Keskustelua
Keskushallinnon tulospalkkiot rapauttavat yhteishenkeä
Kuten uuden yliopistolain voimaan tultua moni ennusti,
eräät yliopistot ovat alkaneet jakaa yritysten
tapaan tulospalkkioita jopa rehtoreilleen ja hallintojohtajilleen
— nyt kun palkkausjärjestelmä sen sallii.
Opetusministeriö on jo vuosikaudet pitänyt yritysten
käytäntöjä esikuvina yliopistoille, ja niinpä yliopistolaki
toi yliopistoihimme monia yritysorganisaatioille
tyypillisiä piirteitä.
Esimerkiksi monimutkaiset ja yliopistoihin huonosti
soveltuvat byrokraattiset valvontajärjestelmät
vaikeuttavat yliopistojen varsinaista toimintaa eli
tutkimusta ja opetusta. Samalla hallinnosta näyttää
tulleen yliopistojen keskeisin funktio. Tähän linjaan
sopii valitettavan hyvin keskushallinnon ja -johdon
korostaminen tuloksentekijöinä, joille maksetaan tulospalkkioita.
Keskushallinnon palkitsemisen symbolinen merkitys on
suuri. Näin osoitetaan yliopiston tärkeimmät ryhmät
ja yksilöt. Silloin kun professorit ja muut tutkijat sekä
opettajat olivat yliopiston kiistatta keskeisimmät toimijaryhmät,
vallitsi asiantuntijavalta, joka on luonteva
valtarakenne ei-kaupallisessa asiantuntijaorganisaatiossa.
Yliopistouudistus heikensi asiantuntijavallan
roolia yliopistoissa, ja häivytti niiden aikaisempaa
ei-kaupallisen sivistyslaitoksen luonnetta.
Ajatus yliopiston ylimmän johdon tulospalkkauksesta
on yliopiston luonteen vastainen. Erityisesti
jos johtoa palkitaan yliopiston päätehtävien tuloksista,
ollaan täysin hakoteillä. Rehtorit ja hallinto voivat
kyllä tasoittaa tutkijoiden ja opettajien tietä – ja niin
heidän tulisi tehdäkin ilman erityiskannustimia —
mutta yliopiston tuloksen tekevät edelleen tutkijat
ja opettajat. He eivät kaipaa erityispalkittuja päällepäsmäreitä,
vaan taloudellista ja teknistä apua — sekä
kaikelle luovalle työlle elintärkeää työrauhaa.
Keskushallinnon tulospalkkauksen vaikutuksesta
hallinto alkaa käyttää kaikkia vaikutuskeinoja
— suostuttelusta aina painostamiseen — saadakseen
henkilöstön tuottamaan määrällisesti yhä enemmän
tuloksia, joista hallintoa palkitaan. Tulosten laatu on
vaarassa kärsiä tällaisesta välillisestä kannustamisesta,
joka on muutoinkin vahingollista yliopiston tapaisessa
ajattelun vapautta korostavassa instituutiossa.
Jos yliopistolla on varaa maksaa erityispalkkioita, ne
tulisi suunnata suoraan todellisille tuloksentekijöille,
eikä avustavaa tehtävää suorittavalle hallinnolle.
Tämä voi kuitenkin olla vastenmielistä yliopistojen
hallituksille, joiden yritystaustaiset jäsenet ovat
tottuneet ajatukseen, että ylin johto tekee tuloksen.
Heille muu henkilökunta on helposti korvattavaa tykinruokaa,
joka toteuttaa annetut käskyt.
Mikäli rehtoreita ja hallintojohtajia halutaan välttämättä
palkita, ehkä jokin ylimääräinen voimanponnistus,
kuten varojen keruu yliopistoille, voisi
oikeuttaa "keräyspalkkioon". Toisten tekemillä töillä
ratsastaminen on epämoraalista.
Yliopistojohdon tulospalkkioiden vahingollisuudesta
työyhteisölle antaa hyvän esimerkin Åbo akademin
henkilökunnan alkukesän kapina rehtoreiden
ja hallintojohtajan tulospalkkioita vastaan. Syntynyt
särö henkilöstön ja johdon välillä vaatii varmasti
melkoisesti aikaa parantuakseen. Tämän laatuiseen
yhteishenkeä rapauttavaan eripuraan ei murrosvaiheessa
elävillä yliopistoilla luulisi olevan varaa — eikä
myöskään resurssien tarpeettomaan tuhlailuun.
Pekka Pihlanti
professori emeritus
Turku
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 42
|