— Nyt päättäjien on sitouduttava vision linjauksiin yli hallituskausien ja tämän pitää näkyä myös korkeakoulutuksen ennustettavana rahoituksena, koulutusjohtaja Heljä Misukka korosti.

Yliopistoilla edessä muuttuva tulevaisuus

Rauhaa yliopistoväelle ei ole lähivuosina luvassa, siksi ”muutoksen pyörteissä” sopikin tänä vuonna Yliopistopäivien pääotsikoksi. Lokakuussa julkistettu korkeakouluvisio nousi puheenvuorojen ja keskustelujen keskiöön.

Yhä suurempi osa maailman väestöstä haluaa ja pääsee korkeakouluopintojen piiriin, samalla työelämä on digitalisaation myötä muuttumassa. Tulevaisuudessa yliopisto-opettajista tulee yhä enemmän sparraajia ja perinteiset akateemiset taidot vaativat avointa yhdessä tekemistä.

Yhteistä yliopistojen ja korkeakoulujen tulevaisuuden suuntaa varten opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti lokakuussa Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle -vision. Keskeisenä tavoitteena on suomalaisten osaamistason nosto siten, että vähintään 50 prosenttia nuorista aikuisista suorittaisi tulevaisuudessa korkeakoulututkinnon nykyisen 42 prosentin sijaan.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan korkeakouluvisio on keino saada korkeakoulut ja tutkimus loppuhallituskauden agendaksi ja ansaitsemalleen paikalle yhteiskunnan arvostuksessa.

— Visio on myös keino nostaa korkeakoulut ja tutkimus loppuhallituskauden keskustelun ytimeen, opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen muistutti.

— Suomi oli vuonna 1991 OECD-maiden koulutetuin kansa, nyt suunta on laskenut alle keskitasoon. Maailmassa on nyt valtava koulutuksen nälkä. Ihmiskunnan tulevaisuudessa energia- ja ilmastokysymysten sekä väestönkasvun ongelmien ratkaisemiseksi tieteellä ja korkeakouluilla on keskeinen rooli. Nopeasti muuttuvassa maailmassa elinikäinen, jatkuva oppiminen on tuotava pysyväksi toimintatavaksi, Grahn-Laasonen totesi.

Suomalaisen koulutuksen vahvuus on suuri julkisen rahoituksen osuus. Tulevaisuudessa joudutaan yhä tarkemmin harkitsemaan, mihin rahoitusta suunnataan korkeakouluissa ja miten varat jaetaan niiden sisällä. Nykyinen rahoitusmalli painottaa tuloksellisuutta ja tehokkuutta. Rahoitusperusteiden uusiminen tulee olemaan asia, jonka suhteen monet toivovat muutosta kohti avoimuutta.

—Tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan varattu osuus neljään prosenttiin bruttokansantulosta nykyisen 2,8 prosentin sijaan. Suomi sitoutuu innovaatioiden tukemiseen, mutta on otettava huomioon muun muassa väestön ikääntyminen ja muut tulorakenteeseen liittyvät seikat. Tavoitteeksi täytyy asettaa yksityisen rahoituksen lisääminen. Ehdotuksen toteutuminen vaatii päättäjiltä, yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta paljon yhteistyötä.

Korkeakouluvision jatkoksi on tarkoitus työstää tiekarttaa vision saavuttamiseksi. Yleisön puheenvuoroissa korostettiin konkretian tarvetta visioiden rinnalle. Kysyttiin myös, saadaanko niiden toteuttamiseen riittävästi rahaa ja muistutettiin, että yliopistot eivät ole yrityksiä. Visiossa ei mainita yhteistä korkeakoululakia, minkä vuoksi esitettiin kysymys, tuleeko laki vai ei. Ministeri Grahn-Laasonen totesi, että laki on saanut keskusteluissa liian suuren merkityksen. Varsinaiseen kysymykseen ei saatu suoraa vastausta.

YLL:n puheenjohtaja Seppo Sainio kysyi ministeriltä, miten korkeakoulujen määrän vähentämisessä nähdään alueellisuuden merkitys.

Korkeakoulujen määrää karsimalla on tarkoituksena vahvistaa niiden vaikuttavuutta. Puheenjohtaja Seppo Sainio Yliopistojen opetusalan liitosta YLL:sta kysyi ministeriltä, miten korkeakoulujen määrän vähentämisessä nähdään esimerkiksi alueellisuuden merkitys.

—Korkeakoulujen määrä on viimeisten vuosikymmenien aikana vähentynyt, esimerkiksi Aallon perustaminen ja Itä-Suomen yliopisto on pidetty onnistuneina ratkaisuina, missä oleellisena oli se, että hankkeet lähtivät kentältä itsestään. Samaa keskustelua käydään nyt Tampereen yliopistossa. Olemme pieni maa ja täytyy tarkasti pohtia, kuinka voimavarat keskitetään siten, että kattava koulutus olisi meillä edelleen mahdollista, Grahn-Laasonen totesi.

Ohjausta ja pedagogiikan vahvistamista

Suomessa koulutustason nousu on pysähtynyt 1990-luvun jälkeen. Tutkintotavoitteiden osuuden kasvattaminen vaatii opetushenkilöstön määrän lisäämistä ja erityisesti kaivataan henkilökohtaista ohjausta opiskelijoille tutkintojen suorittamiseksi loppuun asti. Opetus- ja tutkimushenkilöstöllä on nykytilanteessakin kädet täynnä ja moni kokee olonsa lyödyksi jatkuvien säästöjen ja kasvavien vaatimusten paineessa.

—Opiskelijatutkimuksen mukaan suurin osa opiskelijoista on tyytyväisiä opintojensa laatuun ja suhtautuvat positiivisesti tulevaisuuteen. Moni kuitenkin kokee, ettei korkeakoulu ole sittenkään oma polku, mikä osoittaa, että opinto-ohjauksessa on vielä paljon parannettavaa. Opiskelijalähtöisyyden ja pedagogiikan vahvistaminen sekä yhteistyön ja yhteisöllisyyden kasvattaminen edistäisivät tutkinnon suorittavien määrää, eivät esimerkiksi opiskelijoille kaavaillut rahapalkinnot, koulutusjohtaja Heljä Misukka OAJ:stä uskoi.

Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle -visioon kuuluu tavoite saada yliopistoista Suomen parhaita työpaikkoja. Siihen pääseminen vaatii vielä paljon työtä. Henkilöstön hyvinvointi on kaikkien mielestä tärkeää, ja sen toteutumiseen on myös lain mukaan velvollisuus. Tästä huolimatta moni yliopistolainen kokee olevansa jaksamisen rajoilla.

Työelämäasiamies Riina Länsikallio OAJ:sta muistutti puheenvuorossaan, että tekoäly tulee mullistamaan maailmaa niin paljon, että emme pysty sitä vielä edes näkemään.

— Tiekarttaa tehdään, mutta onko ihan oikeasti ymmärretty valtion tasolla, miten suuresta muutoksesta on kyse ja osataanko siihen varautua, Länsikallio huomautti.

Yliopistomaailman muutoksessa olisi hyvä lähteä toimintakulttuurin uudistamisesta siten, että päätösten valmistelussa hyödynnettäisiin henkilöstön asiantuntemusta. Huoli opetushenkilöstön osallisuudesta tai sen puutteesta nousi tilaisuudessa esiin eri yhteyksissä.

Varapuheenjohtaja Åke Finne YLL:stä muistutti, että yliopistoissa pitää kuulla enemmän työntekijöiden ääntä, ei vain rehtoreiden.

—Urapolku opetustehtävissä toimiville olisi tarpeen, sillä yliopistoissa ei tutkijanuran rinnalla ole käytössä systemaattista opetustehtäviä koskevaa urapolkua, vaikka koulutus ja tutkimus ovat yliopistojen päätehtäviä. Myös yliopistollinen huippututkimus ja innovaatiot perustuvat opetuksen laatuun. Palkitsemalla yliopistoopetuksesta nostamalla palkkaa kokemuksen myötä saadaan tehtäviin parhaat opettajat, Finne totesi.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tiiviimpää yhteistyötä on tarkoitus suunnitella tulevina vuosina. Korkeakoulujen kesken on jo tehty yhteisiä oppikokonaisuuksia. Visiossa rakenteiden uudistaminen on korostunut eikä niinkään ole puhuttu sisällöstä.

—Yliopisto-opettajalta menee liian paljon energiaa tuottavuuden mittareiden saavuttamiseen, yliopistonlehtori Outi Ylitapio-Mäntylä Oulun yliopistosta huomautti.

— En vastusta muutosta, mutta se pitää tehdä yhdessä, yliopistonlehtori Outi Ylitapio-Mäntylä huomautti.

—Opettajan silmin tarkasteltuna yhteistyö eri tieteenalojen edustajien kanssa on yliopistoissa jo entuudestaan tuttua. Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ovat oman havaintoni mukaan erilaisia vaatimustason suhteen yliopistojen vastaaviin verrattuna, ja näin tulee ollakin erilaisen työmarkkinaosaamisen vuoksi. Täytyy miettiä tosi tarkkaan, miten yhteistyötä tehdään taso samalla säilyttäen. Minusta on tärkeää, että opettajat ovat mukana kehittämisessä.

Yliopistojen kilpailutilanne on globaali

Tänä päivänä opiskelunsa aloittavien työura ulottuu 2060-luvulle. Työ on rajussa muutoksessa ja kyky oppia uutta esimerkiksi teknologian kehittyessä on avainasemassa. Yliopistojen kannattaa suhtautua opiskelijoihin elinikäisinä kumppaneina, sillä koko työura on oppimista, jota täytyy tulevaisuudessa olla mahdollisuus palata yliopistoon täydentämään. Alumnit pitäisi nähdä tärkeinä sparraajina henkilökunnalle ja tiedeyhteisölle.

—Kansainvälisesti ajateltuna yliopistokoulutus on rajussa murroksessa. Yhä suurempi osa maailman väestöstä haluaa ja pääsee korkeakouluopintojen piiriin, mikä asettaa yliopistot kilpailutilanteeseen. Jo 5-10 vuoden kuluttua koulutustilanne voi näyttää hyvin erilaiselta, sillä Aasiassa on merkittäviä toimijoita ja painopiste voi muuttua, rehtori Ilkka Niemelä Aalto-yliopistosta ennusti.

Keskeinen teema on kansainvälisyys, missä yliopistot ovat olleet edelläkävijöitä satojen vuosien ajan, niiden keskuuteen parhaat oppineet ja opiskelijat ovat kerääntyneet. Korkeakoulukilpailulla taataan myös suomalaisten menestys tulevaisuudessa, sillä Niemelän mukaan muuttuvassa maailmassa yritykset eivät enää lähde halvan työvoiman vaan lahjakkuuksien perässä.

—Yliopistot eivät muuta maailmaa, sen tekevät ihmiset. Suomessa täytyy pystyä kouluttamaan suomalaisia lahjakkuuksia ja saada heitä jäämään tänne, ei voida ajatella vain ulkomaisten houkuttelemista. Nykyään suomalaisopiskelijoiden kynnys muualle lähtemiseen on hyvin matala.

---