkaisi, jos yksityisten arkistojen työ vaikeutuu?

— Yksityiset aineistot ovat merkittävä osa aikakauden kuvaa. Pelkkiin viranomaisaineistoihin perustuva käsitys menneisyydestä olisi kovin puiseva ja yksiulotteinen. Aikakaudesta ei ole vain yhtä totuutta, vaan menneisyys on tulkintaa. Menneisyyden maailma on aina moniääninen, ja tämän tulisi näkyä arkistokentässä tulevaisuudessakin.

Ketkä arkistoja käyttävät?

— Kansalaiset laidasta laitaan. Niitä ei hyödynnetä vain akateemisessa tutkijoiden työssä, vaan myös yksittäisten henkilöiden elämäkerroissa, tv-dokumenteissa, opinnäytteissä, tieto- ja kaunokirjallisuudessa. Median edustajat tarvitsevat tietoa, ja ihmiset hakevat tietoa myös omista sukulaisistaan.

Miten yksityisten keskusarkistojen työtä pitäisi rahoittaa?

— Laadimme sivistysvaliokunnalle lausunnon, jossa toivoimme, että jossain vaiheessa rahoitus siirtyisi budjetin puolelle. Rahapelituotot aiheuttavat eettisiä ongelmia, ja niiden tulot vähenevät. Arkistot ovat osa tieteen infrastruktuuria. Juhlapuheissa korostetaan sivistyksen ja osaamisen merkitystä, mutta käytäntö kertoo ihan muusta. Kestävän rahoitusmallin aikaansaaminen olisi oiva tapa osoittaa, mitä mieltä yhteiskunta on sivistyksen tästä puolesta.

---