Keskustelua

Kauppatieteiden merkitys yliopistoille on tunnistettava nykyistä paremmin

Yliopistojen tehtävä on palvella yhteiskuntaa tieteellisen tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen avulla. Viime aikoina yliopistoja on haluttu entistä enemmän mukaan yhteiskunnallisiin talkoisiin myös niin sanotun kolmannen tehtävän toteuttajina eli yhteiskunnan kehityksen ja menestyksen tukijoina. Tässä kauppatieteillä on oma erityinen roolinsa.

Yliopistoissa ei ole kuitenkaan vielä riittävästi tunnistettu tai ainakaan tunnustettu, miten syvästi kauppatieteellinen osaaminen koskee kaikkeen yliopistolliseen osaamiseen liittyvää tuotteistamista, viestintää ja kaupallistamistakin. Ne ovat kauppatieteille, erityisesti markkinoinnille, keskeisiä toimintoja, ja vain niiden avulla kolmas tehtävä voidaan toteuttaa täysimääräisesti. Pelkkä oman alan substanssiosaaminen ei useimmiten riitä.

Kauppatieteillä tarkoitan ennen mutta liiketaloustieteitä, vaikka joskus myös (kansan)taloustiede luetaan kauppatieteisiin. Liiketoimintaosaamisella tarkoitan liiketaloustieteiden käytäntöön suuntautuvaa ulottuvuutta eli kaikkia tietoja ja taitoja, joita tarvitaan liiketaloudellisesti toimivien organisaatioiden kannattavaan ja kestävään johtamiseen.

Kauppatieteellinen tutkimus on Suomessa melko korkeatasoista, ja samalla se on paljolti soveltavaa tai ainakin sovellutusmahdollisuuksia tarkastelevaa tutkimusta. Tämä lisää tutkimuksen käytännön merkitystä kansallisen liiketoimintaosaamisen täydentäjänä.

Kauppatieteiden opetuksen merkitystä lisää huomattavasti niiden suosio sivuaineina ja täydentävinä opintoina. Korkeimman tason kauppatieteellisen opetuksen pitää olla jatkossakin tutkimukseen perustuvaa.

Yliopistot voivat hyödyntää kauppatieteellistä osaamistaan tuotteistamisessa, viestinnässä ja markkinoinnissa. Koska kansakunnan kaupallinen menestys syntyy lähinnä yritystasolla liiketoimintaosaamisen perusteella ja kasvaa yritystasolta koko kansakunnan taloudelliseksi menestykseksi, kauppatieteellinen osaaminen ja liiketoiminnallinen osaaminen ovat ratkaisevassa asemassa kansakuntamme taloudellisen menestyksen ja hyvinvointiyhteiskuntamme säilymisen kannalta.

Tutkijoilta, yliopistoilta, ammattikorkeakouluilta ja opetusministeriöltä sekä niiden vastapelureina toimivilta organisaatioilta, kuten yrityksiltä, sopii toivoa kolmannen tehtävän toteuttamisstrategiaan liittyvää avointa keskustelua kaikilla tasoilla.

Yliopistojen ja yritysten välinen yhteistyö on hyvin tärkeää, koska molemmat osapuolet hyötyvät siitä. Yliopistot hyötyvät muun muassa käytännönläheisyyden lisääntymisestä ja rahoitusmahdollisuuksista, yritykset taas esimerkiksi kasvavasta tutkimusja kehitystoiminnasta ja liiketoimintaosaamisesta.

Keskustelua peräänkuuluttaessani tiedän edellyttäväni keskustelijoilta luovuutta, aloitteellisuutta ja rohkeutta. On tunnustettava, että tarvitaan strategisen tason keskustelua, koska kolmas tehtävä on monimuotoinen ja monimutkainen kokonaisuus. Yliopistot ja niiden toimintaympäristötkin ovat erilaisia.

Tutkimuksen ja opetuksen tasapainoinen hallinta perustutkimuksesta kaupalliseen hyödyntämiseen ja paikallisesta vuorovaikutuksesta globaaliin yhteistyöhön ovat joka tapauksessa yliopistojen keskeisiä menestymisedellytyksiä tulevaisuudessa. Halutaan tällaista hallintaa tai ei.

Keskustelua tarvitaan myös monista yksityiskohdista. Jotkut yliopistoihmiset pitävät esimerkiksi yritysyhteistyötä, omaa yritystoimintaa, liikekumppanuutta ja yliopistollisia virantäyttö- ja tulosarviointiperusteita lähes sopimattomina keskusteluaiheiksikin. Mielipiteet poikkeavat melkoisesti myös tutkimustulosten kansanomaistamisesta, tulosten julkistamisesta suurelle yleisölle, osallistumisesta yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kehittämistoimintaan, akateemisesta yrittäjyydestä, tulosten omistajuudesta, immateriaalioikeuksista, rojalteista, lisensoinnista ja patentoinnista, neuvonta- ja sopimuspalveluista, säätiöistä ja rahastoista sekä yleensäkin yliopistojen taloudellisesta autonomiasta.

Yhä useampi on tosin alkanut ymmärtää tutkimustulosten ja opetusinnovaatioiden hyödyntämisen – myös kaupallisesti – osaksi sellaista tieteellistä kehitystä, joka on väistämätöntä.

Keskustelun tulokset eivät todennäköisesti miellytä kaikkia. Keskustelussa selvinnee esimerkiksi se, että kaikki aineet tai ainekokonaisuudet, jopa tiedekunnat ja yliopistotkaan, eivät ole yhtä merkityksellisiä kolmannen tehtävän toteuttamisen kannalta.

Tutkimuksen merkityksen innovaatioiden tuottajana on todettu olevan suuri muun muassa lääke- ja kemianteollisuudessa, ICT-teollisuudessa ja lääketieteellisten instrumenttien tuotannossa. Kauppatieteellisillä aineilla on puolestaan laajempi rooli kuin useimmilla muilla, koska niitä tarvitaan niin kaikkien tieteellisten innovaatioiden tuotteistamisessa, kaupallistamisessa ja viestinnässä kuin elinkeinoelämän kehittämisessä yleensäkin.

Sisältö määrittelee paljolti tieteenalojen strategisen paikan suhteessa yhteiskunnan taloudellisiin, poliittisiin ja muihin intresseihin. Kun näin on ja koska kaupallistaminen tulee kohdistaa ennen muuta kestäviin kärkiosaamisalueisiin, näissäkin asioissa tosiasioiden rohkea tunnustaminen on viisauden alku.

Toivon, että edellä sanomaani ei tulkita sivistysyliopiston tai kriittisen tutkimuksen vastaiseksi puheeksi. Mielestäni puhun pikemminkin sivistysyliopiston puolesta, koska kolmannen tehtävän toteuttaminen edellyttää yliopistoilta korkeatasoista tutkimusta ja opetusta. Kolmannen tehtävän on nimenomaan tarkoitus hyödyntää yliopistojen tieteellisiä ja myös opetuksellisia innovaatioita mahdollisimman hyvin. Siitä hyötyvät myös yliopistot itse. Tavoitteena tulee olla edistää yliopistojen toimintaa avoimina, autonomisina, moniarvoisina ja monimuotoisina instituutioina.

Yliopistojen pitäisi laatia kolmatta tehtävää koskevat osastrategiansa, joissa kiinnitetään erityistä huomiota tutkimus- ja opetusinnovaatioiden yhteiskunnalliseen ja kaupalliseen hyödyntämiseen. Yliopistotasoisten osastrategioiden tulisi olla sopusointuisessa yhteydessä muun tasoisiin, esimerkiksi tiedekuntaja ainetasoisiin kolmatta tehtävää koskeviin osastrategioihin kuten myös niiden toteutukseen.

Osastrategioissa ja niiden edellyttämässä toiminnassa kauppatieteillä on paitsi oma kolmas tehtävänsä myös tärkeänä osatehtävänään muita yliopiston yksiköitä ja aineita avustava rooli erityisesti viestinnässä, markkinoinnissa, yrittäjyydessä, kansainvälistymisessä sekä sivuaine- ja täydentävässä koulutuksessa.

Pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa Suomen on ohjelmallisesti panostettava huipputason kauppatieteelliseen ja liiketoiminnalliseen osaamiseen niin tutkimuksessa ja opetuksessa kuin yhteiskunnallisessa vaikuttamisessakin.

Lisäpanostus kauppatieteellisen ja liiketoiminnallisen osaamisen kehittämiseen maksaa tehtävät sijoitukset todennäköisesti nopeasti takaisin. Takaisinmaksuajan jälkeen lisäpanostuksen vaikutus taloutemme kehitykseen mahdollistaa panostuksen lisäämisen myös muuhun tutkimukseen ja opetukseen.

Uolevi Lehtinen
Kirjoittaja on emeritusprofessori, joka on toiminut Tampereen yliopiston yrityksen taloustieteen professorina, dekaanina ja rehtorina sekä yrittäjänä, sijoittajana ja yhteiskunnallisena keskustelijana.

---