Kirja-arviot

Tiede vaikuttaa maailmaan enemmän kuin koskaan ja yhä useammat esiintyvät julkisuudessa tieteen nimissä. He osaavat puhua ja kirjoittaa yleistajuisesti, mutta sisältö ei monestikaan nouse esitystavan tasolle. Tutkijat taas kavahtavat julkisuutta, osaksi koska sen maailma ja kieli koetaan etäisiksi.

Monet tutkijat toisaalta ovat jo vuosia esiintyneet julkisuudessa hyvällä menestyksellä. Etenkin Esko Valtaojaan on vaikea olla törmäämättä niin sähköisessä kuin perinteisessä mediassa. Tiina Raevaara on uusimpia tulokkaita, ja hänkin osaa yhdistää kaunokirjallisen tyylin tieteelliseen tarkkuuteen ja objektiivisuuteen. Raevaara on julkaissut sekä romaaneja että tietokirjoja.

Raevaara pitääkin tutkijan ja toimittajan työtä toisiaan tukevina. Edes paljon pelättyä kaupallistumista Raevaara ei näe pahana asiana. Media on tulvillaan uutisia ja tiedettäkin on tarjolla yhä enemmän, ja kiinnostava näkökulma ja onnistunut esitystapa ratkaisee mikä pääsee julkiselle areenalle. Vakavien tutkijoiden ei tule kavahtaa kilpailua — käyväthän he sitä tieteen ja totuuden puolesta.

Raevaara toteaakin, että julkisuus on tulvillaan tieteen statuksella ratsastavia pseudo-oppeja, joista jotkut ovat suorastaan hengenvaarallisia, kuten kovien rasvojen ja rokottamisesta kieltäytymisen puolustaminen.

Raevaara käy tarkoin läpi yleistajuistamisen peruspalikat aloittelijan opastamisesta lehtijutun laatimiseen ja yleistajuisen tietokirjan kirjoittamiseen. Selviää mikä ero on ydinsanoman jo otsikkoon tiivistävällä uutisella, hitaasti kertovalla ja syventyvällä ilmiöjutulla ja yksittäisen ihmisen kokemusten tai elämän kautta tietoa välittävällä artikkelilla.

Kirjassa on lisäksi menestyvien yleistajuistajien, kuten Esko Valtaojan, Kari Enqvistin ja Elina Lappalaisen, kommentteja työstään. Menestyviä yleistajuisia medioita siteerataan ahkerasti, kärkikolmikkona Helsingin Sanomat, Tiede-lehti ja Yliopisto-lehti.

Ehkä kirjan opettavaisinta antia ovat konkreettiset ohjeet siitä, miten tieteellinen abstraktinen tutkimus ja kieli käännetään sujuvaksi ja helposti omaksuttaviksi. Tutkijat ovat usein liiaksi uppoutuneet alansa yksityiskohtiin ja kadottavat kokonaisuuden.

Harvaa esimerkiksi kiinnostaa, estääkö tietty perinnöllinen muutos MLH1:n aminohappojärjestyksessä sen kiinnittymisen PMS2:een ja onko muutoksella edelleen vaikutusta syntyneen proteiinikompleksin kykyyn korjata dna:n virheitä. Sen sijaan paljon suurempaa joukkoa saattaa kiinnostaa soluissamme toimiva dna:n korjausmekanismi, johon kyseiset proteiinit osallistuvat. Vielä suurempi joukko on kiinnostunut siitä, kuinka syöpä syntyy, kun dna:n kertyy virheitä sen monistuessa.

Tärkeintä on, että tiede ja siitä kirjoittaminen kiinnittyvät tavallisen ihmisen arkeen ja kokemuksiin — ja syöpähän on nykyään yhä useamman arkea.

Monet Raevaaran ohjeet eivät suoranaisesti liity yleistajuistamiseen, vaan ovat selviöitä, jotka pätevät kaikenlaisessa kirjoittamisessa. Esimerkiksi aina pitää olla lähtöidea eli tietää mistä alkaa kirjoittaa, ja pitää löytää tuore näkökulma aiheeseen, sekä tietää kenelle tai mille yleisölle tekstinsä suuntaa.

Tämän perusteellisuuden takia kirja sopii myös opiskelijoille ja koulujen lukioiden tuleville tieteen yleistajuistajille. Ja jo Raevaaran oma esitystapa ja kieli toimivat sinällään konkreettisena esimerkkinä siitä miten popularisoida tiedettä sisällöstä tinkimättä.

Pekka Wahlstedt

---

Työuupumus voi tulla kahdella tavalla. Uupumus voi seurata pitkäaikaisesta kuormituksesta, jolloin voimat ikään kuin hiljalleen heikkenevät. Toiseksi uupumus voi tulla melko äkillisesti jonkin työssä tai yksityiselämässä tapahtuneen kuormittavan tilanteen takia. Joskus molemmat tekijät vaikuttavat. Ulkopuolisen silmin suhteellisen pieni asia voi saada ihmisen reagoimaan uupumuksella.

Työelämän yleisin kuormitustekijä on kiire, monilla myös arvoristiriita.

Työ haluttaisiin tehdä paremmin ja sen laatuun haluttaisiin panostaa enemmän kuin on ajallisia resursseja.

”Riski uupumukseen saattaa suurentua sitä enemmän, mitä suurempi on omistautumisen aste työlle”, toteaa psykologi ja psykoterapeutti Heli Nurmi. Hän korostaa myös omista tarpeista huolehtimista, niiden kuuntelua ja kunnioittamista.

”Säännöllisistä tauoista huolehtiminen tukee työssä jaksamista. Tauoista ei tulisi tinkiä liikaa, vaikka työssä olisi minkälainen tilanne. Tauoista huolehtimalla huollamme tärkeintä työkalua työssä eli omaa itseämme.”

Työuupumuksen ennaltaehkäisyä ja hoitoa on tulla tietoiseksi omista ajattelumalleista, jotka voivat joko lisätä turhaan kuormitusta tai helpottaa tilannetta. Omat ajattelumallit ovat kirjan keskeistä sisältöä.

”Jotkut vaativat itseltään liiankin paljon. Heidän vaatimustasonsa pysyy aivan samana, vaikka olosuhteet ja tilanteet muuttuvat; vähäisillä voimavaroilla mennään samaa tahtia kuin hyvillä voimavaroilla. Joidenkin ihmisten sisäinen puhe on itseään syyllistävää, moittivaa ja kritisoivaa. Omillekin vaatimuksille voi opetalla sanomaan ’ei’.”

”Monesti silloin, kun jaksaminen on koetuksella, ihminen alkaa tinkiä itseään lataavista asioista. Harrastukset, sosiaaliset suhteet tai liikunta voivat jäädä, samoin kuin rentoutuminen ja lepo.”

”Ongelmia alkaa kuitenkin esiintyä silloin, kun lataavien asioiden määrä vähenee ja kuluttavien asioiden määrä lisääntyy. Ihminen kestää melkoisia kuormitustilanteita ja ruuhkahuippuja työssään, kunhan hänellä on mahdollisuus palautumiseen.”

Jos tilanne on edennyt uupumukseen asti, on hyvä muistaa, että vaikka työuupumus on aina rankka kokemus, se on myös väliaikainen ilmiö.

”Toisinaan elämässä on kaksi ikävää tietä valittavana, toinen ikävä ja toinen vielä ikävämpi tie. Tällöin uupumus saattaa olla tuo vähemmän ikävä tie ja tilanteen jatkuminen ennallaan voi olla tuo enemmän ikävä tie”, Nurmi tietää.

Kirjassa on tehtäviä lukijalle sekä ennaltaehkäisemisen että toipumisen merkeissä. Uupumuksen kokeneille on tehtäviä, kuinka voi jatkossa kiertää karikot.

”Koska ihmisellä on taipumusta palautua vanhoihin ajattelu- ja toimintamalleihinsa, on hyvä muistuttaa itsestään huolehtimisen merkityksestä. Itselle kirjoitetut muistutuskortit voi laittaa näkyvään paikkaan tai niitä voi pitää vaikka kalenterin välissä.”

Esimerkiksi ”hengitä”, ”ole itsellesi lempeä”, ”huolehdi mielekkäästä tekemisestä vapaaajalla”.

Tuula-Maria Ahonen

---