Tutkijanuraan tulossa enemmän läpinäkyvyyttä

Tieteentekijöiden liiton mielestä ehdotukset tutkijankoulutuksen kehittämiseksi ovat pääosin kannatettavia. Nimike pitää saada vihdoin tutkijoiden eurooppalaisen peruskirjan mukaiseksi.

Suomen Akatemian asettama tutkijakoulutukiryhmä on laatinut ehdotuksen tutkijakoulutusjärjestelmän kehittämiseksi ja tohtorikoulutuksen järjestämiseksi. Ehdotus on parhaillaan kommentoitavana. Ehdotukset ovat pääosin kannatettavia.

Samaan aikaan Korkeakoulujen Arviointineuvosto (KKA) on tehnyt seuranta-arvioinnin, jonka keskeinen tavoite on selvittää, miten yliopistot ovat ryhtyneet kehittämään tohtorikoulutustaan edellisen arvioinnin suositusten perusteella. KKA:n raportti valmistuu lokakuussa. Hyvänä tavoitteena on tutkijanuran läpinäkyvyyden ja ennakoitavuuden sekä laadun parantaminen.

Kansainvälisen mallin mukaan ryhmä ehdottaa, että suomalaisissa yliopistoissa on yksi tai muutama tutkijakoulu, jotka muodostuvat tieteen- ja koulutusalakohtaisista tai monitieteisistä tohtoriohjelmista. Moni yliopisto onkin jo perustanut oman tutkijakoulun. Kaikki tohtoriohjelmat on tarkoitus integroida tiiviisti yliopistoon ja ne ovat kiinteä osa yliopiston tutkimusstrategiaa ja profiilia.

Tieteentekijöiden liitto katsoo, että tohtorikoulutuksen on oltava avointa tieteen kentälle ja tohtorikoulutuksen kehittämisessä täytyy ottaa huomioon myös tohtoroituvan näkökulma.

Koulutettava, opiskelija vai nuorempi tutkija

Tieteentekijöiden liitto on useissa yhteyksissä vaatinut, että väitöskirjantekijöistä käytetään nimitystä nuorempi tutkija.

Liitto katsoo, että kyse ei ole kouluttautumisesta vaan tutkijana pätevöitymisestä. Tutkijakoulutukiryhmä (sanahirvitys tämäkin) ei raporttiluonnoksessaan ota kantaa nimikkeisiin, vaikka toteaakin, että EUA:n (European University Association) suositusten mukaan tohtorikoulutettavat ovat tutkijanuransa alkuvaiheessa ja heitä tulee kohdella uutta tietoa tuottavina ammattitutkijoina.

Tutkijoiden eurooppalaisen peruskirjan mukainen nimike on nuorempi tutkija (early stage researcher). Tämän nimikkeen ovat ottaneet käyttöön Itä-Suomen yliopisto ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Tutkijakoulutettava -nimikettä on pidetty huonona myös yrityksissä, jotka ovat tohtoroituneiden potentiaalisia työnantajia. Suomessa ei ole vastinetta ruotsinkielen doktorand -nimikkeelle.

Rekrytointi, ohjaus

Ryhmän ehdotus rekrytoinnista tohtoriohjelmiin on kannatettava. Ehdotuksen mukaan tohtoriohjelmiin valitaan väitöskirjantekijät avointen, ennakoitavien, läpinäkyvien ja yhdenmukaisten valintakriteerien mukaisesti. Liitto kannattaa myös sitä, että tohtorikoulutettavan oikeuksista ja velvollisuuksista sovitaan kirjallisesti.

Samalla tulee sovittua ohjauksen käytännön toteutuksesta. Yliopisto vastaa myös ohjaus- seuranta-, arviointi-, palaute- ja oikaisupyyntökäytänteistä. Joissakin tilanteissa ohjaajan ja tohtorikoulutettavan välinen ohjaussuhde ei toimi. Oikeusturvan kannalta on hyvä sopia myös, miten menetellään, jos ohjaussuhde ei toimi tai ohjaaja vaihtuu jostain muusta syystä.

Neljässä vuodessa tohtoriksi

Ryhmä esittää jatkotutkinnon tavoitteelliseksi suoritusajaksi neljä vuotta täysipäiväistä koulutusta. Tieteentekijöiden liitto katsoo, että neljässä vuodessa tohtoroituminen edellyttää myös neljän vuoden rahoitusta.

Neljässä vuodessa tohtoroituminen jää usein toteutumatta väitöskirjantekijästä riippumattomista syistä. Väitöskirjantekijällä saattaa olla opetus- ja laitostehtäviä liikaa, rahoitusta on vain pieniksi pätkiksi ja rahoituksen hankkimiseen kuluu aikaa. Myös perhevapaat ja sairauslomat pidentävät väitöskirjan valmistumista.

Tohtorintutkintoa suorittamaan valituille täytyy tehdä henkilökohtaisen opintosuunnitelman vastineeksi rahoitussuunnitelma neljäksi vuodeksi.

Tietyillä aloilla (esim. politiikkatieteet ja filosofia) kypsyminen hyväksi tutkijaksi voi kovallakin työllä viedä enemmän kuin neljä vuotta. Tämän takia liitto ei kannata liian tiukkaa aikarajausta.

Tieteentekijöiden liitto näkee toivottavana suuntauksena, että tieteen henkilökohtaisista apurahoista luovutaan ja säätiöt siirtyvät rahoittamaan määräaikaisia palvelussuhteita yliopistoihin.

Urasuunnittelu

Henkilökohtaisen opinto- ja rahoitussuunnitelman lisäksi väitöskirjantekijän ja ohjaajan tulisi käydä läpi myös urasuunnitelma. Jo väitöskirjan tekemisen alkuvaiheessa kannattaa käydä läpi yliopistouran mahdollisuudet ja uramahdollisuudet yliopiston ulkopuolella. Tavoitteena on, että tutkijankoulutuksen saaneiden osuutta tutkimustyötä tekevistä nostetaan ja että yhä suurempi osa tohtoreista työskentelee tutkimus- ja muissa johtavissa asiantuntijatehtävissä yliopistolaitoksen ulkopuolella.

teksti Eeva Rantala
toiminnanjohtaja, Tieteentekijöiden liitto

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 26