Kirja-arviot

---

Työhyvinvointiin kannattaa panostaa. Etenkin vaativassa asiantuntijan työssä hyvinvoinnin vaikutus työn imuun voi olla jopa satakertainen. Tämä ja monta muuta työhyvinvointiin liittyvää faktaa löytyy työelämän tutkimuksillaan jo tunnetuksi tullut professori Marja- Liisa Mankan ja koulutustoimitsija Marjut Mankan teoksesta.

Kirjassa on paljon työkaluja, joilla mitata työhyvinvointia käytännössä. Mankat myös esittelevät pitkään todellista tapausesimerkkiä, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kokeilua, jossa ensihoito siirrettiin Acutan Lataamoon. Tulokset vahvistavat kirjassa esitettyjä väitteitä työhyvinvoinnin syistä ja merkityksestä tuloksen tekemiselle.

Entinen aineellinen pääoma on jäämässä inhimillisen pääoman varjoon kansantalouden kehityksen kannalta. Tämän takia tämän inhimillisen pääoman hyvinvointi on ratkaiseva tekijä yritysten ja muiden organisaatioiden menestyksen taustalla.

Kirjassa esitelläänkin kirjoittajien luoma uusi käsite, työhyvinvointipääoma. Tutkijat tekivät Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa ministeriölle selvityksen inhimillisen pääoman vaikutuksesta tuloksellisuuteen, työuriin ja työhyvinvointiin. Selvityksen tulosten pohjalta syntyi uusi käsite, joka yhdistää yhteisön, yksilön ja organisaation pääomat työhyvinvointipääomaksi.

Käsite tuo selkeästi ja ytimekkäästi esiin — vieläkin hyvin harvoissa organisaatioissa tajutun — seikan, että työnantajan, yrityksen, yliopiston tai jonkin muun organisaation kannalta työntekijöiden työkyvyn ja -hyvinvoinnin ylläpitäminen ja parantaminen on keskeistä kilpailukyvyn kannalta, etenkin pitkällä tähtäimellä.

Uudenlaisella johtamisella on keskeinen rooli työhyvinvointipääoman vaalimisen ja kartuttamisen kannalta. Perinteinen jäykkä hierakinen asetelma, jossa johtaja johtaa ylhäältä kuuliaisia alaisiaan, ei kehitä työhyvinvointia eikä muutenkaan toimi asiantuntemusta vaativassa tietotyössä, jossa työntekijällä on usein enemmän tietoa ja taitoa alastaan kuin esimiehellä.

Joustava verkostomainen rakenne mahdollistaa sen, jokainen voi tehdä itsenäisesti päätöksiä omalla alueellaan ja saada myös tarvitsemaansa tietoa muilta työntekijöiltä. Muutenkin itsenäisyys, aloitteellisuus, ja kyky kehittyä ja vaikuttaa työhönsä on työhyvinvoinnin tärkein takaaja.

Ulkoiset paineet, käskyttäminen, kiire ja kuormittuneisuus johtavat nopeasti sairastamiseen tai ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen tai ainakin omien reviirien varjelemiseen, tiedon pimittämiseen ja syyllisten hakemiseen.

Tietotyön yleistyminen on tuonutkin fyysisen ergonomian rinnalle uuden käsitteen, informaatioergonomian. Tietotyö luo työntekijälle uusia vaatimuksia: hänen tulee hahmottaa, muistaa ja muokata suuria tietomassoja, lukea tekstiä kirjoista ja netistä, puhua puhelimessa ja niin edelleen. Informaation ylikuorma lisää stressiä ja syö työhyvinvointia. Aivotutkimus on osoittanut, että ihmisen aivojen kyky käsitellä tietoa ei ole muuttunut.

Myöskään yhteisiä pelisääntöjä ei ole vielä luotu, ja onkin ilmeistä, että yliopistoissa hallinnollisten tehtävien tuleminen tutkijoiden tehtävälistalle ja samanaikainen henkilöstön vähentäminen eivät sisälly informaatioergonomisiin pelisääntöihin.

Pelisääntöjen pohtimisessa Työhyvinvointi-kirjasta on apua niin yliopistojen ulkopuolisille kuin sisäisillekin päättäjille. Runsas tutkimusaineisto ja numeeriset faktat sekä erilaiset työkalut tekevät kirjasta käyttökelpoisen ohjenuoran työhyvinvoinnin suunnittelussa.

Pekka Wahlstedt

---