Kysymys-vastaus Liisa Suvikumpu

Säätiöiden merkitys vapaan tutkimuksen rahoittajina on jatkuvasti kasvanut. Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu näkee, että tämä rooli on tulevaisuudessa vielä isompi. Säätiöiden verotukseen liittyviä esityksiä Suvikumpu pitää tutkijoiden ja taiteilijoiden kannalta todella huolestuttavina. Hän toivoo, että säätiöiden tutkimusrahoitus saadaan näkyväksi yliopistojen rahoitusmallissa.

1) Tieteen tukijoukot -tutkimus osoittaa selvästi säätiörahoituksen ison merkityksen tutkimukselle. Yllättikö Sinua erityisesti jonkin asia kyseisen tutkimuksen tuloksissa?

— On outoa, miten huonosti Suomessa tiedetään tutkimusrahoituksen kokonaisvirrat ja kohdentuminen. Siis paljonko rahaa tulee mistäkin, ja mille tutkimusaloille tai tekijöille se suuntautuu! Vipuset ja muut rahoitustietokannat ovat todella vajaita tässä mielessä. Olenkin ylpeä siitä, että eri sektoreiden tutkimusrahoituksen kokonaiskuva on ensimmäisenä tutkittu juuri säätiöiden osalta.

2) Millaisena näet säätiörahoituksen merkityksen tutkimukselle tulevaisuudessa?

— Suurena. Säätiöiden rahoitus on tulevaisuudessa vielä merkittävämpää kuin nyt, kun julkinen raha ei ainakaan lisäänny. Säätiöt merkitsevät ennen muuta vaihtoehtoja. Jos ymmärrystä ei löydy valtavirtarahoittajilta, säätiöt voivat tukea uudenlaisia esim. monialaisia hankkeita myös päivän(tiede)politiikan ulkopuolelta. Siten voi löytyä yllättäviä tulevaisuuden pelastajia.

3) Kuinka isona uhkana koet tutkimusrahoituksen kannalta säätiöiden verotuskohtelun mahdolliset muutokset?

— Hyvin isona. Eihän se todellisuudessa verottaisi säätiöitä vaan tutkijoita ja taiteilijoita! Kammottavinta näissä veroesityksissä on niiden osoittama ymmärtämättömyys. Sivistysmaissa on aina annettu arvoa sille, että yksityiset säätiöt — ihmiset tukevat tiedettä, taidetta ja sosiaalisia tarkoituksia. Pahinta ei siis ole, että apurahamäärät pienevät dramaattisesti, vaan se pahantahtoisuus, jota yleishyödyllistä toimintaa kohtaan osoitetaan. Klassinen kysymys on, minkä syövän parannuskeino jätetään keksimättä.

4) Mitkä ovat säätiöiden tärkeimmät vaali- ja hallitusohjelmatavoitteet?

1. Apurahasäätiöiden osinkoverovapaus on turvattava varmistamaan yksityinen rahoitus tieteelle, taiteelle ja sosiaalisiin tarkoituksiin.
2. ”Sivistysvähennys” eli yksityishenkilöiden lahjoitukset tieteen ja taiteen hyväksi yleishyödyllisille yhteisöille pysyvästi verovähennyskelpoisiksi.
3. Kotimaisten säätiöiden kokonaisrahoitus tieteelle mukaan yliopistojen rahoitusmalliin (on se kumma kun yli 200 M e kotimaista säätiörahaa ei kelpaa mutta puolet pienempi summa ”Euroopasta” kyllä kelpaa).

---