Esitarkastus on jatko-opintojen pää

Väitöskirjan ohjaajan tehtävä on kantaa vastuu ja päästää esitarkastukseen vasta, kun työ on siihen riittävän valmis.

Kun työ on esitarkastuksen loppuvaiheissa, se yleensä näkyy jatko-opiskelijan kasvoilla. Vaikka todennäköisesti olisi luvassa myönteinen päätös, moni hermoilee esitarkastuksen ja väittelyn vaiheita, on huoli vielä uran jatkosta. Vain hyvin harvoille esitarkastuksessa tulee hylkäävä päätös, mutta tämä onkin sitä hankalampaa.

Kielteinen päätös voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näin kävi henkilö X:lle. Toinen esitarkastaja piti työtä erittäin hyvänä ja toinen hylkäsi sen. Jatkoopinnot olivat menneet nopeasti ja hyvin. Tällainen jatko-opintojen vaihe oli sekä yllätys, että järkytys.

— En tiedä, mitä olisin sanonut, kun sain tiedon. Olisi tuntunut reilummalta, jos molemmat olisivat hylänneet.

Pitkään väitöskirjan aihepiirissä työskennellyt jatko-opiskelija sai hylkäyksen perusmuotoiluksi liian suppean teoreettisen tarkastelun.

— Olen aika monesta asiasta eri mieltä. Minusta on yllättävää, että kunnollista valitustietä ei tunnu olevan olemassa. Jos opiskelijan suorittamassa tentissä on epäselvyyksiä, sitä syynätään isolla joukolla. Tämä on paljon isompi asia. Olisi ollut parempi, jos molemmat esitarkastajat olisivat hylänneet, silloin asia olisi jotenkin selvempi.

Muutamia kuukausia myöhemmin

Pitkien pohdintojen ja palaverien jälkeen työ on palautunut siihen vaiheeseen, missä se oli ennen esitarkastusta. On ollut joitakin lukijoita ja ehdotuksia, miten käsikirjoitusta voisi muokata ennen seuraavaa esitarkastusta.

Kuukaudet ovat merkinneet henkilö X:lle turhautumisen lisäksi runsaasti ylimääräistä työtä. Koska epävirallisia käsikirjoituksen lukijoita on ollut useita, on myös ollut useita mielipiteitä siitä, mihin suuntaan käsikirjoitusta pitäisi viedä.

Vaikka hylättyjä käsikirjoituksia ei ole vuosittain kovin monia, se on varsin ikävä kokemus sille, joka tähän joutuu. Esimerkiksi monografiateksteissä, joissa kirjoittaja vastaa koko kokonaisuudesta, saattaa ulkopuolinen kritiikki painottua työn loppuvaiheeseen. Artikkeleita tehden kritiikkiä tulee pitkin matkaa.

Professori Pekka Ilmakunnas Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta on palkittu väitöskirjojen ohjaamisesta. Hänelle on tuttua monet opiskelijoiden tunteet työn loppuvaiheessa. Hän korostaa rakenteen ratkaisua, artikkeli- tai esseeväitöskirjaa niin, että työ on pienemmissä osissa ja siten helpommin hallittavissa. Kritiikkiä tulee pitkin matkaa, eikä vasta esitarkastajilta.

— Me vaadimme, että opiskelija esittelee työtään ulkopuolisilla foorumeilla pitkin matkaa. Näin saa muualta hyödyllisiä mielipiteitä.

Kokenut ohjaaja toki huokaa, että aina joskus tulee itse esitarkastajana toimiessa eteen käsikirjoitus, josta on pakko miettiä, onko tätä kukaan aikaisemmin nähnyt.

Tieteellistä laatua

Esitarkastuksen tärkein tehtävä on määritellä, onko väitöskirjakäsikirjoitus riittävää tieteellistä laatua. Jos kaksi esitarkastajaa antaa ristiriitaisen lausunnon, voidaan sitä pyytää kolmannelta. Tieteellisen laadun määrittelyssä on useita vivahteita. Työn ohjaajan tehtävä on kantaa vastuu ja päästää esitarkastukseen vasta, kun työ on siihen riittävän valmis.

— Työn ohjaajan täytyy tuntea oma ala niin hyvin, että ei etsi konservatiivisen linjan esitarkastajia edellä aikaansa olevalle työlle, sanoo Helsingin yliopiston vararehtori Jukka Kola, ansioistaan palkittu akateeminen opettaja.

Tieteellinen laatu käytännössä on Kolan edustamassa maatalouspolitiikassa muun muassa sitä, että ainakin toinen esitarkastaja valitaan ulkomailta. Kansainvälisyys ja laatu voivat realisoitua myös toisenlaisessa näkökulmassa.

Kenialaisen Suomessa tekemä väitöskirja on hyvää mainosta, kun sen tekijä yliopistonlehtoriksi päädyttyään kehittää maatalousekonomian koulutusta ja tutkimusta Afrikassa ja vie toivottavasti eteenpäin sanomaa suomalaisen yliopistojärjestelmän hyvistä puolista.

Kovaa kritiikkiä

Jotta oma työ yltäisi riittävään tieteelliseen tasoon, edessä on tottuminen arvioitsijoiden kritiikkiin. Kovalla otteella tehty kritiikki saattaa aiheuttaa ahdistusta myös pitkään tieteellisiä tekstejä kirjoittaneelle.

Ennen kaikkea kritiikki tulee vastaan ohjaajien ja jatko-opiskelijoiden keskusteluissa. Nuoret väitöskirjan tekijät eivät ole tottuneet, että näin kirjoitetaan.

Kritiikistä käydään keskustelua jokaisen ohjaajan huoneessa. Hänen ja muun tiedeyhteisön tehtävä on myös ikään kuin suomentaa kritiikki.

Monentasoisia paineita

Suuri osa väitöskirjoista etenee onnistuneesti esitarkastuksen vaiheista väitöstilanteeseen ja iloiseen karonkkaan. Tohtorin arvolla on pitkä perinne suomalaisten yliopistojen seinien sisällä, koska niitä on myönnetty vuodesta 1828.

Helsingin yliopistossa vararehtorina työskentelevä Johanna Björkroth vastaa tutkimus- ja tohtorinkoulutusasioista, mutta myös elintarvike- ja ympäristöhygienian jatko-opiskelijoiden ohjaamisesta.

Väitöstutkimuksen lähestyessä loppuaan, jatkoopiskelijan tulisi itsenäisesti suoriutua myös sellaisista tehtävistä, joita ei ole aikaisemmin tarvinnut ajatella. Ehkä vuosien keskittyminen jatko-opiskelujen eteenpäin viemiseen on niin toisenlaista, että työn loppusuora merkitsee dramaattista rytmin muutosta.

— Vaikka ongelmia tulee, niin niitä pohditaan ohjaajan kanssa yhdessä. Tämä on yksilötyötä, mutta siitä huolimatta jatko-opiskelijaa ei saa jättää yksin. Aina pitää löytää ratkaisu eteenpäin. Jatko-opiskelijalle kenties abstrakti tiedeyhteisön arviointiprosessi kohtaa hallintojärjestelmän, johon papereiden kanssa painiskeleva ei ole ennen tutustunut. Esitarkastuksen tietämissä on monenlaisia tehtäviä ja erilaisia aikataulutuksia.

Väsymys ja pelot eivät välttämättä pääty väittelylupaan. Moni jännittää väitöstilaisuutta, vaikka se on akateemiseksi teatteriksi mainittua.

— Jännityksen ja hermoilun paikka saattaa olla oman uran vaihe. Väitöksen jälkeen on taas pitkään aikaan valintatilanteen edessä. Mihin suuntaan omaa uraa vie eteenpäin? Haluaako tutkijaksi, vai miettiäkö jotakin muuta?

— Moni tutkijanainen tulee äidiksi ja miettii omia voimiaan ja uudenlaisen työ- ja perhe-elämän järjestelemistä. Tieteellisen projektin ja uraan liittyvien paineiden lisäksi saattaa tulla samaan aikaan henkilökohtaiseen elämään liittyviä paineita ja valintoja.

teksti Tiina Huokuna

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 22