Riittääkö tieteen palo kannustamaan tutkijan uralle?

Nuoria tutkijoita askarrutti Oulussa muun muassa ohjaus, johtaminen ja palkkaus.

Nuorten tutkijoiden klubin päivätilaisuuden alussa, ennen toimittaja Kirsi Heikelin vetämää keskustelua, julkistettiin Vuoden tieteentekijä. Illalla meno jatkui Wanhalla Paloasemalla stand-up -komiikan ja vapaan seurustelun merkeissä. Näihin tilaisuuksiin osallistui noin 100 nuorta tutkijaa.

Kiitospuheessaan Vuoden tieteentekijä Ilari Sääksjärvi kertoi olevansa iloinen siitä, että myös opetus ja yliopiston kolmas tehtävä olivat mukana Vuoden tieteentekijän valintakriteereissä. (Ks. myös juttu) Sääksjärvi kertoi tutkimusaiheistaan ja antoi myös muutamia ohjeita väitöskirjantekijöille:

• "Valitkaa aihe, joka kiinnostaa teitä itseänne. Itse valitsin aiheeni jo pikkupoikana."
• "Ottakaa opetusta mukaan ohjelmaanne — omasta tutkimuksesta kertominen on hyvä tutkimusmenetelmä. On eri asia kertoa tutkimuksestaan opiskelijalle kuin kollegalle."
• "Älkää tehkö liikaa töitä. Seitsemän tai kahdeksan tuntia töitä päivässä yliopistossa riittää, sillä yliopiston ulkopuolella on mahtava maailma."

Apurahatutkijat ovat vahva resurssi

Vuoden tieteentekijän julkistamisen jälkeen julkistettiin Tieteenteon este — apurahatutkijoilta perittävät työhuonemaksut. Vetämänsä keskustelun alussa Kirsi Heikel kysyikin ensimmäiseksi paneelin osallistuneelta rehtori Lauri Lajuselta, mitä mieltä hän on Tieteenteon esteestä. Oulun yliopistossa työhuonemaksut eivät ole käytössä. Rehtori Lauri Lajunen sanoi toivovansa, että apurahan hakijat hakisivat rahoitusta myös kustannuksiin.

— Apurahatyöntekijät ovat yliopistossa vahva resurssi, joiden avulla yliopistot saavat myös rahoitusta. Heillä tulee olla kaikki välineet työnsä tekemiseen.

Yleisön joukosta kysyttiin, kuka on apurahatyöntekijän työnantaja. Henkilöstöjohtaja Liisa Rossi vastasi tähän, että apurahatutkijat kuuluvat työyhteisöön mutta eivät ole työntekijöitä — tähän perustuu apurahan verottomuus.

Tutkimus työnä eikä kutsumuksena

Keskustelussa käsiteltiin väitöskirjaa tekevien saaman ohjauksen ja tuen riittävyyttä, työhyvinvointia ja palkkausta. Itä-Suomen yliopiston pääluottamusmiehen ja työhyvinvointia tutkivan Antero Puhakan mukaan vuodesta 2001 tehdyistä jäsenkyselyistä näkyy, että uupuminen ja ongelmat ovat lisääntyneet.

Ohjauksen puute on nähtävissä — huippuna eräässä yliopistossa professorilla oli 63 ohjattavaa väitöskirjatyöntekijää.

— Yliopisto toimii riistäjänä, sillä suurin osa Suomessa tehtävistä julkaisuista perustuu nuorempien tutkijoiden tekemään työhön. Joissakin yliopistoissa maksetaan jo markkinalisää, sillä muuten ei nuorempia tutkijoita enää saada töihin.

— Tutkimus on työtä eikä kutsumustyötä. Kutsumustyöllä on aina perusteltu huonoja palkkoja. Nuoremmille tutkijoille on tullut myös lisää hallintotehtäviä. Pystyvätkö he enää edes keskittymään siihen mistä saavat palkkansa? Puhakka kysyi.

Rehtori Lajunen korosti pitkien ajanjaksojen ja pelisääntöjen tärkeyttä, jotta tutkijan ei tarvitse miettiä puolen vuoden välein, että mistä rahoitus. Toiminnanjohtaja Eeva Rantala totesi, että Ruotsissa ei oteta väitöskirjantekijäksi, jos koko rahoitus ei ole selvillä koko ajaksi. Ruotsissa myös väitöskirjantekijän palkka on parempi

Rehtori Lajunen totesi, että myös USA:ssa koulutus kannattaa, sillä siellä tohtoreilla on paremmat palkat kuin maistereilla. Oulun yliopiston hallituksen jäsen, professori Sanna Järvelä katsoi, että väitöskirjatyötä tekeville työsuhdetta tärkeämpi on tieteen palo. Hänkin kyllä myönsi, että palkka on huono.

— Naisten strategiat ja ajankäyttö ovat meillä huipputasoa, kun tulee vauvoja ja väitöskirjoja samaan tahtiin.

Yrittäjä Paavo Vasalan mukaan yritysmaailma kaipaa tohtoreita ja hän toivoi enemmän yhteistyötä yritysten ja yliopiston välille.

Mistä saan lisää palkkaa?

Tilaisuuden lopuksi yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä omista ongelmistaan työpaikalla.

”Meillä on tutkijakoulut mutta missä ovat ne johtajakoulut? Monet professorit ovat aika kädettömiä johtajia.”

— Johtajakoulutukseen on satsattu mutta siihen on aika vaikeaa saada osallistujia, totesi Liisa Rossi.

Lauri Lajunen lisäsi, että professorin rekrytoinnissa myös ihmissuhdetaidot on otettava huomioon.

”Miten saan lisää palkkaa.”

Oulun yliopiston pääluottamusmies Kimmo Kontio neuvoi vaatimaan oikeuksiaan, mutta ymmärsi sen olevan vaikeaa varsinkin lyhyillä määräyksillä oleville.

— Täytä arviointiryhmälle menevä tietojenkeruulomake huolellisesti ja kysy luottamusmieheltä neuvoa tarvittaessa. Palkkaneuvotteluihin voit pyytää luottamusmiehen mukaan, Kontio evästi.

Järjestyksessä seitsemäs Nuorten tutkijoiden klubi järjestettiin 11.9.2012 Oulun yliopistossa

teksti Marketta Honkanen
kuva Juha Sarkkinen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 32