Tarkkuutta tohtorikoulutuksen mitoitukseen

Vuosina 2006 ja 2007 tohtoriksi valmistuneille tehty kysely viittaa siihen, että väitteleminen avaa nykyään jonkin verran työmahdollisuuksia myös muualla kuin tutkijanuralla. Uudet työllisyystilastot muistuttavat, että monella tohtorilla ura ei urkene ollenkaan. Alakohtainen mitoitus onkin yhä tarpeellisempaa.

Tohtorin tutkinnon jälkeen työttömänä olleiden ilmoittamat työttömyyden syyt. Lähde: Juha Sainio, Asiantuntijana työmarkkinoille, Aarresaari 2010.

Yliopistojen ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari- verkosto selvitti yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa vuosina 2006 ja 2007 tohtorin tutkinnon suorittaneiden työllistymistä ja mielipiteitä tohtorikoulutuksesta. Kesällä 2009 tehtyyn tutkimukseen vastasi 1 500 tohtoria 17 eri yliopistosta, eli 52 prosenttia kyselylomakkeen saaneista. Vastanneista oli naisia vähän yli puolet.

Tohtorin tutkinnon suorittaneista kolmannes oli aloittanut jatko-opinnot heti ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen. Joka kuudes vastanneista ilmoitti, että jatko-opintoja oli rahoitettu neljästä eri lähteestä. Yli puolet oli ollut jatkoopintojen suorittamisen aikaan apurahalla ja joka kymmenes työttömänä. 13 prosenttia vastaajista kertoi aloittaneensa tohtoriopinnot, koska muuta työnsaantimahdollisuutta ei ollut.

Aarresaari-verkoston selvitys osoittaa kiistatta sen, että rahoituksen pirstaleisuus hidastaa tohtoriopintoja. Tästä syystä jatko-opintojen rahoittaminen pitäisikin mielestäni kanavoida tohtoriohjelmiin, joista voitaisiin rahoittaa yhdenjaksoisia riittävän pitkiä kausia väitöskirjan tekemiseen.

Tohtorin tutkinnon suorittaneiden mediaaniikä on 35 vuotta, mikä ei ole merkittävästi muuttunut vuosien 1985 ja 2008 välisenä aikana. Korkeintaan 31 vuoden iässä tohtoriksi valmistuneita on 29 prosenttia. Tohtorin tutkinnon suorittamisen mediaanikesto on 5 vuotta 9 kuukautta ja keskiarvo puolestaan 6 vuotta 4 kuukautta.

Maisterintutkinnon nopeuttaminen vauhdittaa myös tohtorintutkinnon aloittamista. Näkemykseni mukaan tohtoriopintojen kestoa saataisiin lyhenemään muun muassa riittävän pitkäkestoisella rahoituksella ja ohjausta lisäämällä. Tohtoriopintoja pidentää myös se, että yliopistot teettävät väitöskirjan tekijöillä liikaa muita kuin omaan tutkimukseen liittyviä tehtäviä.

Reilu puolet tohtoreista vakituisessa työsuhteessa

Vuosina 2006 ja 2007 tohtorin tutkinnon suorittaneista 92 prosenttia oli töissä ja 2 prosenttia työttömänä. 13 prosenttia vastanneista oli ollut työttömänä tohtoriksi valmistumisen jälkeen. Työllistymisvaikeuksia oli ollut 30 prosentilla vastaajista. Vastaajista 23 prosenttia ilmoitti tohtoritutkinnosta olleen haittaa työnhaussa. Vaikeinta työnsaanti oli ollut luonnontieteilijöillä ja yhteiskuntatieteilijöillä.

Se, että tohtoritutkinnosta on haittaa työnhaussa, kertoo työnantajien asenteista. Erityisesti yksityisellä sektorilla tohtorintutkinnon suorittaneita pidetään kapea-alaisina ja ylikoulutettuina. Yksityissektorin työnantajat arvostavat tietyissä tapauksissa enemmän ylempää korkeakoulututkintoa ja pidempää työkokemusta kuin tohtorin tutkintoa.

Tohtoroituneista 94 prosenttia koki hyödyntävänsä tutkinnossa opittuja asioita työssään jatkuvasti tai jonkin verran. Tutkimuksen loppuraportissa arvioidaan, että 3–6 prosenttia työssä olevista tohtoreista toimi koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä.

Kaikista työssä olevista tohtoreista lähes kaksi kolmesta ilmoitti työnsä yhdeksi osaksi tutkimuksen. Pääasiallisena työtehtävänä tutkimus oli vain 40 prosentilla tohtoreista. Johto- ja esimiestehtävissä oli neljäsosa töissä olleista vastaajista.

Kyselyhetkellä tohtoreista 34 prosenttia työskenteli määräaikaisessa ja 56 prosenttia vakituisessa palvelussuhteessa. Vastanneista 37 prosenttia työskenteli yliopistoissa, viidennes yrityksissä, toinen viidennes kunnissa ja kolmas viidennes valtiolla tai järjestöissä.

Nuorena tohtoroituneet olivat työllistyneet yrityksiin useammin kuin muut. Yksityiselle sektorille työllistyneiden tohtoreiden osuus näyttää tutkimuksen mukaan olevan kasvussa. Tämä arvio saattaa osittain johtua siitä, että edellisessä vastaavassa tutkimuksessa teknilliset alat eivät olleet niin kattavasti mukana.

Tohtoreiden työllistyminen yrityksiin ei ole selvityksen julkistustilaisuudessa (23.8.) puhuneen Elinkeinoelämän keskusliiton johtajan Timo Kekkosen mukaan mutkatonta. Hän katsoi, että yhä useampi yrityksiin työllistyneistä tohtoreista ei pysty hyödyntämään oppimaansa juuri lainkaan. Hän epäili, ovatko tohtorikoulutukselle asetetut tavoitteet liian moninaisia ja odotukset ehkä jopa ylimitoitettuja

Naistohtorin tienesti lähes 200 euroa pienempi

Tohtorien ilmoittaman bruttokuukausipalkan mediaani on 3 755 euroa. Bruttotulojen keskiarvo on 4 182 euroa ja keskihajonta 1 650 euroa. Miestohtorien bruttokuukausiansio on lähes 200 euroa korkeampi kuin naistohtorien. Lääketieteen tohtorien ansiotaso on kaikkein korkein ja luonnontieteelliseltä koulutusalalta valmistuneiden ansiotaso matalin.

Suoraan maisteritutkinnosta tohtoriopintoihin jatkaneiden tohtoreiden mediaanipalkka oli 3 600 euroa ja keskiarvopalkka 3 898 euroa.

Tohtorikoulutuksen kehittäminen

Tohtoroituneilta kysyttiin myös ohjauksesta ja tohtorikoulutuksen kehittämisestä. Henkilökohtaisia ohjauskeskusteluja pidettiin tärkeinä. Väitöskirjatyön ohjauksen laatuun oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä, mutta kolmasosa vastaajista arvioi ohjauksen määrän korkeintaan tyydyttäväksi. Jatko-opiskeluun liittyvään ohjaukseen suhtauduttiin kriittisemmin kuin väitöskirjatyöhön liittyvään ohjaamiseen.

Tohtorikoulutuksen kehittämisessä tohtoroituneet nostivat tärkeimmäksi akateemisen kirjoittamisen. Kärkeen nousivat myös kansainväliset kontaktit, esiintymistaidot, rahoituksen hakeminen, vuorovaikutustaidot ja projektiosaaminen.

Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Timo Kekkonen nosti esille suosituksena yleisten työelämävalmiuksien kehittämisen ja uraneuvonnan. Käytännössä yliopistojen nykyisillä resursseilla ei pystytä juurikaan lisäämän ohjausta ja monipuolistamaan koulutusta.

Alakohtainen arviointi yhä tarpeellisempaa

Vuoden 2010 heinäkuussa työttöminä työnhakijoina oli työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan 511 tohtoria. Määrä oli noussut 18 prosenttia edellisen vuoden heinäkuusta. Vaikein tilanne on ollut jo pitkään bio- ja ympäristötieteiden tohtoreilla; näillä aloilla oli 79 työtöntä tohtoria viime heinäkuussa. Elokuun lukujen mukaanilman työtä oli 487 tohtoria.

Uusimpien tilastojen valossa on ilmeistä, että tohtoriksi valmistuneiden työllistyminen on tällä hetkellä vaikeampaa kuin Aarresaari-verkoston tutkimusaikana kesällä 2009. Kun tohtorikoulutusta mitoitetaan, tarvitaan alakohtaista arviointia.

Bio- ja ympäristötieteiden alalta valmistuneiden tohtoreiden työttömyys on ollut jo vuosia niin korkealla tasolla, että tohtorikoulutusta tällä alalla on syytä rajoittaa. Rajoittamista on syytä harkita myös eräillä luonnontieteen aloilla.

Eeva Rantala
toiminnanjohtaja, Tieteentekijöiden liitto