Kirja-arviot

Managerialistisen työkulttuurin toisinajattelua Elina Henttonen & Kirsi Lapointe: Työelämän toisinajattelijat. Gaudeamus, 2015. 189 s.

- Yliopistossa autonomiamme kaventuminen näkyi esimerkiksi siinä, kuinka meitä tutkijoita alettiin ohjata julkaisemaan vain tietyissä lehdissä, jotka sijoittuivat johdon valitsemissa rankingeissa riittävän korkealle. Toisarvoista tuntui olevan, sopiko tutkimusaiheemme tai lähestymistapamme juuri näihin lehtiin, Henttonen ja Lapointe kirjoittavat.

Kirjoittajat kritisoivat yliopistokäytäntöjä rohkeasti ja selkeästi, mutta kysymys on kuitenkin laajemmasta asiasta.

- Tänä päivänä työtä määrittää voimakkaasti managerialismiksi kutsuttu ideologia, joka korostaa työn hallinnan tehokkuutta, tuloksellisuutta ja taloudellisuutta. Managerialismi on ulottanut lonkeronsa yritysmaailmasta niin julkiselle kuin kolmannelle sektorille ja vaikuttaa myös yksilöiden elämänhallintaan erilaisten itsensäjohtamisoppien muodossa, kirjoittajat toteavat.

Liike-elämän logiikkaa istuu erityisen huonosti paitsi yliopistoon, myös mm. hoiva- ja sosiaalialalle.

Tutkijoiden mukaan managerialistisessa työkulttuurissa taloudellisen tehokkuuden ja kilpailussa menestymisen mantra asettuu yhä useammin työn sisällön, työn hyvin tekemisen ja ammattietiikan edelle.

Kun ihminen joutuu työskentelemään omien eettisten periaatteittensa vastaisesti, seurauksena on paitsi jatkuvaa turhautumista, myös moraalista uupumista. Kirjan tavoitteena on auttaa nykytyöelämästä kärsiviä tunnistamaan työelämän huonoja käytäntöjä, löytämään vertaistukea ja yhdessä luomaan uudenlaisia työkäytäntöjä. Kirja ottaa esille useita malleja siitä, kuinka ihmiset ovat ryhtyneet vaalimaan työnsä mielekkyyttä rakentamalla vapaata ja omaehtoista tilaa työssään merkityksellisinä pitämilleen päämäärille.

- Paradoksaalista on, että samaan aikaan kun monissa edelläkävijäyrityksissä on havahduttu managerialismin haittavaikutuksiin ja tietoisesti ryhdytty rakentamaan toisenlaista työ-ja johtamiskulttuuria, juurrutetaan managerialistista johtamistapaa entistä tiukemmin julkisten organisaatioiden toimintaan, Henttonen ja Lapointe ottavat esiin suuremman kuvan.

Muutos vaatii heidän mukaansa myös uudenlaista kielenkäyttöä, koska keskustelun työstä ja työelämästä on vallannut läpitunkematon innovaatio-, kilpailukyky- ja tuottavuusjargon. Kirjoittajat käyttävät kolmannen tilan käsitettä.

- Perusteltaan kolmas tila on poliittinen ja jopa kumouksellinen käsite. Se kuvaa eräänlaista "vastatilaa", jossa vastustetaan muiden pyrkimyksiä määritellä ja hallita itselle arvokkaita ja merkityksellisiä asioita, kaksikko määrittää.

Yksi vastustamistapa on periaatteellinen uskottomuus välineellisille päämäärille. Kirjoittajat panostivat opiskelijoiden kohtaamiseen ja ohjaamiseen, vaikka se veikin liikaa aikaa tulostavoitteiden näkökulmasta. Omaa työtä voi myös tuunata.

Radikaalein ratkaisu on perustaa oma vapausyhteisö. Filosofian Akatemian perustajajoukko oli "lopen kyllästynyt yliopiston "apurahasirkukseen", byrokratiaan ja rahoitushakemusten laatimiseen, joiden tiimellyksessä tutkimukseen ei riittänyt aikaa."

- Vapausyhteisöjä ovat perustaneet tutkijat ja toimittajat. Vapaus tarkoittaa aikaa ja vapautta harjoittaa omia ammattikäytäntöjä, joiden tila työpaikoissa on käynyt ahtaaksi, kirjoittajat toteavat.

Tuula-Maria Ahonen

Monipuolinen luotaus Hervannan historiaan Martti Häikiö: Hyöty ja tiede. Tampereen teknisen yliopiston historia 1965-2015. SKS 2015. 368s.

Tampereen tekninen yliopisto viettää tänä vuonna 50-vuotispäiviään. Näiden vuosikymmenten aikana TTY:llä on ollut suuri merkitys Suomen nousemiselle teknologian huipulle kansainvälisellä tasolla. Niinpä on aiheellista laittaa yksien kansien väliin Tampereen teknillisen yliopiston historia - semminkin kun nykyinen tietoyhteiskunta ja huipputeknologiaa hyödyntävät yritykset, muutkin kuin Nokia, saavat olla paljossa kiitollisia korkeakoululle, jonka ansioihin kuuluu monien merkittävien innovaatioiden keksiminen ensimmäisenä koko maailmassa.

Alku oli aika vaatimaton ja kangerteleva. Kun Tampereen teknillinen korkeakoulu vuonna 1965 perustettiin, se oli vuoteen 1972 Otaniemen Teknillisen korkeakoulun sivukorkeakoulu, jonka opetus oli hajallaan siellä täällä eri rakennuksissa ja jonka hallinto oli täysin isäntäkorkeakoulun käsissä. Yhteen paikkaan sijoitettu korkeakoulu aloitti tyhjältä pöydältä tai pitäisikö sanoa maalta, sillä sitä alettiin rakentaa tuolloin Tampereen kaupungista syrjässä olevaan Hervantaan. Monet vastustivatkin hanketta rakentaa tärkeä instituutio korven keskelle.

Tampereen teknillinen yliopisto koki ja kohtasi muuten samat ajan ilmiöt kuin muutkin korkeakoulut. 1970-luvulla vasemmistolaiset pyrkivät korkeakouluissa valtaan, mutta teknillisessä korkeakoulussa heidän saavutuksensa jäivät vaatimattomammiksi, koska siellä politiikka ei muutenkaan ollut kovassa huudossa, toisin kuin Tampereen yliopistossa. Tämä piti korkeakoulut vieraina toisilleen ja niiden välinen yhteistyö alkoi vasta myöhemmin - paljolti vastavoimana uudelle haastajalle Aaltoyliopistolle. Korkeakoulu-nimi vaihtui myöhemmin yliopistonimeen, koska haluttiin erottautua juuri tulleista ammattikorkeakouluista.

Sen sijaan yritysmaailman kanssa korkeakoulu oli alusta lähtien tiiviissä yhteistyössä ja sen korostamat palvelututkimus ja tuotekehitys olivat vahvasti ajan valtavirtaa vastaan.

Monissa teknisissä keksinnöissä korkeakoulu oli aikaansa edellä: se saa itselleen kunnian muun muassa vuonna 1977 maailman ensimmäisen puhuvan koneen "Synte 2" keksimisestä ja vuotta myöhemmin ensimmäisen liukenevan luunaulan ja muiden biohajoavien implanttien kehittelystä.

Nokia hankkikin täydennyskoulutusta insinööreilleen teknillisessä korkeakoulussa ja perusti Hervantaan uuden tutkimuskeskuksensa. Muun muassa Nokian kuuluisa "kommari" innovoitiin Hervannassa.

Internet tietysti tuli ensimmäisenä Tampereen teknilliseen korkeakouluun ja se otti fi-tunnuksen ensimmäisenä käyttöön. Jo vuosikymmeniä aiemmin yliopistossa oli visioitu mahdollisuus kaksisuuntaisesta tietoliikenneverkosta, joka voisi käsittää puhelin-, kuvapuhelin-, tietokone-, radio- ja televisio- ja erilaisia valvontapalveluja.

Tampereen teknillisen yliopiston historia antaa runsaine kuvineen monipuolisen kuvan kohteestaan. Tosin tulevaisuuden näkymiä olisi voinut yrittää hahmottaa, tieteen, tekniikan ja talouden näkökulmista.

Mukana on myös paljon puisevia ja luettelonomaisia jaksoja, eritoten hallintoa esittelevissä. Aihe itsessään eli tekniikka tietysti aiheuttaa ulkopuolisille lukijoille päänkivistystä. Esimerkkinä vaikka kohta, jossa todetaan "... esitelmässä painotetaan vapautuvan kemiallisen energian osuutta kokonaisenergiabalanssissa. ... käsittelyn kohteena zirkoniumin ja ruostumattomien terästen reagointimahdollisuudet neutronivuon ja lämpötilan funktiona." Tosin akateeminen lukijakunta on tottunut jargoniin, mutta Tampereen teknillisen yliopiston anti on ollut merkittävä koko yhteiskunnalle.

Pekka Wahlstedt

• Painetussa lehdessä sivu 48