”Todellinen vastavuoroisuus ei toteudu tilanteessa, jossa yliopiston oma itsenäisyys, oma asiantuntemus ja näkemys omasta tulevaisuudestaan muuttuu alisteiseksi ulkopuolelta käsin pakotetuille käytännöille.”

Vuoden tieteentekijä Jussi Jalonen:

Tutkijalla on moraalinen velvoite tuoda julki osaamistaan

Historiantutkija, tietokirjailija Jussi Jalonen ottaa aktiivisesti kantaa tutkimiinsa asioihin ja laajemminkin yhteiskunnallisiin teemoihin. Hän pitää tätä tieteentekijän velvollisuutena. — Se on haastava asia, mutta sitä ei pidä paeta, Jalonen toteaa.

Kai mää sitten jotain oon tehny oikein, kommentoi tamperelaismurteella Jussi Jalonen, kun kuuli Tieteentekijöiden liiton päättämästä Vuoden tieteentekijä -valinnasta.

Jalonen on käynyt syntymässä Raumalla, mutta hänen perhetaustansa on Nokialla. Lukion jälkeen lähtö opiskelemaan Tampereelle oli itsestään selvää. Itsestään selvää oli myös se, että ala on nimenomaan historia. Gradusta saatu hyvä palaute innosti jatko-opintoihin.

Väitöskirjan, jonka aiheena oli Venäjän keisarillisen kaartin suomalaisten sotilaiden osanotto Puolan kansannousun kukistamiseen 1831, tekeminen alkoi vuonna 2005 ja väitöstilaisuus oli 2014. Tuossa välissä Jalonen kirjoitti jääkärieversti ja Mannerheim-ristin ritari Eino Polónin elämäkerran ja muitakin artikkeleita.

Vuoden 2009 Jalonen oli vierailevana tutkijana Varsovan yliopiston historian oppiaineessa. Puolan kielen taito kehittyi niin hyväksi, että hänen artikkeleitaan julkaistiin parissa puolalaisessa aikakauslehdessä.

Väitöskirjan esitarkastuksen aikana Jalonen kirjoitti Suomen Tietokirjailijoiden apurahan turvin nationalismin aikakautena vieraissa armeijoissa palvelleista suomalaisista vapaaehtoisista. Teos ilmestyi vuonna 2015. Aihepiirin tutkimus on jatkunut post doc -vaiheessa.

Historiantutkijan ja tietokirjailijan ote näkyy myös talvisodan ratkaisutaistelua käsittelevässä kokemushistoriallisessa teoksessa "Summan tarina". Uusimpana kirjahankkeena Jalonen on tehnyt aatehistoriallista teosta Ayn Randin elämästä ja aatteista.

Apurahatutkijan arki ja vapaus

Tähänastisen tutkijanuran ainoa palkkatyösuhde Jalosella kesti kaksi vuotta historiatieteen tutkijakoulussa 2010—11. Koko muun ajan hän on tehnyt tutkimusta ja kirjoittanut apurahojen turvin. Apurahatutkijan arki on siis tullut todella tutuksi.

—Siihen tietysti liittyy jatkuva epävarmuus, mutta toisaalta myös vapaus. Apurahalla työskentely edellyttää henkilökohtaista työmoraalia ja henkilökohtaista tulosvastuuta.

Vaikka apurahalla työskentely sopii Jaloselle, hän ymmärtää, että palkkatyö sopii useimmille. Eikä kehityssuunta, jossa apurahansaajien osuus lisääntyy, ole suotavaa.

— Palkkatyössä on edes muodollinen ero vapaaajan ja työn välillä. Apurahatutkijalla sellaista ei ole.

Jussi Jalonen on tehnyt tutkimusta ja kirjoittanut aina kotona eikä hänellä ole ollut koskaan työhuonetta Tampereen yliopistolla.

— Apurahansaajallakin on mielestäni tärkeää säilyttää tuntuma yliopistoon. On hienoa, että olen saanut opettaa niistä asioista, joita olen tutkinut.

Jalonen on opettanut Tampereen yliopiston historian oppiaineessa sekä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Viha ja valta -luentosarjassa.

Tutkijan pitää ottaa kantaa

Historiantutkija Jalosen mielestä yliopistojen kolmas tehtävä nousee apurahatutkijan työn keskiöön. Vuorovaikutteisuus tukee omaa tutkimusta.

— Tutkijalla on aina suorastaan moraalinen velvollisuus tuoda julki omaa osaamistaan niillä aloilla, joita on tutkinut. Se on haastava asia, mutta sitä ei pidä paeta.

Sotahistoria ja nationalismi ovat aiheita, jotka kiinnostavat mediaa ja Jalonen on tottunut toimittajien yhteydenottoihin.

— Välillä pitää osata sanoa myös ei. On vahinko, että tutkivalle journalismille näyttää olevan yhä vähemmän aikaa. On hienointa olla mukana asiantuntijana ja lukea juttuja, joihin toimittaja on syventynyt ja käyttänyt kunnolla aikaa.

Sotahistoriassa on teemoja, joista on kansalaisilla erilaisia näkemyksiä. Jalonen ei kuitenkaan välitä siitä, saako kommenteistaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vastaansa kritiikkiä tai vihapuhetta.

Jalonen pitää oikein hyvänä sitä, että tutkijat ottavat kantaa. Hän muistuttaa, että on myös ollut ajanjaksoja, jolloin älymystön passiivisuus on saanut aikaan paljon pahaa.

— Se on vaan hyvä, että sosiaalisessa mediassa käydään reipasta keskustelua yhteiskunnallisesta tilanteesta. Tiedeyhteisöä ei voi ainakaan syyttää passiivisuudesta. En tykkää siitä, jos keskusteluissa mennään sammutetuin lyhdyin, mutta toki kannattaa olla varovainen siinä, kuinka kauaksi omalta mukavuusalueeltaan harhaantuu.

Aikana, jolloin yhteiskunnallisessa keskustelussa mennään kovin usein ”talous edellä”, kannattaa Jalosen mielestä etenkin humanistien olla enemmänkin äänessä. Olihan filosofia se kaikkein ensimmäinen oppiaine.

Yliopistolainen elää työelämän tulevaisuutta

Yhteiskunnallisesti aktiivisena keskustelijana ja apurahansaajana Jussi Jalonen on miettinyt myös työelämän tulevaisuutta.

— Monet niistä ilmiöistä, jotka nyt ovat lyömässä läpi, ovat olleet arkipäivää yliopistoissa jo pitkään. Paljonpuhutun alustatalouden luonteenpiirteet ovat näkyneet jo yli vuosikymmenen ajan apurahatutkijoiden elämässä, joiden on usein kannettava vastuu oman tutkimustyönsä rahoituksesta, samalla kun yliopisto tarjoaa heille ne puitteet, sen alusta, jossa he hankkeensa toteuttavat. Tässä mielessä yliopistolaiset ovat jo pitkään eläneet työelämän tulevaisuutta. Tämän kokemuksen myötä heidän käsissään voivat olla vielä ne keinot, joilla tästä tulevaisuudesta voidaan tehdä oikeudenmukainen, Jalonen totesi puheessaan saadessaan Vuoden tieteentekijän tunnustuksen.

Jussi Jalonen on ajanut yliopistolaisten etuja mm. viime kevättalvella toimiessaan lakkopäällikkönä Tampereen yliopistossa. Hän oli esimerkillinen tiedottaja, joka piti yliopistolaiset ajan tasalla neuvottelutavoitteista ja -tilanteesta. Tampereella ei jouduttu työtaisteluun, mutta Jalosen blogi oli innostavaa luettavaa myös lakko-organisaation Helsingin päässä.

Valitessaan Vuoden tieteentekijää Tieteentekijöiden liitto kysyy ja saa ehdotuksia paikallisilta yhdistyksiltä ja muilta kentän toimijoilta. Jalosta koskevissa ehdotuksissa arvostettiin hänen ansioitaan mm. englanninkielisessä viestinnässä.

Vapaa yliopisto merkitsee tutkijoiden vapautta

Jussi Jalonen on toiminut Tampereen yliopiston tieteentekijöiden tiedottajana vuodesta 2010. Viime aikoina viestittävää on riittänyt myös Tampere3-projektin tiimoilta. Uuden Tampereen yliopiston rakentamisessa on pitänyt kamppailla yliopistoautonomian puolesta.

Yliopistoyhteisö ei ole milloinkaan halunnut olla erillinen saareke, ja yliopistolaiset ovat toivottaneet kaiken yhteistyön tervetulleeksi ja olleet aina avoimia vuorovaikutukselle. Mutta todellinen vastavuoroisuus ei toteudu tilanteessa, jossa yliopiston oma itsenäisyys, oma asiantuntemus ja näkemys omasta tulevaisuudestaan muuttuu alisteiseksi ulkopuolelta käsin pakotetuille käytännöille. Keskustelua säätiöyliopistomallista on siis käytävä, ja tulevaisuudessa on harkittava vakavasti yliopistolain uudelleen avaamista ja säätiöyliopistoja koskevien pykälien kirjoittamista raudanlujiksi tavalla, joka tukee, vahvistaa ja suojelee yliopistoautonomiaa. Tämän on oltava Suomen sivistyspolitiikan yksi kärkitavoite.

Jalonen toivoo, että yliopistoinstituution autonomiaa uhkaava epätoivottava kehitys pysähtyy Tampereelle.

— Kyse on suurista asioista. Yliopistoinstituution autonomia on vahvin tae tieteen ja tutkimuksen vapaudelle. Vapaa yliopisto, jonka asema on turvattu perustuslaillisesti ja resursseiltaan, merkitsee tutkijoiden vapautta siihen kutsumukseen ja siihen intohimoon, joka tuottaa sivistyksen, edistyksen ja kaiken sen, minkä varassa on se, että meillä kansakuntana ja ihmiskuntana on myös tulevaisuudessa oma historiamme, Jalonen päätti puheensa Vuoden tieteentekijän julkistustilaisuudessa. (Puhe on julkaistu kokonaisuudessaan liiton blogissa.)

---