7/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
    Keskustele aiheesta

    Tilastotiedot paljastavat ongelmia palkkausjärjestelmän toimivuudessa

    Yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä on nyt ollut voimassa reilut kaksi vuotta. Keskustelu palkkausjärjestelmästä on laantunut, kun huomio on kiinnittynyt yliopistouudistukseen. Tilastotietojen analyysi osoittaa ongelmia palkkausjärjestelmän toimivuudessa.

    Jotkut ovat jopa iloinneet siitä, että palkkausjärjestelmästä päästään eroon, kun yliopistouudistus tulee. Muuntyyppisestä järjestelmästä ei kuitenkaan ole aloitettu neuvotteluja.

    Järjestöt ovat saaneet tilastoja palkkauksesta yliopistoittain siten, että viimeisimmät tiedot ovat maaliskuulta 2008. Vastaavia tietoja on myös aiemmilta vuosilta. Tietoja on saatu myös vaativuustasoittain, nimikkeittäin, sukupuolen mukaan ja koulutustasoittain.

    Toimiiko järjestelmä?

    Onko palkkausjärjestelmä ollut oikeudenmukainen ja kannustava, kuten on luvattu? Raha ja entiset palkat ohjasivat pitkälti vaativuustasosijoittelua, kun vaativuustasot oli hinnoiteltu. Jos tehtävä tuli sijoitettua rahan puutteen takia liian alhaiselle vaativuustasolle, on korjausta vaikea saada. Vaativuustason muutoksen edellytyksenä on, että tehtävän on täytynyt vaativoitua. Muutosta alun perin väärin sijoitellulle tehtävälle on vaikea saada.

    Arviointiryhmien työ

    Palkkausjärjestelmää on väitetty byrokraattiseksi. Tämä pitääkin osittain paikkansa. Jos työntekijä haluaa vaativuustasoonsa korjauksen, on se monen portaan takana. Arviointiryhmät tekevät suuren työn käydessään läpi uusien ja muuttuneiden tehtävien vaativuudet. Arvioitavien tehtävien määrä on niin suuri, että arviointiryhmät ovat joutuneet tekemään linjauksia, jotka ovat pitkälti nimikepohjaisia. Arvioinnin pohjana pitäisi kuitenkin aina olla tehtävän vaativuus eikä nimike.

    Takuupalkkaiset

    Kun järjestelmä otettiin käyttöön, jäi muutamissa ryhmissä suuria määriä henkilöitä takuupalkalle. Tällaisia ryhmiä olivat opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä muun muassa lehtorit ja tutkijat. Takuupalkkaisten määrät ovat vähentyneet sitten vuoden 2006. Yleiskorotukset ovat korjanneet jonkin verran tilannetta. Tutkijoiden kohdalla henkilöstön vaihtuvuus on niin suurta, että takuupalkkaisten määrä on myös sen takia pienentynyt.

    Varsinaista palkkojen liukumaa ylöspäin ei ole juurikaan tapahtunut, jos tarkastellaan vaativuustasojen ja henkilökohtaisen suoriutumistason keskiarvoja. Esimerkiksi tutkijoiden vaativuustason keskiarvo on ollut 3,4 vuodesta 2006 lähtien ja henkiprosentin keskiarvo on vuonna 2008 alempi kuin se oli vuonna 2006. Lehtoreiden vaativuustason keskiarvo on ollut 5,7 vuodesta 2006 lähtien ja henkiprosentin keskiarvo on nyt vähän alempi kuin vuonna 2006. Vastaava tilanne on useiden nimikkeiden kohdalla.

    Yliopistokohtaiset erot

    Suurimpien ryhmien kohdalla voidaan tarkastella myös yliopistokohtaisia eroja. Useimmat erot noudattavat aikaisempaa palkkojen erilaisuutta. Esimerkiksi lehtoreiden kohdalla maaliskuun 2008 tietojen mukaan vaatitason keskiarvo Jyväskylän yliopistossa on 5,6 ja Turun yliopistossa 6,1. Assistenttien kohdalla vaatitason keskiarvo Oulun yliopistossa on 2,8 ja Turun yliopistossa 4,2. Yliassistenttien kohdalla vaatitason keskiarvo Oulun yliopistossa on 5,6 ja Kuopion yliopistossa 6,2. Professoreiden kohdalla vaatitason keskiarvo Lapin yliopistossa on 8,2 ja Helsingin yliopistossa 8,7.

    Erot sukupuolten välillä

    Yliopistojen palkkausjärjestelmä on tasoittanut jonkun verran sukupuolten välisiä palkkaeroja, mutta edelleenkin palkat ovat pääsääntöisesti parempia miehillä kuin naisilla samoissa tehtävissä. Opetus- ja tutkimustehtävissä miesten vaatitason keskiarvo on useissa nimikkeissä 0,1-0,2 korkeampi kuin naisten vaatitason keskiarvo. Myös henkilökohtainen suoriutuminen on arvioitu pääsääntöisesti korkeammaksi miehillä kuin naisilla. Tutkijanaisten henkilökohtainen suoriutuminen on arvioitu jopa 3 % huonommaksi kuin miesten suoriutuminen.

    Miten tästä eteenpäin?

    Yliopistouudistuksen myötä yliopistot saavat työnantajaoikeudet. Nykyistä palkkausjärjestelmää noudatettaneen yliopistoissa uudistuksen jälkeenkin. Jos yliopistot haluavat kilpailla parhaista työntekijöistä, on todennäköistä, että palkkaus yliopistojen välillä eriytyy jonkin verran. Palkan pitäisi olla henkilön tiedossa jo rekrytointitilanteessa.

    Eeva Rantala
    toiminnanjohtaja
    Tieteentekijöiden liitto