ACATIIMI 7/12 tulosta | sulje ikkuna

Brittiläisille tutkimusartikkeleille tiukka Open Access -vaatimus

Myös EU:n komission suositus luo tietä avoimelle verkkosulkaisemiselle.

Avoin tieteellinen verkkojulkaiseminen (Open Access) on viime vuosina nopeasti yleistynyt. Nykyään noin joka neljäs uusi vertaisarvioitu artikkeli löytyy verkosta joka suoraan OA-lehdessä tai käsikirjoitusversiona esimerkiksi tieteenala- tai yliopistokohtaisissa julkaisuarkistoissa.

Useissa maissa tutkimusrahoittajat ovat jo pitkään suosittaneet että heidän rahoittamissaan hankkeissa syntyvät artikkelit olisivat vapaasti luettavissa verkossa ja tästä syntyvät kulut, esim. johtavien OA-lehtien perimät julkaisumaksut, ovat olleet hankkeessa hyväksyttyjä kustannuksia.

Näinhän on jo nyt esimerkiksi Suomen Akatemian hankkeissa. Lisäksi muutamat yliopistot, esim. Helsingin yliopisto vuodesta 2010, edellyttävät artikkelien avointa saatavuutta kustantajan sääntöjen sallimissa rajoissa.

Maailman suurin tutkimusta rahoittava taho, USA:n National Institute of Health, on jo muutaman vuoden soveltanut vielä tiukempaa linjaa, ja vaatinut rahoittamissaan hankkeissa että ainakin käsikirjoitusversio on ollut vapaasti saatavissa pystyttämässään Pub- MedCentral julkaisutietokannassa, mieluiten puolen vuoden ja maksimissaan vuoden sisällä. Monet suuret tiedekustantamot ovatkin joutuneet erikseen ottamaan huomioon NIH:n vaatimuksen omissa kirjoittajasopimuksissaan.

Heinäkuussa Isossa Britanniassa Akatemiaamme vastaava taho, Research Councils UK, julkisti uuden OA-strategiansa. RCUK tulee vuodesta 2013 edellyttämään että kaikista sen avulla edes osittain rahoitetuista tieteellisistä artikkeleista löytyy OA-kopio korkeintaan puolen vuoden sisällä julkaisuhetkestä. Yhteiskuntatieteissä ja humanistissa tieteissä aikaviiveeksi sallitaan poikkeuksellisesti vuosi.

Tutkija voi hoitaa tämän velvoitteen joko julkaisemalla suoraan puhtaassa OA-lehdessä tai perinteisessä tilauslehdessä, jossa on mahdollista avata yksittäinen artikkeli erillistä maksua vastaan (ns. hybridi OA). OA-lehtiä on tällä hetkellä jo rekisteröity noin 8000 DOAJ-tietokannassa ja erityisesti suuret kustantamot tarjoavat hybridivaihtoehdon jo yli 4000 lehdessä.

Vaihtoehtoisesti tutkija voi tallettaa tilauspohjaisessa lehdessä julkaistun artikkelin käsikirjoitusversion sopivaan julkaisutietokantaan em. karenssiaikojen puitteissa. Vaihtoehto, jossa lehti ei tarjoa edes maksullista hybridi-OA vaihtoehtoa ja sen kirjoittajasopimukset eivät salli käsikirjoituksen avointa tallentamista, on siis poissuljettu!

RCUK varaa myös jatkossa erikseen korvamerkityt määrärahat OA- ja hybridilehtien kirjoittajamaksuihin. Nämä siirretään könttäsummina korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille, jotka saavat hallinnoida niitä parhaaksi näkemällään tavalla.

Myös EU:n komissio on äskettäin julkistanut suosituksen, että jäsenvaltiot luovat kansallisen tason säännöstöjä ja käytäntöjä, joiden avulla julkisesti rahoitetut tutkimusartikkelit ovat vapaasti saatavissa korkeintaan 6 kuukauden sisällä. Komissio tulee myös edellyttämään että kaikki sen uuden Horizon 2020 puiteohjelman rahoituksella syntyneet artikkelit ovat vapaasti verkossa.

Näin merkittävien tutkimusta rahoittavien tahojen tiukat OA-suuntaviivat tulevat varmastikin entisestään kiihdyttämään kehitystä kohti lisääntyvää avoimuutta, sekä esimerkin avulla sekä sen takia että niiden rahoitus koskettaa niin merkittäviä artikkelimääriä.

Bo-Christer Björk, professori
Patrik Paetau, lehtori
Hanken

Viitteet:

  • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 8

ACATIIMI 7/12 tulosta | sulje ikkuna