Kymmenen vuoden tie Suomen parhaaksi

Visio 2030 haluaa tehdä yliopistoista Suomen parhaita työpaikkoja. Onko se mahdollista pätkätöiden ja monenlaisten toimenkuvien organisaatioissa?

Yliopistojen olisi tarkoitus olla Suomen parhaita työpaikkoja vuonna 2030. Tavoite kuulostaa vähintään kunnianhimoiselta, mutta se niin se vaan löytyy Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiosta 2030.

Se on myös toteutettavissa, uskoo Turun yliopiston rehtori Jukka Kola.

— Tavoite on haastava, mutta mahdollinen. Yliopistot ovat kuitenkin poikkeuksellisia työpaikkoja, joiden henkilökunta on erittäin innostunutta ja motivoitunutta omasta työstään.

Parhaan työpaikan asemasta yliopisto kilpailisi kuitenkin esimerkiksi virastoja ja yrityksiä vastaan. Niissä työsuhteiden vakaus, palkka tai muut henkilöstöedut voivat olla aivan toisella tasolla.

— Näin tietysti, eikä yliopisto voi lähteä näillä kilpailemaan. Mutta yliopistolaiset kuitenkin kokevat usein tekevänsä työtä, jolla on merkitystä ja josta he välittävät. Uskon, että sillä on merkitystä.

Turussa keskitettiin

Yliopistot myös panostavat työhyvinvointiin. Edelläkävijänä aiheessa voidaan pitää juuri Turun yliopistoa, joka perusti jo vuoden 2017 alusta uudelleen organisoinnin myötä keskitetyn Hyvinvointipalvelut-yksikön.

Yksikköön on keskitetty paitsi työhyvinvointipalvelut myös työsuojelu, tietoturva, tasa-arvo– ja yhdenvertaisuusasiat, esteettömyys- ja saavutettavuusasiat paljon opiskelijapalveluita sekä muuta. Yksikköä alusta asti johtanut hyvinvointipalveluiden johtaja Tom Riski näkee yksikön suurimmaksi eduksi yliopistolaisen kannalta yhden luukun politiikan.

— Yliopistoyhteisö voi ottaa meihin yhteyttä matalalla kynnyksellä, vaikka ei edes aivan tietäisi kenelle asia kuuluu.

Yksikkö myös tukee yliopiston johtoa hyvinvointiasioissa.

— Yksi selkeä etu keskitetyssä palvelussa on tiedon kulku, Riski selittää.

— Jos kuulemme ongelmista voimme tarttua ajoissa asiaan.

Tulosta on myös tullut. Vaikka jo vuoden 2017 työhyvinvointikysely osoitti parannusta aiemmasta, tänä vuonna tehdyn uuden tyhy-kyselyn tulokset ovat menneet kaikilta osin parempaan suuntaan.

Pätkäsuhteisiin apua

Työhyvinvointi on laaja käsite. Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta työhyvinvoinnin keskeisiä ongelmia ovat määräaikaiset työsuhteet, työnkuvien määrittelyn epämääräisyys ja koettu demokratian tai vaikuttamismahdollisuuksien puute.

Nämä ovat kaikki asioita, joiden kanssa yliopistot voivat myös petrata, toteaa Tampereen yliopiston rehtori Mari Walls.

— Jos katsotaan vaikka työsuhteiden kestoa, on selvää, että jonkin verran projektiluonteisuutta kuuluu pakosti yliopiston arkeen. Mutta teemme parhaillaan työtä helpottaaksemme epäjatkuvuuskohtien taklaamista yliopistolaisten arjessa. Määräaikaisuuksista tulisi saada nykyistä pidempiä ja projekteja laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

Walls kertoo yliopiston pohtivan myös mallia, jossa yliopistolaisille voitaisiin luoda urapolulle puskuri, joka auttaisi siirtymien yli projektista toiseen.

Tampereen yliopistossa on myös koettu tuoreen tutkimusväliraportin mukaan demokratiavajetta. Yksi keskeinen koettu syy henkilöstön edustuksen puute hallituksessa. Walls uskoo koetun demokratiavajeen perustuvan osittain selkiintymättömään käsitykseen yliopiston johtamismallista.

— Meillä on vaaleilla valittu konsistori, joka käyttää korkeinta akateemisten asioiden päätösvaltaa. Yliopiston hallitus päättää taloudesta ja strategiasta. Ja hallituksen jäsenten nimittäminen menee konsistorin kautta.

— Kokemus päätäntävallasta omaan työhön on työhyvinvoinnille tärkeää. Uskon, että demokratian tunnetta ja omaan työhön vaikuttamista voidaan vahvistaa nykyisellä mallilla.

Ministeriö seuraa

Työhyvinvointi on myös yksi asia, joka otetaan huomioon yliopistoja arvioitaessa. Yliopistojen nykyisissä tulossopimuksissa on sovittu, että ”Korkeakoulut toteuttavat hyvää ja avointa henkilöstöpolitiikkaa sekä ottavat työhyvinvoinnin tarkastelussa käyttöön yhtenäisen ja vertailukelpoisen työvälineen.”

— Käytännössä tämä tarkoittaa, että asiaa seurataan, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Birgitta Vuorinen.

Työhyvinvointi ei kuitenkaan ole varsinainen rahoituskriteeri kuten tutkintojen määrät, tutkimus tai opiskelijoiden palaute.

Korkeakoulutus ja tutkimus 2030 -vision pohjalta korkeakouluille ollaan kehittämässä viittä kehittämisohjelmaa. Niistä yksi on johtamisen ja hyvinvoivan työyhteisön kehittämisohjelma nimeltä "Korkeakoulut Suomen parhaiksi työpaikoiksi".

Entä pitäisikö työhyvinvoinnista tehdä kriteeri, jolla yliopistoja arvioidaan? Ainakaan Jukka Kola ei innostu ajatuksesta.

— Erilaiset tyytyväisyysmittarit ovat hyvä työkalu yksiköiden sisäiseen työhön, mutta huono työkalu vertailuun. Jo lähtötasot voivat olla ihan erilaisia. Kun vastaajaryhmät voivat vielä olla pieniä, on riski, että ne sekoittavat enemmän kuin selkiyttävät.