Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen opiskelija Serafia Kari kyseli yleisöltä koulutuksen puutteista ja mieleen painuneista luennoista.

Tehot irti!

Jyväskylän yliopiston Avoimen tiedon keskus sekä korkeakoulujen kirjastoyhteistyö Tampereella ja Lappeenrannassa olivat aiheina Messuseminaarissa.

Informaatioalan Akateemisten (INA) Messuseminaarissa puhuttiin lokakuun lopulla siitä, miten uudessa yliopistossa ja kirjastossa otetaan tehot irti. Avauspuheenvuorossaan INA:n puheenjohtaja Ari Rouvari totesi opetus- ja tutkimushenkilöstön sekä kirjastoissa työskentelevien yliopistolaisten olevan jo läheisessä yhteistyössä ja integroituminen jatkuu. Yksi esimerkki kuultiin Jyväskylän yliopiston kirjaston avoimen tiedon toimintojen päällikön Pekka Olsbon alustuksessa.

Avauksen jälkeen Tieteentekijöiden liiton uusi toiminnanjohtaja Johanna Moisio otti esille opetus- ja kulttuuriministeriössä tekeillä olevan Korkeakoulutus ja tutkimus 2030 -vision. Moision mielestä visio jää hyvin yleiselle tasolle, eikä ole kunnianhimoinen. Ajattelusta puuttuu pitkäjänteisyys ja tutkimukselta odotetaan pikavoittoja. Visiossa mainitaan useaan kertaan avoimuus, mutta käsitettä ei määritellä. Moisio piti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tärkeimpänä voimavarana henkilöstöä. Keskustelussa nousi esiin avoimen tieteen suhde yliopistojen rahoitusmalliin, samoin perus- ja ulkoisen rahoituksen suhde. Keskustelussa kävi ilmi, että myös tutkimuslaitoksissa haetaan jatkuvasti projektirahoitusta.

Avoin tiede ja yhdistymiset työllistävät kirjastoja

Pekka Olsbo kertoi Jyväskylän yliopiston kirjaston ja museon yhdistämisestä Avoimen tiedon keskukseksi. Kuten nimikin kertoo, johtotähtenä on ollut tieteen ja tiedon avoimuus. Jyväskylässä tutkimus- ja rinnakkaistallentaminen on viety pitkälle. Avoimen tiedon keskus hoitaa tallennuksen tutkijan puolesta, millä on saatu nostettua tallennusten osuutta huomattavasti. Itä-Suomen yliopiston kanssa kehiteltiin SURIMA- hanke (Suomi rinnakkaistallentamisen mallimaaksi), jossa tallentamista on mallinnettu. Avoimen tiedon keskuksessa on edelleen ongelmansa, kuten sisäinen viestintä, uusien tehtävien hoitaminen ja se, miten kaikki saadaan puhaltamaan yhteen hiileen. Olsbon mukaan vaatimattomuus ei kuitenkaan kaunista, vaan tavoitteet on asetettava korkealle.

Tampereen yhdistymässä olevan ja toimintansa 1.1.2019 aloittavan yliopisto- ja ammattikorkeakoulukirjaston johtaja Minna Niemi-Grundström kertoi 40 000 tutkijaa ja opiskelijaa palvelevan kirjaston tavoitteista, joita ovat uudet palvelut, saavutettavuus ja käytettävyys. Niemi-Grundström piti yhdistynyttä kirjastoa mielenkiintoisena, uutena ja haasteellisena toimintaympäristönä. Myös henkilökuntaa on pyritty innostamaan haasteiden ratkomiseen.

Lappeenrannan tiedekirjaston johtaja Ulla Ohvo kertoi yliopiston ja ammattikorkeakoulun kirjastojen yhdistymisestä. Koko henkilökunta osallistui suunnitteluun ja yhdistämisprojektiin. Kaikki saivat kertoa, mitä haluaisivat tehdä uudessa kirjastossa, ja hyviä käytäntöjä otettiin molemmista. Käyttöön otettiin yhteinen työehtosopimus, jolloin palkkoja jouduttiin tarkistamaan. Hitainta Ohvon mukaan on ollut kulttuurisärmien hioutuminen.

Informaatio-opintojen puutteet puhuttivat yleisöä

Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen opiskelija Serafia Kari kyseli yleisöltä, mitä aihealueita kukin olisi kaivannut omaan, eri yliopistoissa suoritettuun tutkintoonsa. Kirjastomaailman muuttumisesta kertoo, että koulutusta kaivattiin muun muassa videon ja verkkokurssin teosta, opetustaidoista, palveluiden tuottamisesta verkossa, datahallinnasta, tekijänoikeusasioista, avoimesta tieteestä ja tutkimuksen vaikuttavuudesta. Keskustelua syntyi myös taloushallinnasta ja projektitaidoista.

Toiseksi Kari kyseli, minkä kurssin osallistujat muistavat edelleen. Esille nousi muun muassa rahaa käsittelevä kurssi. Yleisön joukossa oli muutama tällä vuosikymmenellä opintonsa päättänyt kirjastoalan ammattilainen, suurella osalla opinnoista oli vierähtänyt yli kymmenen tai kaksikymmentäkin vuotta.

Keravan, Manchesterin ja monen muun paikkakunnan kirjasto

Lopuksi luontotoimittaja Kimmo Ohtonen puhui aiheesta ”Minun kirjastoni”. Ohtonen voitti kirjallaan Karhu – voimaeläin Lukija- Finlandian vuonna 2016. Tarina ulottui lapsuuden kirjastosta Keravalla Manchesterin yliopiston kirjastoon, jossa Ohtonen oli töissä opiskeluvuosinaan.

Hollolan kirjastosta hän muisti voimaannuttavina teoksina muun muassa Dian Fosseyn Sumuisten vuorten gorillat sekä Martin Luther Kingin ja Muhammad Alin elämäkerrat. Jalkapalloharjoituksetkin saattoivat unohtua kirjoihin uppoutuessa. Seitsemän Britannian vuoden jälkeen Ohtosta vetivät Suomeen juuret, suomen kieli ja kirjallisuus. Tällä hetkellä Ohtosen luettavana on Rosa Liksomin Everstinna, suosikkeihin kuuluu myös Juha Itkonen, tietokirjoja tulee luettua paljon ja suunnitelmissa on tarttua Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaaniin.

---