Peda-forum pohti opetuksen haasteita

Miten yliopisto voi? oli teemana elokuisilla Peda-forum -päivillä. Puheenvuoroissa ja työpajoissa pohdittiin opetuksen kehittämisen tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia.

Peda-forum esitellään verkkosivuilla (http:// www.peda-forum.fi) näin: kaikille avoin yliopisto- opetuksen ja oppimisen kehittämisen verkosto, jonka tavoitteena on asiantuntijuuden tukeminen yhteisen jakamisen kautta. Jakamiseen ja asiantuntijuuden kehittämiseen oli tilaisuus elokuussa Tallinnassa järjestetyillä Peda-forum -päivillä, joiden teema oli Miten yliopisto voi? Päivien järjestäjinä toimivat W5W²- ja Propeda-hankkeet, molemmat opetusministeriön rahoittamia opetuksen ja ohjauksen kehittämishankkeita. Päiville osallistui 300 opetuksenkehittäjää ja suunnittelijaa.

Päivillä jaettiin tunnustusta ansiokkaasta kehittämistyöstä: Peda-forum luovutti valtakunnallinen yliopisto-opetuksen kehittämisen tunnustuspalkinnon kasvatustieteiden tohtori Asko Karjalaiselle Oulun yliopistosta. Asko Karjalainen on toiminut yliopisto-opetuksen valtakunnallisen kehittämisen tienraivaajana ja edistänyt toiminnallaan yliopistopedagogista opetuksen kehittämistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti.

Päivien työskentely keskittyi teemaryhmiin ja työpajoihin, joiden teemat vaihtelivat akateemisen osaamisen arvioinnista tekniikan alan opetuksen kehittämiseen, uutta luovasta opettajuudesta aiemmin hankitun osaamisen arviointiin, prokrastinaatiosta laadukkaaseen opintohallintoon.

Keskustelujen pohjaksi opetuksen kehittämisen tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia esittelivät opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksikön johtaja Anita Lehikoinen ja Oulun yliopiston opetus- ja opiskelijapalveluiden johtaja Asko Karjalainen dialogisessa avauspuheenvuorossaan Educational development today – achievements and future visions in Finnish universities.

Opetuksen kehittämisen vahvuutena Lehikoinen ja Karjalainen pitivät Peda-forumin piirissä tehtyä kansallisen tason opetuksen kehittämistyötä kuten esimerkiksi W5W-hanke. Tällainen yhteistyö voi kuitenkin olla uhattuna, kun opetusministeriö ei enää erikseen rahoita vastaavia hankkeita vaan yliopistojen täytyy itse osoittaa niille rahoitus omista budjeteistaan. Vahvuutena he pitivät sitä, että opetuksen ja ohjauksen merkitys tunnustetaan menestystekijäksi – vaikka se edelleen on aliarvostettua. Pedagogista koulutusta on tarjolla, mutta asioista päättävillä ei ole tällaista koulutusta. Tähän voisi lisätä, että koulutuksen lisäksi puuttuu myös näkemystä opetuksen merkityksestä.

Vastaavasti heikkoutena alustajat näkivät sen, ettei yliopiston johtotehtävissä olevilla ole pedagogista koulutusta ja että koulutukseen osallistuminen on vapaaehtoista. Opetuksen laatua ja opetuksen hallinnointia ei ole määritelty yliopistojen strategioissa. Mahdollisuuksia opetuksen aseman kohenemiseen Lehikoisen ja Karjalaisen mukaan tarjoaa se, että joissakin yliopistoissa ryhdytään todellisiin toimiin opetuksen ja oppimisen laadun kehittämiseksi – ja kaikki yliopistot ainakin puheissa ovat tekevinään niin. Yliopistojen johtosäännöissä määrittelemät kelpoisuudet antavat viitettä siitä, miten yliopisto suhtautuu opetukseen ja opetuksella ansioitumiseen. Samoin alustajat jäivät odottamaan tietoa, miten elokuun lopussa opetusministeriöön jätetyt strategiat jäsentävät opetuksen ja oppimisen merkityksen: toimintasuunnitelmilla ja ohjelmilla vai vain suurilla sanoilla.

Tulevaisuuden haasteiksi Lehikoinen ja Karjalainen nimesivät

• opetuksen ja oppimisen tukipalvelujen aseman varmistamisen
• kansallisen tason kehittämisyhteistyön jatkumisen
• kaikille opettajille pakollisen opettajankoulutuksen organisoinnin ja
• opetushallinnon kehittämisen.

Tuula Hirvonen, lehtori