Tutkimuksen tehtävä on parantaa maailmaa

Menneisyttä ei voi muuttaa, mutta nykypäivää voi ja pitää. Ihmistieteissä maailman parantaminen on tutkimuksen tehtävä. Tätä mieltä ovat dosentti Marjo Kaartinen ja YTT Arja Kuula, jotka pohdiskelevat eettisen tutkimuksen merkitystä.

- Aika paljon historiaa kirjoitetaan nykyään minämuodossa ja se on eettisen käänteen ansiota. Etsimme jotakin sellaista, jota ei enää ole, jolloin rakennamme kertomuksemme omasta itsestämme, omasta ymmärryksestämme, käsin. Historian kirjoituksella vastataan meidän tarpeisiimme ja meidän kysymyksiimme. Tämä tekee tutkimuksesta poliittista toimintaa, joka tulisi myöntää ja hyväksyä, selvittää dosentti ja akatemiatutkija Marjo Kaartinen Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineesta. Kaartinen on Tieteentekijöiden liiton palkitsema Vuoden 2006 tieteentekijä.

Politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan laajimman määrittelyn mukaan. Tällöin politiikka on valintojen tekemistä hyvän ja pahan välillä sekä näiden käsitysten ohjeistamaa toimintaa. Poliittinen tutkimus on silloin eettistä tutkimusta ja eettinen tutkimusote tekee tutkimuksesta poliittista.

- Ihmistieteissä eettinen tutkimus tarkoittaa tutkijoille usein sitä, että ollaan sorrettujen, vähemmistöjen, tavallisen kansalaisen puolella ja niitä vastaan, jotka ovat heitä vastaan. Mitä arvoja sitten ihmistieteissä tutkimusten tulisi välittää, on jo vaikeampi kysymys. Tutkimuksen ensisijainen tavoite tulee tietysti aina olla uuden tiedon tuottaminen. Voitaisiin silti ehkä puhua aikamme yleisesti hyväksytyistä käsityksistä ihmisoikeuksista ja perusoikeuksista, joita vastaan tutkijoiden ei tulisi toimia tutkijoina, pohtii yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston arkistonhoitaja, YTT Arja Kuula. Kuula valittiin vuoden alussa tutkimuseettisen neuvottelukunnan jäseneksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi.

Politiikkaa on siellä, missä voi tehdä toisin. Kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä, silloin ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi. Tällaisella rajalla sijaitsevat ihmistieteiden tutkijat jatkuvasti.

- Menneisyyden tuomitseminen on turhaa, mielekkäämpää on nähdä nykypäivä toisin eli tutkija joutuu tekemään valintoja sen mukaan, mitä käsityksiä hän haluaa edelleen välittää, ja mistä käsityksistä hän haluaa irtisanoutua. Menneisyttä ei voi muuttaa, mutta nykypäivää voi ja pitää. Ihmistieteissä maailman parantaminen on tutkimuksen tehtävä. Tällainen tutkimus suuntaa aina tulevaisuuteen, sillä tällöin tutkija pyrkii olemaan tietoinen tutkimuksensa vaikutuksista siten, että hän tietoisesti pyrkii aikaansaamaan vaikutuksia. Tutkimus on aina vuorovaikutusta yhteiskunnassa, vallitsevassa ympäristössä tehtyä tutkimusta ja vallitsevaan ympäristöön tehtyä tutkimusta, toteaa Kaartinen.

Kiitoksen antaminen ja huomioiminen eivät maksa mitään

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimien ohjeiden mukaan hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu muun muassa, että tutkija ottaa muiden tutkijoiden työn ja saavutukset asianmukaisella tavalla huomioon niin, että hän kunnioittaa näiden työtä ja antaa heidän saavutuksilleen niille kuuluvan arvon ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan. Esimerkkeinä piittaamattomuudesta hyvän tieteellisen käytännön noudattamisessa ohjeissa mainitaan muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuissa ja puutteellinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin.

- Toisten tutkijoiden huomioiminen viittauksilla ja kiitoksen antaminen pitäisi olla itsestään selvää toimintaa tutkijalle. Nämä ovat niitä oikeita tapoja käydä keskustelua tiedeyhteisössä ja keskustelun käyminen on sitä oikeaa tutkimuksen tekemisen tapaa. Tutkijan tulee tutkimuksessaan mainita kaikki ne, jotka ovat antaneet hänelle ideoita tulkintaprosessissa. Siinä vaiheessa, jos tutkija alkaa miettimään, että miten jonkin asian voisi muotoilla niin, ettei hänen tarvitsisi viitata johonkin lukemaansa tutkimukseen, jonka hän tietää itseensä vaikuttaneen tuossa tulkinnassa, niin hälytyskellojen pitäisi alkaa hänelle soimaan. Siinä on hänelle paikka miettiä, onko hän ylipäänsä valinnut itselleen sopivan ammatin, Kuula korostaa.

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimissa ohjeissa muistutetaan, että yksi tieteellisen tutkimuksen luotettavuuden ja tulosten uskottavuuden sekä sen eettisen hyväksyttävyyden edellytys on, että tutkimus on tehty hyvän tieteellisen käytännön edellyttämällä tavalla. Tutkimusvilpillä ja piittaamattomuudella hyvästä tieteellisestä käytännöstä on vakavia seurauksia tieteelle.

- Tutkijan tulee tuntea ja noudattaa tutkimustyössään eettistä säännöstöä. Tutkijan täytyy kunnioittaa toisen ihmisen työtä ja hänen ajatuksiaan. Yliherkkyys ajatusten ja ideoiden varastamiselle on paljon parempaa kuin vähäinenkin välinpitämättömyys. Tämän opettaminen voisi alkaa jo peruskurssilla. Opettaja voisi muistuttaa, että se, mitä hän tässä nyt puhuu ja esittää, on hänen puhumaansa ja esittämäänsä, ja kuulija ei voi lainata sitä omissa tutkimuksissaan viittaamatta häneen, Kaartinen ehdottaa.

Tutkimusetiikan opettaminen tulee olla osa yliopistojen antamaa koulutusta

Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimissa ohjeissa korostetaan, että yliopistojen ja tutkimuslaitosten tulee huolehtia siitä, että tutkimusetiikan opettaminen ja hyvään tieteelliseen käytäntöön perehdyttäminen ovat osa niiden antamaa koulutusta. Lisäksi jokaisen tutkijankoulutusta antavan yksikön tehtävä on liittää koulutusalan mukaisen hyvän tieteellisen käytännön erityiskysymykset osaksi tutkijankoulutusohjelmaansa.

- Hyviä tieteellisiä käytäntöjä pitäisi nykyistä enemmän käydä läpi ihmistieteissä opiskelun aikana. Tulisi järjestää kursseja ja seminaareja, joissa näitä kysymyksiä käsitellään, mutta samalla tulee muistaa, että eettisen tutkimusotteen tulisi kehittyä koko ajan siinä koulutuksen muassa, eettisestä tutkimusotteestä pitäisi kehittyä tutkijan ominaisuus. Hyviä tieteellisiä käytäntöjä ei nykyisellään koulutuksen aikana riittävässä määrin käsitellä. Kansainvälisissä rahoitushakemuksissa lisäksi edellytetään, että tutkija on pohtinut tutkimukseensa liittyviä eettisiä kysymyksiä. Siksikin tutkimusetiikka tulisi olla tutkijakoulutuksessa monipuolisesti esillä, Kuula esittää.

Teksti ja kuva: Mia Hemming