Miniroskis-työpajassa mm. biolääketieteen opiskelijat innostuivat tekemään miniroskiksia lahjoiksi tupakoiville opiskelukavereilleen. Kuvassa vasemmalta projektitutkija Susanne Hallberg ja Roska päivässä -liikkeen perustaja Tuula-Maria Ahonen.

Roska päivässä -liike jalkautui Itä-Suomen yliopiston kampuksille

Itä-Suomen yliopiston Kestävän kehityksen neuvottelukunta haastoi yliopiston opiskelijat ja henkilökunnan mukaan Roska päivässä -liikkeeseen kesäkuussa. Vierailin liikkeen perustajana Kuopion kampuksella lokakuussa ja pidimme yhdessä henkilöstön kehittämispäällikkö Marketta Rantaman ja projektitutkija Susanne Hallbergin kanssa Miniroskis- työpajan. Roskaliikkeessä syntynyt miniroskisinnovaatio ennaltaehkäisee oman suun roskia. Tupakantumppi on maailman yleisin ja myrkyllinen roska. Miniroskikseen pannaan myös purukumit ja makeispaperit.

— Haluamme, että UEFin kampusalueet ovat siistejä ja että siisteys leviää kauttamme muuallekin. Siisti ympäristö viestii yliopiston kestävän kehityksen arvoista ja ennaltaehkäisee roskaamista. Siisteys myös lisää ihmisten turvallisuudentunnetta, kun taas roskainen ympäristö viestii välinpitämättömyydestä ja on haitaksi luonnolle, Kestävän kehityksen neuvottelukunnan puheenjohtaja, henkilöstön kehittämispäällikkö Marketta Rantama toteaa.

Roska päivässä -liikkeen idea on yksinkertainen. Liikkeessä mukana olevat keräävät vähintään yhden roskan päivässä sekä haastavat vähintään yhden tuttunsa mukaan. Omista roskista luonnollisesti huolehditaan myös.

Projektitutkija Susanne Hallberg Joensuun kampukselta tunsi huolta ilmastosta ja ympäristöstä lukiessaan Kestävän kehityksen neuvottelukunnan haastetta. Hän ryhtyi aktiivisesti keräämään roskia ja huomasi tämän tuottavan helpotusta mieleensä.

— Yksi ympäristöteko johtaa toiseen. Roskien kerääminen saa kiinnittämään paremmin huomiota ympäristöön ja ajattelemaan. Tämä on saanut minut tekemään ilmastoystävällisempiä valintoja, Hallberg toteaa.

Teimme Susanne Hallbergin kanssa Roskakävelyn yliopiston ympäristössä ennen Miniroskistyöpajaa, saaliinamme puoli pussillista roskia.

Olemme pitäneet Miniroskis- työpajoja mm. kirjastoissa ja kulttuuritaloissa, myös Islannissa Suomen suurlähettilään Ann-Sofie Studen vieraana. Vaikka itse olen valmistunut Helsingin yliopistosta, yliopisto on tähän asti tuntunut ”liian älylliseltä ja korkealta paikalta” Miniroskis-työpajalle.

Työpajoissa tuunataan helpon tekniikan avulla kauniita ja vuosikausia kestäviä miniroskiksia ilmatiiviistä kierrätyspurkeista.

Tunnelma Itä-Suomen yliopiston Miniroskis-työpajassa oli kuitenkin samanlainen kuin yleensä. Ihmiset ihastuvat itse tuunaamiinsa viehättäviin miniroskiksiin ja tekevät niitä usein myös lahjoiksi tupakoiville kavereilleen. Tällainen aktivoituminen on hyvin tärkeää. Yksi miniroskis ennaltaehkäisee vuositasolla satojatuhansia tumppeja joutumasta pikkulasten ja eläinten suuhun ja vatsoihin.

— Opettajankoulutuksessa toiminnallinen ja konkreettinen tekeminen on tuttua, varsinkin taitoja taideaineiden puolella. Tutkimuksen tekeminen ja opetuksen suunnittelu ovat kuitenkin pitkälti ajattelutyötä ja työn tulokset usein tavalla tai toisella abstrakteja, sanoo Susanne Hallberg.

— Koen, että tämän vastapainoksi tarvitaan myös mielekästä ja konkreettista toimintaa, jossa oman käden jäljen näkee heti. Tällaista tekemistä voi olla vaikkapa ympäristöä kaunistava roskien keräily tai miniroskiksen askartelu, jossa pääsee käyttämään luovuuttakin. Tuumailin, että voisin pystyttää henkilökunnan kahvihuoneeseen pienen pop-up minipajan, jossa olisi infoa liikkeestä ja miniroskiksista sekä tarvikkeet ja ohjeet minin tekoon.

— Joku voisi tehdä kandin tai gradun aihepiiristä, Hallberg vinkkaa.

---