Vakinaistamispolut ovat tulleet myös Suomeen

Suomessa, kuten monissa muissakin tutkimusorientoituneissa maissa, on viime aikoina pohdittu tutkijanuraan liittyviä haasteita ja yhdeksi vastaukseksi on kaavailtu tenure track -järjestelmää. Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto ilmoittivatkin jo ottavansa käyttöön vakinaistamispolun ja uskottavaa on, että muut yliopistot seuraavat tavalla tai toisella esimerkkiä. Tieteentekijöiden liitto teetti asiasta tenure track -selvityksen.

Olemassa olevista akateemista työsuhteista tenure track -järjestelmän työsuhteet eroavat siinä, että ne ovat yhtäältä vähemmän opetuspainotteisia, kuin yliopistolehtoraatit. Niihin sisältyy enemmän tutkimusaikaa, sillä tavoitteena on että järjestelmässä etenevä pätevöityy vakinaistamispolun aikana professoriksi. Toisaalta ne eroavat nykyisistä tutkimusviroista siten, että niihin sisältyy enemmän opetusta ja ne ovat yliopiston rahoittamia toisin kuin useimmat tutkimusvirat, jotka perustuvat ulkopuoliseen, kilpailutettuun rahoitukseen.

Yhdysvalloissa vakiintunein järjestelmä

Tenure track -järjestelmä on vakiintunein Yhdysvalloissa, missä se on nähty parhaaksi tavaksi turvata tieteellinen vapaus. Järjestelmässä etenevillä tieteellistä vapautta on tosin vähän, sillä he joutuvat ennalta arvioimaan toimintansa sen mukaan mikä etenemistä hyödyntää. Vasta saatuaan vakituisen viran tutkijat voivat keskittyä omiin tutkimusaiheisiinsa.

Vuosia vallalla ollut järjestelmä korkeakoulujen työvoimapolitiikassa on viime aikoina alkanut kuitenkin väistyä osa-aikaisten ja määräaikaisten työsopimusten tieltä. Suuntaus on ollut tämän kaltainen suureksi osaksi siitä syystä, että osa-aikaiset ja määräaikaiset työntekijät parantavat yliopistojen mahdollisuuksia sopeutua muun muassa vaihteleviin taloudellisiin tilanteisiin.

Tenuren ja vanhemmuuden yhteensopivuus

Tenure track -järjestelmän käyttöönotto suomalaisissa yliopistoissa on Tieteentekijöiden liiton jäsenistön kannalta merkittävä ilmiö, sillä yliopistosektori on jäsenistön ylivoimaisesti suurin työllistäjä. Tieteentekijöiden liiton tekemien kyselyjen perusteella koko ajan kasvava joukko jäseniä on potentiaalisia tenure track -ehdokkaita eli joko jo tohtoreita tai tohtoriopintoja suorittavia. Tosin useimmiten tenure trackiin rekrytoidaan nimenomaan nuoria lupaavia tutkijoita, mitä ajatellen liiton jäsenistön keski-ikä (42,3 vuotta) saattaa asettaa haasteita suhteessa suunniteltuihin järjestelmiin.

Oman haasteensa asettaa myös naisten kasvava osuus jatkotutkinnon suorittaneista yliopistotyöntekijöistä liittyen lähinnä äitiys- ja vanhempainlomaan. Tenure trackissa etenemisessä nimittäin olennaista on jatkuva tuottavuus ja osallistuminen tieteenalan edistämiseen ja pitkäkestoinen poissaolo työelämästä haittaa mahdollisesti etenemistä. Yliopisto voi mahdollistaa tauon tenure trackin aikana muun muassa perhevapaan vuoksi. Tällöin vanhemmuuden takia poissaolleen suorituksia arvioidaan myöhemmin kuin alkuperäinen tenure track -aikataulu määrittelee. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti paranna vanhempainlomalle jääneen tutkijan mahdollisuuksia, etenkään jos arvioinnissa suurimman painoarvon saa tutkimus ja sitä kautta julkaisut.

Tauko julkaisutuottavuudessa saattaa aiheuttaa käänteisen “Matteus-efektin”, jolloin vähemmät julkaisut johtavat rahoituksen vähenemiseen ja sitä kautta urakehitys hankaloituu. On myös epärealistista kuvitella, että tutkija vanhempainvapaan jälkeen pystyy saman tien jatkamaan siitä, mihin tauolle jäädessään jäi ja onkin oletettavaa, että pitkä tauko tutkimustyössä, niin tuotosten kuin itse tutkimustyön suhteen, vaikuttaa epäedullisesti arvioinnissa.

Jyvät erotellaan akanoista

Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto kaavailevat tällä hetkellä rekrytoivansa vain kourallisen kokelaita järjestelmään. Tarkoituksena vaikuttaakin olevan se, että kaikki tenure trackissa etenevät pystytään sijoittamaan vakituisiin työsuhteisiin. Samankaltainen järjestely on esimerkiksi Ruotsin Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa, jossa järjestelmään rekrytoivan tiedekunnan tulee pystyä todistamaan, että tarpeelliset resurssit ovat olemassa kokelaan etenemiseen professoriksi asti.

Yleisemmin järjestelmiin rekrytoidaan kuitenkin tietoisesti enemmän kokelaita kuin loppusijoituspaikkoja on ja etenemisprosessin tarkoituksena on osin karsia jyvät akanoista. Esimerkiksi Alankomaissa hylättyjen kokelaiden jatkotyöllistämiseen on varauduttu erityisellä säädöksellä: jos tenure track ei johda pysyvään työsuhteeseen, työnantaja on velvoitettu auttamaan negatiivisen päätöksen saanutta työllistymään toisaalle.

Opetuksen arvioinnin vaikeus

Tenure trackissa etenemistä arvioidaan tutkimuksen, opetuksen ja tiedeyhteisössä toimimisen perusteella. Tutkimuksen osalta arviointi on suhteellisen suoraviivaista; mittareina käytetään yleisimmin tieteellisten julkaisujen määrää sekä niiden laatua, jota arvioidaan julkaisujen saamien viittausten sekä julkaisukanavan laadukkuuden mukaan. Arvioitavana saattaa olla myös tutkijan hankkima ulkopuolinen rahoitus. Opetuksen ja tiedeyhteisössä toimimisen arvioiminen on monimutkaisempaa. Usein opetuksen arviointikriteerit perustuvat henkilökohtaisiin arvioihin, kuten opiskelijoiden antamaan palautteeseen tai kollegoiden käsitykseen opetuksen tasosta.

Riskinä arvioinnin mittareita määriteltäessä on se, että tenure track -järjestelmässä etenevien tutkimusaiheet, julkaisukäyttäytyminen ja työajan jakaminen saattaa vaikuttua tiedossa olevien päätöskriteerien pohjalta. Järjestelmässä etenevät nuoret tutkijat eivät kenties uskalla ryhtyä riskialttiimpiin tai pitkäkestoisempiin tutkimushankkeisiin, sillä niistä ei välttämättä saa julkaisukelpoisia tuloksia ennen seuraavaa tenure-arviointia. Järjestelmässä yleisesti korostuva tutkimuspainotteisuus ei välttämättä ole opetuksessa lahjakkaamman kokelaan edun mukaista ja saattaa johtaa jopa opetuksen tason laskemiseen.

Ennemmin kuin käyttää ylhäältä annettuja ja etukäteen asetettuja kriteerejä kaikkiin järjestelmässä eteneviin, voisi olla järkevää asettaa ne yhteistyössä kunkin kokelaan kanssa. Näin voitaisiin paremmin taata erilaisten lahjakkuuksien panos yliopiston toiminnoissa ja yliopiston monipuolisempi kehittyminen.

Päätöksenteko edellyttää läpinäkyvyyttä

Tenure track -järjestelmää suunniteltaessa on hyvin tärkeää, että yliopisto tai tiedekunta määrittelemät suoraviivaiset linjaukset siitä, minkälaiset suorituksen johtavat myönteiseen tenure-päätökseen. Järjestelmässä etenevillä tulisi olla selkeä käsitys siitä, kuinka monta julkaisua eteneminen vaatii. Yliopiston tai tiedekunnan tulisi myös määritellä tarkasti ne julkaisukanavat, jotka arvioinneissa otetaan huomioon. Lisäksi sen miten opetusta ja tiedeyhteisössä toimimista arvioidaan, tulisi olla selvästi tiedossa.

On huomioitava, että myös opetuksessa ja tiedeyhteisössä toimimisessa, kuten tutkimuksessakin, on olemassa eritasoisia toimintoja. Keskeistä on myös päätös siitä, minkälaisella kokoonpanolla arvioinnit suoritetaan missäkin vaiheessa. Yliopistoilla tulisi olla selvät ohjeet päätöksenteosta ja niitä tulisi noudattaa yhdenmukaisesti jokaisen tenure-päätöksen yhteydessä. Päätöksenteon itsessään tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää ja avointa, lisäksi yliopistoilla tulisi olla selkeä valituskäytäntö päätöksiin tyytymättömille.

Miten käy pudokkaille?

Saadessaan negatiivisen tenure-päätöksen, hylätty kokelas menettää yleensä työnsä ja joutuu lähtemään yliopistosta akateemisen vuoden loppuun mennessä. Koska tieteenalat ovat melko yhteen sitoutuneita yhteisöjä, hylätty ehdokas ei välttämättä löydä töitä muualta akateemisesta maailmasta.

Suomen kontekstissa on myös otettava huomioon korkeakoulusektorin suhteellisen pieni koko - vaihtoehtoja hylätylle kokelaalle on hyvin rajatusti eikä epäonnistunut tenure track välttämättä lupaa hyvää tuleville rahoitushakemuksille tai muille akateemisille urapyrkimyksille. Samalla kun painotetaan tenure-paikan vakinaisuutta, useimmiten unohdetaan että negatiivinen tenurepäätös lakkauttaa hakijan työpaikan ja joskus jopa uran. Toisaalta tenure trackin läpikäyminen hyväksi tunnetussa yliopistossa voi toimia meriittinä seuraavaa paikkaa haettaessa.

Jotta tenure track -järjestelmän merkitystä yliopistotyöntekijöille voitaisiin paremmin arvioida, tulisi selvittää eri yliopistojen urajärjestelmät ennen ja nyt. On tiedettävä, mihin vaiheeseen olemassa olevia järjestelmiä tenure track tulee ja keitä siihen rekrytoidaan. Selvitettävä on myös, mitä nykyisille työsuhteille tapahtuu tenure track -järjestelmään siirryttäessä ja kuinka suurta osaa yliopistojen henkilökunnasta tenure track koskee.

Laura Himanen tutkija, 1.9.2010 tutkimuksen arvioinnin koordinaattori Tieteentekijöiden liiton teettämän Tenure track - selvityksen tekijä