Kysymys - Vastaus

”Tiede- ja osaamismyönteisyys kuuluu menestyksekkään kulttuurimme kulmakiviin.” Helsingin yliopiston kansleri Thomas Wilhelmsson haluaa nostaa tieteen ja perustutkimuksen arvostusta. Kaikkein eniten hän on huolissaan siitä, miten yliopistot pystyvät jatkossa houkuttele maan uusia nuoria tutkijoita .

1) Helsingin yliopiston juhlasalissa järjestetään 5.10. iso seminaari Mihin tiedettä tarvitaan? Miksi tällainen seminaari on tarpeen juuri nyt?

Maailmalla on monenlaisia viitteitä tiedon ja tieteen kasvavasta väheksynnästä. Suomessa budjettileikkaukset sekä puheet lomasuuntautuneista professoreista ja turhista dosenteista voidaan nähdä oireena samanlaisesta ajattelusta. Tärkeimmäksi kuin se, miten asiat ovat, on monesti noussut se, miltä ne näyttävät. Siksi on nyt tärkeää pohtia, miten voidaan ylläpitää suomalaisten perinteisesti vahvaa uskoa tieteeseen. Tiedeja osaamismyönteisyys kuuluu menestyksekkään kulttuurimme kulmakiviin.

2) Millaisena näette perustutkimuksen aseman lähivuosina?

Vallitseva tutkimuksen välitöntä sovellettavuutta ja innovaatioita painottava ajattelutapa voi heikentää perustutkimuksen asemaa, ellemme yliopistoissa pidä vahvasti esillä perustutkimuksen merkitystä. Meidän on osattava näyttää, kuinka korkeatasoinen perustutkimus on tuloksekkaan ja todella uutta luovan soveltavan tutkimuksen välttämätön edellytys. Ja kuinka kulttuurimme kuihtuu ilman yliopistojen laajaa sivistyksellistä panosta.

3) Miten päättäjät saataisiin paremmin ymmärtämään tieteen ja tutkimuksen merkitys maan kehitykselle?

Monet päättäjät ja kansalaiset ymmärtävät tämän varsin hyvin. Tiedeuutisten ja tiedeohjelmien kysynnän merkittävä kasvu ja monien tahojen antama vahva taloudellinenkin tuki yliopistoille kielivät tästä. Siksi olen optimistinen. Uskon, että pystymme vaikuttamaan suomalaisten yleisen tiedemyönteisyyden säilymiseen vahvana. On selvää, että suomalainen valmius nojautua tieteeseen kaikenlaisessa päätöksenteossa on yhteiskuntamme merkittävä kilpailuvaltti.

4) Mitä rahoitusleikkaukset ovat merkinneet ajatellen Suomen tieteen tilaa?

Pahimmat seuraukset voivat näkyä 10—15 vuoden päästä. Olen kaikkein eniten huolestunut siitä, miten pystymme houkuttelemaan uusia nuoria tutkijoita, joista rakennetaan tulevan yliopiston selkäranka. Monet yliopistot ovatkin pyrkineet huolehtimaan siitä, ettei synny kadonnutta tutkijasukupolvea. Tämä on tärkeää. Samoin se, että nyt luomme myönteisiä visioita tieteen ja yliopistojen tulevaisuudesta. Mehän kaikesta huolimatta rakennamme tulevaisuutta sivistystä arvostavan yhteiskunnan luomalle vahvalle pohjalle.

---